tiistai 30. toukokuuta 2017

Utin vesiputous


Tällä kertaa retkeilykohteena on todellinen antikliimaksi. Geocaching -sivustolta löysin joskus maininnan Utin Kaunokoskella olevasta nelimetrisestä vesiputouksesta. Tämä olikin todellinen mysteeri, mistään ei löytynyt kuvaa eikä muitakaan mainintoja kyseisestä vesiputouksesta, eikä edes kartassa näkynyt kyseisessä kohtaa minkäänlaista vesistöä.
Kävin täällä jo viime syksynä, mutta koska mukana ei ollut tuolloin kameraa, niin tein nyt uuden reissun. Paikka olikin sitten aika erilainen kuin villeimmissä haaveissani kuvittelin.
Kaunokoski paljastui kämmenen levyiseksi puroksi. Oli kyllä vähän pettymys. Tämän takia piti taas viettää neljä ja puoli tuntia pyörän päällä. No Kilometrikisa pyörii täysillä ja toukokuussa on tullut jo yli 2200 kilometriä ja viimeisen vuorokaudenkin aikana kertynee vielä joku kymmenen lisää.
Vesiputous päätyy jonkun talon piha-alueelle muodostaen pienen lammen. Jyrkänne on kyllä ihan hieno ja talo on aika komeassa paikassa. On nimittäin hieno takapiha ja puron solinakin on aika vaimeaa, ettei varmastikaan häiritse yhtään.

Tämä viikko olisi vielä töitä ja sitten alkaa kesäloma. Ensi viikolla olenkin sitten varmaankin kiertelemässä Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maanteitä. Muutama mielenkiintoinen kohde olisi tarkoitus käydä katsastamassa ja niidenkin takia saa sitten taas viettää tuntikausia satulassa.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kouvolan nähtävyydet - Ikuisuusprojekti

Tänään oli sitten ensimmäinen kesäpäivä kelien puolesta ja kun sattui myös olemaan vapaapäivä, niin lähdin katsomaan näitä Kouvolan merkittävimpiä nähtävyyksiä.
Rumpukujan rakennustyömaa on saanut viime vuosina ihan valtakunnallistakin huomiota. Tämän talon rakennustyöt alkoivat jo 1983 ja edelleen on vielä paljon tehtävää. Jatkettu rakennuslupakin on umpeutunut jo vuoden 1997 lopussa. Viime talvena tuohon seinustalle tehtiin nuotio, mistä johtuen nuo laudat ovat vähän kärähtäneet.
Naapureiden valituskierrettä talosta en ymmärrä. Tämähän on hieno ja on varmasti myös rauhallinen naapuri. Ei kuulu discojytkytystä tai nuoriso huudata mopoja pihalla muusta häiriöstä puhumattakaan. Nämä kuvat Viulukujan puolelta.
Tältä näyttää talo Rumpukujan puolelta. Komiat barrikadit ja sisällä on ainakin neljä henkilöautoa. Lehtitietojen mukaan tämä saattaa olla olemassa vielä pari-kolme vuotta, ennen kuin kaupunki pääse tätä purkamaan, jollei omistaja sitä tee. Kun nyt vertailin kuvia Googlen street view kuviin kesältä 2009, niin ottanut vähän takapakkia rakennustyöt. Pressut ei ole oikein kestäneet aikaa.

Samalla kävin myös viereisellä kasarmialueella. Tämän ruutikellarin bongasin ensi kertaa syksyllä 2012, kun kävin tekemässä juttua Kouvolan veripelloista. Myöhemmin ostin Ennen ja jälkeen 1918 -kirjan, josta löytyy muistelma Kouvolassa sotapalveluksessa syksyllä 1918 olleelta Evert Lepolalta, joka kuvasi tätä paikkaa vuosikymmeniä myöhemmin seuraavasti:
"Jouduin vartiopalvelukseen ruutikellarille, jonka seinustalle oli ammuttu satoja punaisia ja haudattu aivan kellarin seinästä alkaneisiin pitkiin hautariveihin. Haudat oli peitetty vain risuilla ja vähällä mullalla, ja kun hautarivit olivat muutaman kuukauden aikana laskeutuneet, oli näky ja haju kauhea. Risujen välistä työntyi esiin mm. naisten hiuksia ja kenkiä, ennen kuin sotilaat niitä myöhemmin peittivät lisää. Kouvolalaiset olivat tuoneet haudoille myös ristejä joissa oli nimiä ja punaiset liput. Myös seinään oli kirjoitettu monia tällä paikalla ammuttujen nimiä, ennen kuin alue eristettiin piikkilanka-aitauksella".
Kertomuksen on helppo todeta kovasti väritykseksi. Kaikki tiiliskivet ovat täysin ehjiä. Ainakaan tätä seinää vasten ei ole ammuttu ketään. Myöskään mainituista nimistä ei ole enää jälkeäkään. Ne haudatkin olivat tiettävästi hieman kauempana, muutamien kymmenien metrien päässä, eikä nykyisten tietojen mukaan täällä edes ammuttu kuin yksi nainen, Elin (Elli) Kokko
Orbean otin tänä keväänä käyttöön 12. maaliskuuta ja siitä lähtien on tullut viikottain ajeltua. Kilometrejä takana nyt tältä keväältä tällä pyörällä vajaa 1400 ja kokonaiskilometrejä tulee pian 90 000 täyteen. Ensi vuonna sitten ne maagiset sata tonnia.
Kävin vielä kurkkaamassa miltä Tommolan veripelto näyttää nyt. Kaikki ennallaan. Se puukin vielä tallella. Roskia ei ollut juurikaan ja muutenkin siistiä kun ei vielä risukko rehoittanut.
Tätä muistolaattaa en ollut ennen nähnytkään. Sijaitsee läheisellä leikkikentällä Käpylän kirkon takana. Teksti kertoo, että "Keväällä 1918 tällä paikalla surmattiin 30 maamme itsenäisyyttä ajavaa kansalaistamme". Sen on pystyttänyt Vapaussodan ja itsenäysyyden Kymenlaakson perinneyhdistys jo vuonna 2006. Luin tästä vasta viime talvena Vartista Sakari Viinikaisen mainiolta "Tätä et tiennyt Kymenlaaksosta" -palstalta. Vaan loppuiko tämä palsta nyt, kun Vartista tuli KS Keskiviikko? Ainakaan tässä ekassa numerossa ei enää Viinikaisen palstaa ollut. Harmi, mutta Viinikaiselta on tulossa syksyllä kirja nimeltä Rautatiesota 1918 - Taistelut Savon rintamalla, jonka aion ostaa.