Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa

Kuvasin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmää varten hieman Kotkan vapaa-ajattelijain hautausmaata ja tietoja etsiessä löytyikin muutamia mielenkiintoisia faktoja, jotka olin jo unohtanut tai en ollut niistä ennen kuullutkaan. Joten kierrätetään näitä juttuja ja julkaistaan nämä löydökset myös täällä.
Hautausmailla on mukava käydä kävelemässä ja bongailemassa tuttuja nimiä. Tällä hautausmaalla on kolme ihan henkilökohtaista tuttuakin, r.i.p. Hessu, Maikku ja Martti, mutta ei heistä nyt enempää.

Kotkan ja sen ympäristön kirkosta eronneiden yhdistys perustettiin 4.10.1929 Kaikkien jäsenten mielissä oli heti oman hautausmaan hankkiminen. Maa-alue tätä varten ostettiin heti seuraavana vuonna Kymin Parikalta seurakunnan hautausmaan vierestä. Alkuvuosina tänne haudattiin kaikki ev.lut. kirkkoon kuulumattomat, myös helluntailaiset. Vuodesta 1944 lähtien hautausmaa on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille.

Muistolehdon keskelle 1976 sijoitettu patsas, Ajatuksen vapauden puolesta.

Tuhkien vapaakätkemispaikalle sijoitettu marmorinen muistolaatta.

Vanhempi tuhkauurna-alue.

Uudempi uurnalehto.

Muutama vuosi sitten rakennettu huoltorakennus.

Toinen huoltorakennus ja komposti.

Adam Malm tuossa tulikin jo edellisessä postauksessa esiteltyä. Tässä vielä muutamia tunnettuja henkilöitä joista tiedän jotain kertoa

Hautausmaan ensimmäinen vainaja, yhdistyksen perustajajäsen, synnytykseen kuollut nuori nainen Aili Rämä. Myös lapsi kuoli ja haudattiin samaan hautaan.

Taisto Sinisalo toimi SKDL:n kansanedustajana 1962–1979 ja SKP:n varapuheenjohtajana 1970–1982. Itse olin kovasti nuori Sinisalon uran huippuvuosina, ettei niistä ole suoria muistikuvia. Joskus vuosituhannen vaihteessa TV:stä tuli joku proggis Sinisalosta ja minäpä ihan suutuin, kun rohkeni lausumaan, että Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri vahinko. No nyt sitä on tavallaan helpompi ymmärtää kun katsoo vaikkapa Putinin touhuja tai äärioikeiston nousua itä-Euroopassa, vaikka en ole edelleenkään samaa mieltä. No tuli kuitenkin joku vuosi sitten hankittua Sinisalon muistelmat "Niin maailma muuttuu", ja se oli varsin viihdyttävä ja kiintoisa kirja, myös suurena apuna tämän jutun tietojen hankinnassa. Avasi Ihan uudella tavalla "Tasin" persoonaa.

Taisto Sinisalon vanhemmat, Lohjan Virkkalasta kotoisin ollut Karl Lindstedt ja Mäntsälän Hirvihaarasta lähtenyt Jaada Sinisalo. Pariskunta muutti Kotkaan 1920-luvun alussa. He pitivät kirjakauppaa ja lyhyttavaraliikettä Työväentalon kiinteistössä osalllistuen myös aktiivisesti kommunistien salaiseen toimintaan. Lindstedt sai useita vankeustuomioita ja hänet yritettiin myös muiluttaa. Postiluukusta hyökkääjien päälle ruiskutettu lutikkamyrkky ja paikalle hälytetty palokunta pelastivat hänet sillä kertaa. Pulavuosina he joutuivat luopumaan liiketoiminnastaan ja muuttamaan pieneen ullakkohuoneeseen Tammikadulle. Pitkään avoliitossa ollut pari avioitui viimein 1948.

SKDL:n kansanedustajana 1945–1959 toiminut Toivo Kujala oli myös kahdesti eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä. Sippolasta kotoisin ollut Kujala valittiin Kotkan kaupunginvaltuustoon 1929 Sosialistisen Työväenpuolueen listoilta, mutta hänet pakotettiin seuraavana vuonna eroamaan. Kujala sai myös useita vankeustuomioita osallisuudesta kiellettyyn kommunistien maananalaiseen toimintaan. Toisen maailmansodan jälkeen hänet siis valittiin heti ensimmäisissä vapaissa vaaleissa eduskuntaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Huhtikuussa 1959 Kujala oli eräässä Kulttuuritalossa pidettävässä nuorisoliittolaisten juhlassa pitänyt puheen ja palattuaan istumaan lyyhistyi kuolleena paikalleen.

Inkerissä syntynyt Meeri Kalavainen (1918-2010) toimi SDP:n kansanedustajana 1948-1979, sekä maan ensimmäisenä kulttuuriministerinä 1970-71. Ennen kansanedustajuuttaan Espoossa kuollut Kalavainen vaikutti Kotkassa toimien Työväen Säästöpankin virkailijana ja on siksi haudattu tänne sukuhautaan.

Akseli Ahveninen (1901-1944) loikkasi rintamalle jouduttuaan Neuvostoliittoon ja palasi jatkosodan lopulla desanttina takaisin kotiseudulleen. Hän piileskeli monien kotkalaisten kommunistien luona sekä Leporannan metsään rakennetussa korsussa. Juhannuksena 1944, kun väkeä oli paljon liikkeellä Ahvenainen rohkaistui lähtemään Metsolaan saunomaan. Ahvenainen kertoi, ettei vastaan tullut poliisikaan ollut tunnistanut häntä. Tässä hän erehtyi. Pian olivat poliisit ja sotilaat jälkikoirien kanssa jäljittämässä Ahvenaista Leporannassa ja seuranneen tulitaistelun yhteydessä hänet ammuttiin juhannuspäivänä 1944.
Jatkosodan loputtua hänet haudattiin tänne kommunistien suurena sankarina. Satapäinen joukko saatteli keskustasta matkaa rautatieasemalle, josta tultiin junalla tänne Parikalle. Parikalle tosiaankin pääsi ennen sivuraidetta pitkin suoraan junalle. Kiskot on purettu jo aikaa sitten, mutta radan paikan pystyy vielä paikoin hahmottamaan.

Eräässä aikaisemmassa postauksessa olen kertonutkin kuinka helluntai-lauantaina 1918 kuusi miestä vietiin teloitettaviksi Kotkan vanhalle hautausmaalle. Kaksi heistä jäi kuitenkin eloon. Evert Kaarna aavisti oikein ja kaatui ajoissa hautaan vahingoittumatta. Matti Malista osui kahdesti, mutta hänkin jäi henkiin. Kumpikin miehistä eli vielä vuosikymmeniä ja ovat haudatut tänne.

Keijo Yrjölä, pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu ja Kotkan Työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Yrjölä on julkaissut omakustanteena muutamia mielenkiintoisia paikallishistoriikkejä, joista Kotkan kohotessa olisi hakusessa.

Varmasti täältä löytyisi vaikkapa Hömpin Paven opastuksella lisää mielenkiintoisia henkilöitä ja tarinoita, vaan en minä niitä tiedä. Paljon täällä on tuttuja sukunimiä, jotka viittaavat kansalaissotaan ja kotkalaiseen työväenliikkeeseen.

Adam Malm - Mestaripainija ja Jyryn komppanian päällikkö

Nekrologi Eteenpäin-lehdessä.

Jäppilässä 1892 syntynyt Adam Malm muutti veljensä Villen perässä Kotkaan 15-vuotiaana. Hän pääsi oppiin Vanhalan leipomoon Kirkkokadulle ja oppi siellä leipurin ammatin. Nuori mies oli lahjakas urheilija ja Kotkan Riennon riveissä lajeiksi valikoitui pikajuoksu ja paini, joista jälkimmäinen muodostui olympiavoittaja Koskelon ohjauksessa lopulta menestyksekkäämmäksi.
Alkuvuodesta 1915 Malm herätti Jyryn kisoissa huomiota voittamalla kuuluisan ruotsalaispainijan ja Jyryläiset alkoivat houkutella nuorukaista riveihinsä. Hän muuttikin Helsinkiin, josta työpaikka löytyi Elannon leipomosta. Jyryn riveissä Adam Malm sitten voitti vuonna 1917 painin keskiraskaansarjan (82,5 kg) Suomen mestaruuden, sekä vieläkin kovatasoisemman Helsingin piirin mestaruuden.

Riennon voitokas viestijoukkue, Malm oikealla.

Luokkaristiriitojen kärjistyessä kansalaissodaksi Jyryläiset järjestäytyivät Työväen punaisen kaartin Helsingin piirin II rykmentin IV pataljoonan I komppaniaksi - Jyryn komppaniaksi. Jyryn komppaniaan valittiin vain "parhaan A-luokan" miehiä. Liioitellen heidän on sanottu olleen kauttaaltaan lähes 2-metrisiä, mutta lyhyemmätkin kelpasivat erityisansioilla. Malm oli 182 cm pitkä.
Komppania toimi aluksi Helsingissä vartiotehtävissä, osallistui Mäntsälän puhdistukseen ja siirrettiin helmikuun lopulla Karjalaan Kavantsaaren rintamalle.
Ensimmäisenä johtajana toimi Kalle Säde, mutta häntä pidettiin liian varovaisena, ja tilalle vaihdettiin Hjalmar Marttinen, joka kaatui Antreassa 3. maaliskuuta. Uudeksi johtajaksi valittiin 25-vuotias Adam Malm.
Huhtikuun alussa tuli komennus Lempäälän lohkolle, josta komppania vetäytyi Lahden edustalle, jossa Jyryläiset kohtasivat saksalaisen pioneerikomppanian. Malm haavoittui vaikeasti kranaatin räjähtäessä hänen jalkojensa juuressa. Saksalaiset veivät hänet hevosella hoitoon ja laittoivat kääreitä. Paria viikkoa myöhemmin hänet siirrettiin Lappeenrannan vankileirille.

Kuulusteluissa Adam Malm kertoi liittyneensä punakaartiin 10. maaliskuuta ja toimineensa ensimmäiset kolme viikkoa vahdissa ja sen jälkeen etuvartiossa Lemkaman kylässä Viialassa, josta he olivat perääntyneen Lahteen.
Kuulustelulausunnon mukaan Malm "ei näytä villiltä punaiselta", mutta hänet jätettiin kuitenkin vankeuteen lisäselvitysten saamista varten.
Esikunnan Tiedusteluosasto saikin ennen pitkää toisten punavankien kertomuksista raskauttavia todisteita Malmia vastaan ja elokuun lopulla Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan kansalaisluottamusta vailla 15 vuotta yli rangaistuksen. Valtiorikosylioikeus lievensi tuomiota kahdella vuodella ja lopulta Adam Malm vapautui armahdusten myötä keväällä 1920. Hän palasi takaisin Kotkaan Ville-veljen luo, toinen veli Albin oli ammuttu Kotkassa keväällä 1918.

Viimeinen leposija Kotkan Vapaa-ajattelijoiden hautausmaalla.

Painijan ura jatkui vielä 1920-luvulla, selkään ja olkapäihin jääneet kranaatinsirpaleetkin kävivät vaivaamaan suuremmin vasta vanhemmalla iällä.
Saatuaan kansalaisluottamuksensa takaisin Malm osallistui heti yhteiskunnalliseen toimintaan ollen mm. Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1923-31 Sosialistisen Työväenpuolueen edustajana.
Kevättalvella 1931 Adam Malm joutui uudemman kerran vankilaan, tällä kertaa kiellettyjen lentolehtisten jakamisesta syytettynä. Tuomioksi tuli 3 vuotta vankeutta, hän pääsi kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen presidentti Svinhufvudin armahduksella reilua vuotta myöhemmin.

Adam Malm oli avioitunut Siiri Pakarisen kanssa 1925 ja he saivat kaksi lasta. Puoliso kuoli jo 1940 ja vuodesta 1948 lähtien Adam asui susiparina myöskin leskeksi jääneen Aino Valjakan o.s. Parilan kanssa.
Malmit asuivat Haukkavuorenkatu 30:ssä ja vuodesta 1967 lähtien Valjakan ostamassa kerrostalokaksiossa Karhulassa osoitteessa Vallesmanninkatu 6.

Hieman kirja-asiaa

Tullut kirjoja osteltua viime aikoina aika paljon ja olivat päässeet vähän röykkiöitymään, joten uudelleenjärjestely oli hieman paikallaan. Keräsin kaikki kirjat tuohon yhteen hyllyyn, tai parhaat ja ne mitkä mahtu. Lehtikokoelmaa tuli siirrettyä vaatehuoneen puolelle ja sinne tilaa saadakseni piti sitten vähän luopua jostain. Paperinkeräykseen lensi nyt ensi alkuun osa Rumba-lehdistä, tai ne jotka olin joskus pelastanut jo kertaalleen paperinkeräyksestä. Loputkin kait tulee hävitettyä jossain välissä. Vielä vähän turhan kaoottinen, kuvaa sieltä en laita.
Vihreät Langat heitin kanssa pois, no ei niitä kyllä kovin paljoa ollut ja joitain sekalaisia lehtiä, kuten Tekniikan Maailmoita 80-luvun puolivälistä. Aku Ankoistakin aattelin luopua, kun ei niitä lapsiakaan taida koskaan tulla. Toivo menetetty sen suhteen.

Näin saatiin siis tilaa uusille (käytetyille) kirjoille. Mainiosta Ollin Onni liikkeestä löytyivät nämä. 5 ja 20 euroa oli hinnat nettisivulla ja sitten kun paikanpäällä kävin, niin vitonen putosi vielä yhteishinnasta pois.
Kumpikin kirja on ollut jo pitkään hankintalistalla, Espanjan sisällissota kiinnostaa ja sitten myös tuon Naisten talven aihe, vaikkei tämä "humppa-Hietamies" ole vähääkään katu-uskottava noin niin kuin muuten yleensäkään. Rutolan urheiden naisten kohtaloita kapinan jälkeen.

Samalla kun noi edelliset hain, niin huomio kiinnittyi tähän Hannu Eklundin Kotkan urheilun historiaan. Tuttu kirja sinänsä, olen tästä kyllä ollut tietoinen ja usein lainattu monien lehtijuttujen yhteydessä.
Ei vaan ole ennen tullut edes selattua. Nyt kun vähän vilkaisin, niin heti näki ettei tämä ole suinkaan mikään pelkkä urheilukirja. Tässä on hurjasti kaikkea muutakin ajankuvaa ja paikallishistoriaa. Tämä on nyt ollut tiiviissä selailussa ja tämän pohjalta on sitten ihan kohta luvassa seuraava päivitys.

Yleensä on noista nimikirjoituksista tai muista sellaisista oikein välitä, mutta tälläinen omistuskirjoitus piti kuitenkin käydä hakemassa tuossa pari viikkoa sitten.

Tuossa on sitten vielä kuva levyhyllystä. Musakirjat siirsin tuonne ja on siellä joku muukin kirja. Toisen Vaihtoehdon kaikki numerot on myös edelleen paraatipaikalla, mutta ne tulee kait siirrettyä vaatehuoneeseen sitten kun levyjä ja kirjoja tulee lisää. Nyt on vielä hieman väljyyttä.

KOM Quartet: 1975 Jazz Liisa

Joskus parikymmentä vuotta sitten lainasin kirjastosta KOMin Älä tuhlaa aikaa LP:n ja se oli kyllä silloin aika hirveätä kuraa. Ei löytynyt vähääkään ymmärrystä levyn progejazzille. Vuosia kului paljon ja hyllyyn löysivät tiensä kaikki muut Loven julkaisemat KOM-Teatterin levyt. Alkoi vähän kiinnostamaan jospa sittenkin antaisi kyseiselle albumille toisen mahdollisuuden. Kovin usein se ei vastaan tullut, ainakaan halvalla. Discogsin kautta siitä on maksettu peräti 75e. Viime vuonna sitten tuli se vihdoin ostettua levymessuilta parilla kympillä ja kappas, nyt se sitten kuulostikin ihan erilaiselta kuin vuosia aiemmin. Minähän pidin siitä.
KOM-Kvartetti, eli KOM-Teatterin kuukausipalkkainen orkesteri oli Jukka Hauru kitarassa, Eero Ojanen pianistina, Tapani Tamminen bassossa ja Ari Valtonen rumpalina. Solisteina kyseisellä levyllä Eija Orpana ja Pertti Melasniemi. Alkujaan Ruotsinkieliset tekstit tähän levylle on tehnyt Claes Andersson ja Tommy Taberman on ne suomentanut. Sävellykset ovat kaikki Haurun käsialaa. Levy ei ole kovinkaan poliittinen ainakaan muihin KOM-levyihin verrattuna ja tekstit ovat muutenkin hieman sivuosassa tällä enemmän instrumentaalipainotteisella albumilla.

Ja sitten alustuksen jälkeen itse otsikon asiaan. Svart Records alkoi julkaisemaan aikoinaan suorana radiosta tulleita konsertteja vinyyli- ja laserlevyinä Pop- ja Jazz Liisa sarjoissa ja jälkimmäiseen sarjaan kuuluu tämä nyt esiteltävä levy.
Radioesiintyminen toteutettiin siis Älä tuhlaa aikaa albumin kokoonpanolla ja myös kappaleet ovat osin samoja. B-puoliskolla on tosin kaksi ennen julkaisematonta Ojasen sävellystä Mitä sinä sanotkaan ja Interwieved, sekä A-puoliskon Lapsi -kappaleen jatko-osa Kalevi, joka on Haurun sävellys. Nämä ennenjulkaisemattomat palat eivät eroa musiikillisesti muista Älä tuhlaa aikaa levyn esityksistä.
Tätä Jazz Liisa levyä on kyllä tullut kuunneltua aika monta kertaa ja kyllä pidän tästäkin, vaan nyt kun laitoin sitten taas Älä tuhlaa aikaa levyn soimaan, niin on se kuitenkin paljon parempi. Vaikkei se olekaan kovin poliittinen teksteiltään, niin onhan siinä kuitenkin EEC ja Lintu rysässä kappaleet, jotka on paljon hienompia kuin yksikään Jazz Liisan esityksistä. Sinänsä tämä uusi levy on siis vähän sellainen köyhän miehen versio. Jos ei siitä aiemmasta levystä pidä, niin on ihan turha tämän ostamista edes harkita. Ellei sitten halua kerätä koko Pop/Jazz Liisa sarjaa.
Tulevia julkaisuja ei ole vielä paljastettu, mutta Agit-Prop Kvartettihan oli myös Liisankadun sessiossa!? Ainakin sillä 1970-1977 kokoelmallahan on useita ennenjulkaisemattomia biisejä jotka ovat YLE/Studio Liisa! Siis, että tuleehan näistä myöhemmin LP, tuleehan!

Kirkkopalot 1918

Saksalaisten polttama Lammin kirkko.

Hesarissa oli taannoisen kirkkopalon yhteydessä juttua Suomessa tapahtuneista kirkkopaloista ja tässä yhteydessä mainittiin Suomen sisällissodan aikana palaneen kaikkiaan 12 kirkkoa. Luku oli ilmeisesti ongittu Wikipediasta, eikä se pidä täysin paikkaansa. Paloja oli yksi vähemmän ja lisäksi kaksi ensimmäistä oli sodasta riippumattomia onnettomuuksia.

Ensimmäisenä paloi tammikuun 27. päivän yönä Jyväskylän maaseurakunnan kirkko Taulumäessä. Valkoisten sotapropagandassa punaisten väitettiin sytyttäneen kirkon merkkitulekseen kapinan aloittamiseksi ja tämä virheellinen tieto päätyi myöhemmin muutaman historiikinkin sivuille.
Palo sai kuitenkin suntion käsityksen mukaan alkunsa savuhormin löysästä liitoksesta, kun remontin takia pitkään kylmänä ollutta kirkkoa aloitettiin lämmittämään. Sieltä kipinät levisivät välikaton eristeisiin, jotka syttyivät palamaan. Ovet olivat koko ajan tiukasti lukossa, eikä kellään ulkopuolisella ollut pääsyä rakennukseen.

Myös seuraava kirkkopalo, 23. maaliskuuta tapahtunut Carl Ludvig Engelin suunnitteleman Pornaisten puukirkon palo oli puhdas onnettomuus. Se tuhoutui myös täysin lämmityskipinästä syttyneessä tulipalossa.

Raudun kirkonkylä sijaitsi keskellä rintamalinjoja. Punaiset yrittivät useita kertoja sen valtausta. Helmikuun viimeisen päivän hyökkäyksessä kirkko syttyi kahdesti palamaan, mutta onnistuttiin sammuttamaan. Lopullinen tuho koitti kuitenkin maaliskuun 26. päivänä valkoisten aloittaessa hyökkäyksen Raudun aseman valtaamiseksi. Kirkko ja kellotapuli tarjosivat hyvät tähystyspaikat tulenjohdolle ja vihollisen asemien selvittämiselle, joten venäläiset tykkimiehet ottivat sen kohteekseen. Tällä kertaa tuho oli täydellistä ja vuodelta 1823 ollut kirkko ja kellotapuli paloivat punaisten suureksi riemuksi maan tasalle.

Pääsiäissunnuntain varhaisena aamuna 30. maaliskuuta Paavo Talvelan johtamat joukot, noin 450 miestä, hyökkäsivät Ahlaisten suunnasta Kaapalan kautta kohti Noormarkkua. Kolme komppaniaa onnistui päästä maantien molemmin puolin ketjussa edeten kirkonkylään. Vastassa ollut ylivoimainen tuhannen miehen puolustus pysäytti kuitenkin valkoiset alavaan maastoon Eteläjoen ja kirkon luo. Virolaisen tulenjohtajan ohjauksessa olevat neljä tykkiä sytyttivät palamaan muutamia valkoisten käsiin joutuneita taloja sekä kirkon joka paloi perustuksiaan myöten. Kirkon mukana paloi myös Noormarkun seurakunnan arkisto, muun muassa kirkonkirjat. Myöhemmin iltapäivällä valkoiset joutuivat perääntymään ja Noormarkku jäi vielä tällä kertaa valtaamatta.

Raudun tapaan myös Valkjärvi sijaitsi keskellä rintamalinjoja ollen koko ajan valkoisten hallussa. Punaiset yrittivät useaan otteeseen kylän valtausta tuloksetta. Edes Kaljusen yritys Valkjärven valtaamiseksi maaliskuun lopulla ei tuottanut tulosta. 2. huhtikuuta tapahtuneessa hyökkäyksessä paloivat kuitenkin kirkko, käräjäsali ja kansakoulu, mutta tämäkin hyökkäys torjuttiin.

Saksalaisten vallatessa Helsinkiä yhtenä punaisten vahvimpana vastarintapesäkkeenä toimi nykyisen Lasipalatsin paikalla Mannerheimintien varrella sijainnut Turun kasarmi. Huhtikuun 12. päivän iltana saksalaiset päättivät polttaa rakennuksen ja keräsivät palavaa materiaalia, joka sytytettiin käsikranaateilla tuleen. Paikalle tulleen palokunnan annettiin kuitenkin alkaa sammuttamaan tulipaloa. Yhä jatkuneet taistelut ja rakennuksen sisällä räjähtelevät ammukset tekivät kuitenkin sammutustyöt mahdottomiksi ja lopulta koko rakennnuksen annettiin palaa. Kasarmi tuhoutui pahoin ja purettiin myöhemmin kokonaan pois. Tässä yhteydessä tuhoutui myös rakennuksessa sijainnut Tarkk'ampujarykmentin ortodoksinen kirkko.

Punaisten vetäytyessä huhtikuun lopulla rintamalinja pysähtyi vähäksi aikaa Tyrvään Sammaljoelle. Tällöin punaiset polttivat 1834 valmistuneen empiretyylisen puukirkon. Tuhotyö tapahtui 19. huhtikuuta. Myös rukoushuone ja useita muitakin rakennuksia poltettiin. Koska punaiset vetäytyivät kylästä vasta kahta päivää myöhemmin herää epäilys, että rakennukset olisivatkin palaneet taistelujen yhteydessä. Lisätietoja asiasta kaivataan.

Savitaipaleen kirkko tuhoutui punaisten hallussaan pitämän kylän valtauksen yhteydessä 24. huhtikuuta. Useiden silminnäkijöiden mukaan valkoisten tykistö osui kirkkoon, joka syttyi palamaan tuhoutuen täysin. Kellotapuli säilyi ehjänä, mutta sille ei löytynyt myöhemmin enää käyttöä, kun kellot sijoitettiin suoraan uuteen kirkkoon.

Joutsenon kirkon paloa 25.4.1918 ei ole koskaan pystytty täysin selvittämään. Tiedetään kuitenkin punaisten käyttäneen sitä ammusvarastonaan ja se tuhoutui samana päivänä kuin valta Joutsenossa vaihtui punaisilta valkoisille. Joutsenolaiset punaiset vakuuttivat kuulusteluissa syyttömyyttään ja vierittivät vastuun teosta viivytysjoukkoihin jääneille Helsingin kaartilaisille.
Mielenkiintoinen on myös Rääkkylästä kotoisin olevan Pekka Päivisen versio tapahtumasta. Hän ajautui sodan melskeissä Varkauden ja Lappeenrannan kautta Joutsenoon. Ennen perääntymistä hän kävi erään joukon kanssa hakemassa kirkosta ammuksia pakoretkelle ja löi kiväärinperällä rikki kirkon öljylamput. Tästä olisi palo saanut alkunsa. Tätä tarinaa tukee tieto, että hän otti kirkosta mukaansa Raamatun ja papin Alban. Tämän jälkeen hän pakeni Varkauteen ja löi naulalla raamatun huussin seinään kiinni myöhempää käyttöä varten. Lisäksi hän määräsi, että hänet pitää haudata Albaan käärittynä. Näin myös tapahtui.
Toisaalta väitetään myös erään valkoisten tykistönjohtajana toimineen veteraanin kertoneen 1960-luvulla, että kirkko olisi syttynyt palamaan heidän Pätilän suunnalta ampumistaan tykinlaukauksista.

Kalvolan 1802 valmistuneen kirkon polttivat punaiset vetäytyessään paikkakunnalta 25. huhtikuuta. Samalla poltettiin myös seuratalo Väinölä ja neljä maataloa.

Saksalaiset joukot valtasivat pari kuukautta punaisten vallassa olleen Lammin kirkonkylän  ratsumestari von Ehrenkrookin johdolla 27. huhtikuuta. Lammin kirkon kellotapuli oli toiminut punaisten ase- ja ammusvarastona. Punaisille tuli kuitenkin niin kiireinen lähtö, etteivät he ehtineet ottaa varastoa mukaansa, vaan se jäi kylän vallanneiden saksalaisten haltuun. Punaisten tehtyä läpimurron Tuuloksen Syrjäntakana pelkäsivät Lammin vallanneet saksalaiset jäävänsä saarrostuksiin, joten he valmistautuivat vetäytymään takaisin Turenkiin.
Saksalaisten huolena oli kuitenkin punaisilta valtaamansa asevarasto, joka voisi joutua heidän lähdettyään saapuvien punaisten haltuun. Se sisälsi n. 300 kivääriä, tykin ammuksia, kuularuiskunauhaa ym. Saksalaisilla ei ollut mahdollisuutta ottaa varastoa mukaansa, joten he päättivät lähtiessään sytyttää tapulin palamaan. Puurakenteinen kellotapuli syttyi, ammukset räjähtelivät, tapuli paloi kuin soihtu ja kekäleet sinkoilivat ympäriinsä. Palo levisi kirkon tervattuun paanukattoon, katto romahti sisään ja puusisustainen kirkko paloi sisältäkin kokonaan. Myös kirkon vieressä ollut Platenin hautaholvi kärsi palossa. Tuli levisi tuulen suuntaan ja tien toisella puolella paloi koulurakennus, joka oli toiminut myös pitäjäntupana, Isolukkarin ja Huovilan talot, Säästöpankin rakennus sekä Rautavirran rakennukset. Kauempana, nykyisellä Turvantalon mäellä paloi sinne tuulen mukana lentäneistä kipinöistä seurahuone, eläinlääkäri Haraldin talo ja joitakin mökkejä.
Sammutusväestä oli puute, sillä suurin osa oli poistunut kylästä. Kirkonkylän sammutustyössä uurasti opettaja Adam Kivi apunaan muutamia miehiä. He kantoivat ämpäreillä vettä, kun kylän ainoa paloruisku paloi säilytyspaikassaan kellotapulissa.
Kirkonkylästä paossa olleet ovat kertoneet tulipalon loimottaneen mahtavana ja pelottavana monen kilometrin päähän. Räjähtelyt ja räiskähtelyt antoivat sen vaikutelman, että kirkonkylässä taistellaan, mikä vaikutti siihen, ettei asukkaat uskaltaneet tulla sammuttamaan tulipaloa.

Lisäksi eräässä 30-luvulla ilmestyneessä kirjassa kerrotaan, että myös Lempäälän kirkko olisi tuhoutunut sodassa. Tämä virheellinen tieto on sittemmin päätynyt Wikipediaan. Kirkkoherranviraston ilmoituksen mukaan kirkkoa korjattiin muutama vuosi sodan jälkeen syystä, että se oli vuosien kuluessa mustunut pääasiallisesti lämmityskamiinoiden sauhutuksesta. Sisällissodassa 1918 osui kirkon kattoon vain muutamia ammussirpaleita, joten vahingot jäivät hyvin pieniksi.

Myös useat muut kirkot kärsivät vakavia vaurioita sodan seurauksena. Taipalsaarella punaiset sytyttivät perääntyessään palamaan kirkon, mutta se onnistuttiin pelastamaan ripeän yhteistyön ansiosta.
Lemillä samaten sytytettiin kellotapuli ja pappila, jotka paloivat täysin. Myös kirkon sytyttämiseen oli suuria aikeita, mutta se jäi kuitenkin lopulta tekemättä.
Tampereella taas ortodoksikirkko, ryssänkirkko, kärsi pahoja vaurioita valkoisten tykkitulesta ja ryöstelystä.

Tärkeimmät lähteet:
Aatteet ja Aseet
Haukoranta: Merikarvia 1918
Hoppu: Vallatkaa Helsinki
Lappalainen: Punakaartin sota 2
Pylkkö: Vaiettu vuosi
Suvannon seutu 1917-1921
Ylikangas: Rata Rautuun

Sekä useat Internetlähteet, tärkeimpinä:
Hämewiki
Willimiehen jäljillä

Sekalaista pyöräilyasiaa

Maantiekausi, eli kapearenkaisen käyttöönotto alkoi tänä keväänä 16. maaliskuuta, mikä on hieman keskimääräistä aiemmin. Kuva on kyllä vuodelta 2014, jolloin kyseinen päivä oli 26. helmikuuta, kaikkien aikojen aikaisin päivämäärä. Maaginen ajetun sadantuhannen kilometrin raja alkaa jo lähestymään Orbeaakin. Tavoitteena olisi saada kilometrit täyteen loppukesästä 2018. Vaatii sellaiset 7000 kilometriä vuodessa. Nyt tuli maaliskuussakin jo yli 300 kilometriä, joten hyvä alku tälle vuodelle. Kunto on vaan aivan katastrofaalisen huono. Sitä se ikäntyminen teettää.

Muutamia aurinkoisia kevätpäiviä on kyllä menetetty, kun alkoi taas nämä pyöräduunit. Olen nimittäin käynyt jo monta vuotta vähän sivubisneksinä laittamassa pyöriä urheiluliikkeessä näin sesongin mukaan. Tuolta näyttää mun työpiste. Nythän tämä liike on muuttamassa remontin takia vastapäiseen huoneistoon, joten tämä näkymä on kohta mennyttä.

Tuommoinen Nakamuran juniori-fatti tuli myyntiin. Fillarifoorumilla öyhötettiin jotain verkkokaupan muutaman sadan euron hintaista fattia, halvemman hintaa ei nyt löydy, etujousitettu maksoi 359,95e. Oli muuten aika korkelentoista tekstiä lähtenyt mainosmiehen kynästä. No siis joku älähti, että muoviakos noi vanteet on kun noin kiiltää? Kyllä, ne on todellakin muovia! No niin, tää on jokseenkin samaa tasoa tai kyllä vähän parempi. Ainakaan ei ole täysin turhaa hyppykeppikeulaa.
Tähän mennään kun joku pyöräilylaji tulee muotiin, niin sitten tehdään näitä ala-arvoisia lippalakkimalleja. Vaan kun käy miettimään kumpi on parempi: halpa juniorifatti vai saman hintainen "tuplajoustomaastopyörä", niin kyllä minä silti tätä fattia suosittelen ennemmin. Vähemmän rikkimeneviä osia.

Tuossa toinen kasaamani fatti. Enempää ei sitten tällä erää otettukaan myyntiin, saa nähdä meneekö kaupaksi. Tämä on osiltaan hieman parempi ja onhan tuo teräsrunko tavallaan ihan tyylikkään ja viimeistellyn näköinen.

Tältä näyttää Nakiksen aikuisten malli. Tuli jo vuosi sitten, vaan ei ole mennyt kaupaksi. Meinasin eka ostaa tämän, mutta halusin sitten ennemmin alurunkoisen, joten päädyin siihen hieman kalliimpaan Spessuun. Renkaat on tässä "vain" 4-tuumaiset ja näyttää tosiaan naurettavan kapeilta, kun niihin Spessun paksumpiin 4,6-tuumaisiin on tottunut. Tosin ilmoitetut tuumakoot vaihtelee valmistajan mukaa aika huomattavasti. Esimerkiksi ne mun nastarenkaat on peräti 4,8-tuumaa, mutta käytännössä ne on silti kesärenkaita kapeammat

Yksi syy alurunkoon on kun on "vähän huonoja kokemuksia" teräsrungosta. Ei kestänyt kuin naurettavat noin 91747 kilometriä! No vähän omaa vikaakin. Aikoinaan tullut kolhittua maalipinta rikki ja se sitten ajan myötä alkoi ruostumaan puhki. Olisi pitänyt laittaa jotain ruostesuojamaalia. Tämä on nyt ollut reilun vuoden päivät jo poissa käytöstä. Ei uskaltanut tuon enempää ajaa. Ois aika pian voinut napsahtaa poikki. Toisaalta kuten kuvasta näkee, niin saa olla lähes puhki ja vielä kestää. En ole raaskinut pois heittää jos tuohon joku vähän hitsaisi uutta rautaa, niin voisi vielä saada sen satatonnia täyteen.

Vanhan kisapyöräni joustokeula kävi vuotamaan ilmaa toissa talvena ja pyörä seisoikin lähes koko vuoden käyttämättömänä. Tuli pähkäiltyä, että pitääkö tää lähettää johonkin korjattavaksi ja saako tätä enää edes avattua. Edellisestä huollosta kun oli jo kymmenkunta vuotta aikaa. Ei ole itselläni tämän Head Shok-keulan avaamiseen sopivia työkaluja. No päätin sitten kokeilla mitä auton renkaiden paikkaamiseen tarkoitettu litku tekee ja avot. Sehän toimii. Ei tarttenut kuin ihan vähän hönkiä liki loppuun käytetystä putilosta litkua sisään, niin nyt pitää ilmat sisällä jo useamman viikon kerralla. Sitä ennen tyhjeni jo muutamassa tunnissa.

Tuommoiset Craftin vähän ohuemmat thermo-trikoot tuli ostettua. En ole vielä ehtinyt muuta kuin sisällä sovittaa. Muuten sopivat, mutta polvipussi on ihmeen alhaalla. Sen kun nostaa polven kohdalle, niin nilkat jää paljaaksi ja reiteen jää hurjasti löysää. Onko jalkojeni mitoissa jotain vialla vai miten ihmeessä tämä on oikein mitoitettu. Jos nyt kuitenkin ensin kokeilisi miten toimii oikeassa käytössä.

Säämiskää noissa ei ole, joten alushousuiksi tuommoiset. Yhdet samanlaiset mulla oli jo ennestään ja olen tykännyt. Säämiskä on aika minimaalinen, joten helppo pestä käsin ja kuivuu nopeasti. On silti suht mukavat pitkilläkin matkoilla.

Kaupassa käydessä huomasin ihan sattumalta tuommoisen kirjan ja kun hinta oli vain vitosen, niin mukaan lähti. On näet hinta/laatu kohdillaan. Tämähän on ihan vallan mielenkiintoinen tiedekirja. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää esimerkiksi aerodynamiikasta, runkomateriaalien fysiologisista ominaisuuksista ja ties mistä mikä vaikuttaa pyörän ja pyöräilijän suorituskykyyn. Tästä selviää vaikkapa se kuinka paljon nopeampia tamdempyöräilijät ovat tavalliseen pyöräilijään verrattuna tai se, että kuljettajan kolmen kilon painon pudotus nopeuttaa 40 kilometrin tempoa parikymmentä sekuntia - mikä on puolet enemmän kuin vastaavan painomäärän keventäminen itse ajoneuvosta. En ole tätä vielä ehtinyt kuin vähän selailemaan.

Suomalaiset fasistit ja muita kevään kirjauutuuksia

Tuollainen kirjapaketti tuli alkuviikosta, Suomalaiset fasistit - Mustan sarastuksen airuet -kirjalla tuli aloitettua luku-urakka. Tämän ilmestymisestähän on jo toista kuukautta aikaa ja kirja on ollut aika paljon esillä mediassa. Piffillä kirjaa luonnehdittiin seuraavilla kategorioilla:

1) Lukematta paskaa. Kattaa persut, kommenttipalstojen anonyymit möykkääjät ja kaikenlaiset sekalaiset saivartelijat.

2) Lukematta mahtava merkkiteos. Kattaa mediatutkimuksen hipsteriprofessorit ja sekalaiset liberaalit elvistelijät.

3) Kontekstualisoiva teos, joka luo uuden kokonaiskuvan vanhastaan tunnetuista asioista, luo samalla uusia katsauksia esimerkiksi vapaussodan rintamamiesten liiton toimintaan ja sisältää myös historiografisen osuuden. Kattaa tutkijat ja fiksummat lukijat.

Itseni luin tuohon toiseen kategoriaan, ja kun tämä alkaa olla kohta paketissa, niin ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä tämä on hyvä ja kiintoisa teos. Ainoastaan alkupuolella oli hieman tyhjäkäyntiä, kun käsiteltiin fasismin syntyä ja olemusta maailmanlaajuisesti. Itse asiaan pääsyn jälkeen on ollut hyvinkin koukuttavaa tekstiä. Aikajana käsittää lähinnä vuodet 1918-1945, uudemmat fasistiset järjestöt on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä olisi siis saumaa myös jatko-osalle, mutta ehkä se on enemmä joidenkin muiden kuin tämän itsenäisyytemme alkuvuosiin keskittyneen kolmikon heiniä.

Marko Paavilaisen Murhatut veljet on myös ollut paljon esillä ja muutaman jutun luettuani ja kirjaa hieman selailleenani voin jo sanoa tämän olevan hyvinkin kiintoisa populaari teos. Sisällissodan aikana murhattujen Thomen veljesten lisäksi tässä käsitellään hyvinkin laajasti punakaartien ja erityisesti tekoon syyllistyneiden Hyvinkään lentävien toimintaa ja myöhempiä kohtaloita.

Martti Backmanin Harriet ja Olof - Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 -kirjaa mainostettiin tietokirjana, mutta tämä on kuitenkin kirjoitettu romaanin muotoon. Kyse onkin ns. faktiosta - kaikki esitetyt tapahtumat ja faktaväitteet ovat historiallisia tosiasioita. Kirjassa mainitut kymmenet henkilöt ovat olleet todellisia eläneitä ihmisiä, joiden sanomiset ja tekemiset ovat todettavissa suoraan kirjallisista dokumenteista. Kaunokirjallinen fiktio tulee esiin kun väritetään miljöötä ja keskusteluja.
Aiheenahan on Viipurissa tapahtunut venäläisten siviilien raaka joukkomurha, jota Backmanin sukulainen asianajaja Fritz Wiik lähtee tutkimaan sekä tapahtumaan limittyvä Harriet Thesleffin ja jääkäri Olof Laguksen onnettomasti päätynyt rakkaustarina ja jälkimmäisen kuolema.

Olofia käsitellään myös Tuomas Hopun uudessa kirjassa Jääkärit Saksan tiellä, jota en kuitenkaa vielä ostanut. Näytti vaan olleen HS:ssa juttua tästä ja Tampereen Postimuseossa avautuneesta Jääkäri-aiheisesta näyttelystä. Itseäni ei tuo jääkäriliike niin oikein kiinnosta, mutta Hopun kirjat sitäkin enemmän, joten eiköhän tämäkin tule myös hankittua myöhemmin.

Jukka Kekkosen Kun aseet puhuvat - Poliittinen väkivalta Suomen ja Espanjan sisällissodissa on ainakin kooltaan melkoinen järkäle ja vaikuttaa noin pikaisen selailun perusteella vähän turhan akateemiselta tutkimukselta omaan makuuni.
Suomen sisällissodan lisäksi myös Espanjan sisällissota kuuluu näihin suuriin kiinnostuksen kohteisiini. (Kun siellä oli anarkisteja.)
Kirjan kuvituksesta voisi vielä sanoa, että hohhoijaa... Ei ole oikein mielikuvitusta vastaavalle kuvatoimittajalle riittänyt. No joku voisi tietysti laskea kuinka monessa kirjassa on aiemmin julkaistu esimerkiksi kuvat Turun kasarmin raunioita tutkivista pikkupojista tai Matti Paasivuoresta edustamassa yksin koko vasemmistoa Heimolan talon salissa.
No parempi lukea ensin ja sitten vasta arvioida tarkemmin.

Suomalais-italialaisen Anton Montin Punaiset prikaatit - Italian väkivallan vuodet 1970-1988 ilmestyi jo viime vuonna, vaan ostin tämän vasta nyt. Italialainen vasemmistoterrorismi kun on myös kiinnostava aihe, vasemmistolainen terrori kun nyt on vaan niin paljon parempaa. (Tähän pitäisi laittaa myös hymiöita siltä varalta, ettei kaikki ymmärrä virkkeen alkuperää.)
Aika kompakti ja populaarilta vaikuttava kirja.