Retkeilykohteena oli tällä kertaa lähellä oleva paikka, jossa en kuitenkaan ollut käynyt kertaakaan aiemmin. Kierikkalan Vallivuori. Syynä, että tämä on aikas asutuksen ympäröimää ja on näyttänyt, että olisi ihan talojen takapihaa. Kierikkalan Vuorikadulta kuitenkin lähtee sähkömuuntajan kohdalta polku jota pitkin vuorelle pääsee ilman pihoilla käymistä.
Ensimmäisenä vastaan tulee kuitenkin pahaenteisesti risti. Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Taaempana on puussa majan rauniot.
Vuoren päällä kulkee mukava polku, jota olisi kiva käyttää maastopyöräilyyn. Toisessa päässä se vaan loppuu sen verran talon pihalle, ettei sitä pitkin oikein viitsi ajella. Korkeimmalla kohdalla on kallioon kiinnitetyt rautatapit muistona jostain entisestä tornista tai mastosta.
Syynä tähän retkeilyyn oli, että halusin käydä bongaamassa Kymin/Karhulan Läntisen työväentalon eli Länskän muistolaatan. Se löytyy erikoisesta kallioseinämästä. Olisikohan tuosta joskus louhittu kiveä. Laatan luo on valettu betoniset portaat jotka ovat jo melkoisen sammaloituneet.
Tämä muistolaatta olisi jäänyt Willimieheltäkin huomioimatta? Vähän on päässyt huonoon kuntoon. Alemmassa kuvassa oikealla taitaa näkyä juuri tämä kallioseinämä.
Työväentalon rakentaminen aloitettiin 1907 ja varojen puutteen takia se valmistui lopullisesti vasta 1916. Sisällissodan jälkeen talo oli takavarikossa ja siellä toimi mm. lastentarha ja kunnan työtupa. Talo saatiin heinäkuussa 1919 takaisin Sosialidemokraattien haltuun.
Talossa toimi Kymin Läntinen Työväenyhdistys,
yhdistyksen Naisosasto, Raittiusosasto ja sen alainen lastenosasto,
Sekakuoro, Sos.dem Työläisnuoriso-osasto, Kymin Läntinen Opintoyhdistys,
Kymin Veikkojen Läntinen osasto, Veikkojen ”Lauluveikot”,
Kartonkitehtaan ammattiosasto ja Ammattiosaston soittokunta. Lisäksi
talossa oli kunnan kantakirjasto ja Korkeakosken piirikirjasto. Näin kirjoittaa Jorma Veijola Kotkan seudun kadonneita työväentaloja käsittelevässä artikkelissaan.
Sotavuosien jälkeen taloa laajennettiin ja siellä alettiin esittää myös elokuvia. Yhteiskunnallinen murros koitui kuitenkin vanhan työväenperinteen tuhoksi. Talkoolaisten määrä väheni ja televisio korvasi elokuvat ja iltamat. Vanhasta ja huonokuntoisesta talosta päätettiin luopua.
Viimeinen tapahtuma oli
16.9.1972 pidetyt iltamat. Torvisoittoa, Lausuntakuoro, Mieskuorolaulua,
Hupailuja, Kisällitärlaulua, Näytelmä: Muistatkos Martta. Puhe: Rafael
Paasio. Väliajalla tanssia. Kaipiaisen Aaretti katkaisi talosta sähköt, irtaimisto jaettiin
yhdistysten jäsenille, salin tuoleista osa myytiin mm. Mussalon
Oras-Seuratalolle ja pöytäkirjat vietiin Työväen Arkistoon. Näin kertoi Tarja Karell. Olavi P. otti kuvan "ennen remonttia", eli muistolaattaa. Talo
purettiin laatan mukaan 1977.
