Savukosken sillan kautta Uudellemaalle

Eräs vanha kirjoitukseni on viime päivinä kerännyt sen verran paljon lukukertoja, että arvaan kaikkien googlanneen, että pääseekö Savukosken sillan kautta Uudellemaalle tai sieltä pois.
Ei pääse ainakaan autolla, vaikka Google Maps kuvan vaihtoehtoa tarjoaakin (kuva Piffiltä). Siellä on sillalla ajoesteet ja Savukoskentien päässä on jykevä lukittu portti koko tien leveydeltä. Jalan tai pyöräillen pääsee, ellei siat/filth ole siellä vahdissa. En ole käynyt katsomassa.

Seuraava ylityspaikka olisi vähän pohjoisempana Klåsarön voimalaitospadolla. Sieltä saattaa päästä mikäli siellä oleva puomi sattuu olemaan auki. Viime kesänä sieltä viimeksi pyöräilin ja silloin oli auki. En kuitenkaan autolla lähtisi koittamaan (mikäli sellaisen edes omistaisin). Pyöräillen ja kävellen tietysti hyvä ja hieno reitti ihan noin muutenkin.

Ja muistakaa, ilman liikkumisen vapautta elämme turanniassa.

O-R Muuri: Elin minäkin lapsuuden ja nuoruuden

Sain vinkin kiinnostavasta kirjasta, joka on aikaisemmin mennyt itseltäni ihan ohi. Ossi Muurin omaelämäkerta Elin minäkin lapsuuden ja nuoruuden ilmestyi v. 1973 Otavan Kertomus elämästä sarjassa. Otavan järjestämään kilpailuun saapui kaikkiaan 957 käsikirjoitusta. Kilpailun järjestäneen kustannustoimittaja Hannu Mäkelän mieleen ovat jääneet parhaiten Ida Maria Saarisen Nokkosia ja harakankukkia, aivan loistava kirja muuten ja juuri tämä Ossi Muurin teos. Kumpikin kirjoista oli tekijöidensä esikoisteoksia. Saarinen jatkoi sittemmin kirjailijanuraansa Muurin muistelmien jäädessä hänen ainokaiseksi.

Kirjat osuvat myös yhteiseen ajanjaksoon, Saarinen oli syntynyt 1900 ja Muuri 1901. Saarisen kirja kertoo Forssan vapriikin työläisten elämästä, Muuri taas erään linnun nimeä kantavan satamakaupungin työläisistä. Kertaakaan ei Ossin kirjassa mainita kirjoittajan kotipaikkojen nimiä, mutta nämähän on helposti arvattavissa pienen paikallistuntemuksen avulla. Kotkaanhan tämä sijoittuu ja Hovinsaaren sahan alueella asutaan ensin kunnes Munsaaresta saadaan tontti suurperheen omaa asuntoa varten. Hovinsaaren kansakoulua käydään ja viereisellä sahalla käydään töissä.

Kirjan alkupuolella on paljon tarinoita koulunkäynnistä, poikien kepposteluista ja työn teosta sahalla. Sitten syttyy ensimmäinen maailmansota. Kaupunki täyttyy venäläisistä sotilaista. Näistäkin on paljon tarinoita, hurjiakin. Suomi itsenäistyy, työväen järjestyskaarti perustetaan, järjestyskaarti muuttuu punakaartiksi. Ossikin liittyy isänsä Konrad Muurin komppaniaan ja lähtee Mäntyharjun rintamalle. Siellä sairastuttuaan palaa Kotkaan. Pian tulevat valkoiset ja Ossi pakenee vangitsijoilta saaristoon.

Tietokirjaksi tämä on vähän ongelmallinen kun kaikesta ei voi sanoa onko faktaa vai fiktiota. Yleensä ottaen tapahtumat ja paikat pystyy varmentamaan muista lähteistä. Nimiä on muutettu hieman, mm. Vilho Alhojärvi on Vilho Alho, Hugo Lindqvist Hugo Lind ja Vihtori Teikari komppanianpäällikkö Kari. Joitain nimiä on muutettu enemmänkin. Teloitusryhmästä karanneet Matti Malinen ja Evert Kaarna ovat nimillä Matti Makkonen ja Reino Kakko. VRYO papereiden mukaan Ossin isä Konrad Muuri ja Teikari vangittiin Munsaaressa 7.5, kun kirjaan on sepitetty mahdollisesti keksitty kohtaus valkoisten ensimmäisestä käynnistä ja mainitaan näiden päälliköiden vangitun vasta viikko Kotkan valtauksen jälkeen. Myös kirjan loppupuolella oleva kohtaus, jossa Ossi ja Vili todistavat Pyhtään suunnassa tapahtunutta parinkymmenen punaisen teloitusta tuntuu olevan fiktiota, missään lähteissä ei tällaista tunneta, varsinkin kun tämä ajoittuu kirjassa jo melko myöhäiseen vaiheeseen.

Muuten tämä on kyllä hyvinkin viihdyttävä kirja ja suosittelen luettavaksi. Jos Saarisen Nokkosia ja harakankukkia on itselleni 6/5 teos, niin tälle annan kyllä pisteitä 4/5.