Martan kapsäkki

Olin Karhulan kirjastossa kuuntelemassa Tarja Karellin esitystä, jossa kertoi omakustanne kirjoistaan "Kymin akka" ja "Kymin murre" esitystensä lisäksi. Tarjahan muistetaan Nukketeatteri Katinkontista ja tietysti myös Läntisen Tirpuset kisällilauluryhmästä. Tämä uusin Martan kapsäkki kiinnosti itseäni kovasti ja kirjan hankinta olikin syynä kirjastossa käymiseen. Aiemmista kirjoista olen lukenut hieman "Länskän likkaa", mutten ihan kokonaan.

Kirja kertoo Tarjan anopin, Martta Karellin o.s. Klinga (1900-1973), kuvassa istumassa potkukelkan kyydissä (kirjan kuvitusta), vaiheista tämän jäämistöstä löytyneiden kirjeiden, päiväkirjojen, muistiinpanojen, lehtileikkeiden ja dokumenttien perusteella, sekä elämästä Kymin Korkeakosken ja Kierikkalan kylissä 1880-2016.

Martan isä Antti oli tullut Elimäeltä Kymiin mylläriksi. Martta aloittaa koulutiensä Puuhiomon kansakoulussa Korkeakoskella. 1915-1916 jatketaan opintietä tyttöjen kotitalouskoulussa, "kiisselikoulussa", Kotkassa. Matka 10 kilometriä suuntaansa kuljetaan talvella luistellen, kesällä laivalla tai kävellen Kyminlinnan kautta. Martta liittyy Kymin Läntisen ty:n nuoriso-osastoon. Talvella 1918 nuoriso-osaston pojat laittavat punaisen nauhan hihaansa ja liittyvät punakaartiin. Jotkut tytötkin, niin myös 17-vuotias Martta. Ensin vahdissa kartonkitehtaalla, sitten Kouvolaan varusmestarin palvelukseen. Martta joutuu Riihimäen vankileirille, jossa sairastuu tulirokkoon. Heinäkuussa ehdonalaiseen vapauteen. Lokakuussa valtiorikosoikeudessa 3 vuotta ehdonalaista

Sisällissodan jälkeen Martta jatkaa Läntisen nuoriso-osastossa ja valitaan johtokuntaan. Nimet kuvan (Kymenlaakson Museo / kirjan kuvitusta) henkilöille löytyy kirjasta. Ylhäällä vasemmalta: Eino Vesterinen, Armas Reponen, Väinö Mäkinen, Edvard Horto, Joope Horto. Keskellä Rauha Kunelius. Alhaalla Martta ja Lauri Klinga, sekä Lyyli Janhunen.

Kirjeitä Riihimäen vankileiriltä 1918-1919. Martta avioituu 1920 Vilhelm Karellin kanssa ja alkaa maatalon emännäksi. Näyttelemisestä Läntisen ty:n talolla tulee monikymmenvuotinen harrastus. Kirjeitä sukulaisilta ja ystäviltä Amerikasta ja Kanadasta 1916-1922. Suomi sodassa 1939-1945, Martan poikien kirjeitä rintamalta. Sitten Kymin Martoissa 1945-1962. Tarja Hovi avioituu Martan nuorimman pojan Harrin kanssa.

Hieman hajanainen teos, jota on täydennetty muista kirjoista ja vanhoista lehdistä kerätyllä aineistolla. Karhulalainen -lehdessä ollut 1980-luvulla kiinnostavia juttuja vanhoista ajoista. Mitään kovinkaan laajaa suosiota kirjalle en ennusta. Klingan ja Karellin suvuille tietysti mahtava katsaus sukujen historiaan ja Korkeakosken ja Kierikkalan kylien historiasta kiinnostuneille myös. Itse olen asunut kohta puolet elämästäni alle kahden kilometrin päässä tapahtumapaikoilta, mikä selittää osalta kiinnostukseni kirjaa kohtaan. Lavia lainatakseni, jokainen ihminen on kirjan arvoinen. Niin myös Martta Karell o.s. Klinga.

Kirjassa on muutamia oikein hienoja kuvia, joita nyt pari rohkenen tähän lainata. Ylhäällä Kymin punakaartia. Nimiä ei ole mainittu. Ylhäällä vasemmalla ristillä merkitty näyttää Martan ystäviin kuuluneelta Ilmari Hiltuselta. Ammuttu Korkeakoskella 5.5.1918. En ole kylläkään varma tunnistamisesta.

Tarja Karell: Martan kapsäkki. 160 sivua, sidottu kovak. Hinta Merikeskus Vellamossa 38e, suoraan tekijältä 30e.

Politische Lieder -Weltfestspiele Berlin 1973 LP

Tämän löysin viimeksi levymessuilta, kiitos AH-recordsin Arille. Olinkin etsinyt tätä aika pitkään. No Saksastahan näitä olisi tietysti saanut tilattua, mutta en ole saanut aikaiseksi ja tiesin tämän tulevan vielä joskus vastaan Suomessakin.
Suurin syy levyn himoamiseeni on tietysti, että tässähän on "Agitprop und Trio des KOM-Theaters". Kolme biisiä; Väliamerikka, Olen kommunisti ja El Pueblo unido, viimeisin yhteisesityksenä Quinteto Tiempon ja Oktoberklubin kanssa. Sinänsä ei muuten mitenkään kummoinen levy. Biisit kun on lähes kaikki muilta levyiltä tuttuja. Tässä tietty live-esityksinä Maailman nuorison ja ylioppilaiden 10. Rauhan ja ystävyyden festivaaleilta Berliinistä 1973. Fria Proteatern on paras sellaisista jotka ei ole muuten niin puhkisoitettuja. Oktoberklubia ja Inti Illimania varsinkin tullut kuunneltua kovasti paljon muutenkin. Koko biisilistan voi tsekata vaikka Discogsista. Mukavana yksityiskohtana tässä kappaleessa vielä, että kannessa olevan tarran mukaan tämän ovat omistaneet Sokka ja Packalen!

Erittäin hienot festarit muuten. Näistä löytyy YouTubesta aivan upea reilun tunnin mittainen dokumentti. Eipä käy siitä ilmi reaalisosialismin ankeus tai Stasin valvoman poliisivaltion toisinajattelijoiden vaino.

LP:ltä lohkottiin vielä single Venceremos / El Pueblo unido. Tämän olin ostanut jo aiemmin. Sinänsä tämä jäi nyt vähän turhaksi. Keräilymielessä tietysti kuuluu hyllyyn.