Toinen talvi fatbikella

Toinen talvi fatbikella alkaa olla takana. Tämä talvi poikkesi edellisestä siten, ettei lunta ole juurikaan ollut. Tämä on mahdollistanut sen, että koko talven on voinut ajaa maastossa.
Ensilumi tuli jo poikkeuksellisen aikaisin, marraskuun alussa. Väillä se suli kokonaan pois ja lämpötilan pysyessä plussalla tuli sitten ajettua välillä maantiellä CC-pyörällä.
Kilometrejä on kertynyt Spessulla marraskuun alun jälkeen jo noin 2000 ja kaikkiaan tämän pyörän mittarissa on nyt 4000 kilometriä.

Vaakaputken onnistuin syksyllä kolhimaan johonkin ihan huomaamattani. Onneksi ei ollut kallista hiilikuitua. Siihen olisi tullut ehkä rumempikin jälki. Alurunkoja ei tarvi sääliä.
Mitään pahempia teknisiä ongelmia ei ole eteen tullut. Etujarrukahva alkoi tässä talven aikana tuntumaan aika löysältä ja aikomus oli ilmata se. Nämä Shimanon uudemman malliset nestejarrut vaativat kuitenkin aivan oman ilmaussarjan, jota itselläni ei ollut, eikä pyöräliikkeestäkään sellaista hyllystä löytynyt. Niinpä kokeilin valuttaa kahvassa olevan ruuvin kautta hieman lisää jarrunestettä samalla varovasti kahvaa pumpaten ja sehän auttoi, ei tarvinnut ilmausta. Taas ottavat kummatkin jarrut yhtä hyvin kiinni. Etujarrulevyssä lienee kuitenkin hieman rasvaa, koska se ei ole läheskään yhtä tehokas takapään kanssa. Puhdistaminen auttanee.

Lämpötilan sahatessa nollan molemmin puolin johtaa tietysti siihen, että maastossa on ollut lähes koko talven paikoitellen erittäin liukasta. Ilman nastarenkaita ei tänä talvena olisi ajelusta tullut yhtään mitään. Onneksi oli nämä 45NRTH Dillinger nastarenkaat, joihin olen toisenkin talven jälkeen erittäin tyytyväinen. Vaikka välillä on tullut ajeltua täysin lumettomassa maastossa, ovat kaikki nastat edelleen tallessa.
Sitten myös sananen syksyllä ostamistani Bontrager OMW talvipyöräilykengistä, kun lupasin syksyllä lisää kokemuksia myöhemmin.
Pieni onnettomuus kävi jo parin viikon käytön jälkeen. Maastossa ajaessa oksa tai vastaava repäisi varteen ison palkeenkielen, kyllä harmitti. Varret eivät selvästikään ole kovin vahvaa materiaalia.
Liimasin sitten sisäpuolelle ison kumipaikan ja korjaus onnistui varsin hyvin. Ulkoapäin on vaikea havaita vauriota, eikä sitä ole varsinaista haittaa.
Sitten niihin kenkien lämpimyyteen. Tammikuun puolen välin jälkeen olivat talven kylmimmät kelit ja tuollaisessa miinus 17-18 asteen pakkasessa tuli ajeltua vajaan parin tunnin maastolenkkejä.
Kolme varttia tarkeni hyvin, sitten alkoi varpaat hiljalleen kylmettyä. Jälkimmäisenä päivänä toisen jalan varpaat oli sen verran kylmät, että lämpimään tullessa oli jonkin aikaa pientä kirvelyä varpaiden lämmetessä. Tämä oli kuitenkin kaukana siitä, mitä joskus on pahimmillaan ollut. Tuollaisessa alle kymmenessä pakkasasteessa pärjäsi varsin hyvin sen pari tuntia, jota tuli yleensä aina iltapäivisin käytyä ajelemassa. Parasta on kuitenkin, ettei hankalia kengänsuojuksia ole enää tarvinnut käyttää kertaakaan koko talvena. Kengät ovat siis olleet paras uutuus talvipyöräilyyn, mitä koskaan tätä ennen on tullut vastaan.

Parin tunnin vakiolenkkiä olen siis ajellut koko talven. Koivulan läpi Tapaninvuoren kautta ja hautausmaan sivustaa pitkin joen rantaan ja voimalaitospadon kautta Kaukolan metsiin. Sieltä vaihtelevia polkuja pitkin Katajasuon kautta Petäjäsuolle ja hieman toista reittiä takaisin.
Kilometrejä kertyy parikymmenta ja aika retkeilyvauhtia tullut koko talvi ajeltua. Liukkaus ja toisinaan paksu lumi hidastavat. Tuo Kaukola-Petäjäsuo väli on nykyään suosikkimaastoani. Sinne on tullut paljon uusia polkuja ja retkeilyreittejä, kiitos Kotkan Ladun kartoittaman retkeilyreitin.
Maasto on kaikkiaan varsin vaihtelevaa. Löytyy pieniä hiekka- ja traktoriteitä, pitkospuita ja kovia kallionousuja laajan polkuverkoston lisäksi.

Kuvauspaikkana toimi Kymijoen Siikakosken "aarniometsäalue". Pieni pitkälti luonnontilainen metsäläntti joen varressa, jossa on paljon vanhoja puita. Alue on suosittua ulkoilumaastoa ja siellä olevaa runsasta polkuverkostoa on ehostettu kunnollisilla ojien ylittävillä silloilla. Jokiveden ollessa korkealla osa alueesta jää veden alle muodostaen matalan laguunin. Alueeseen kuuluu myös 1986 perustettu arboretum, eli puulajipuisto.

Alueella on myös runsaasti ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia ja koko jokivarsihan näitä on täynnä. Minään kummoisena maastopyöräilykohteena aluetta ei voi pitää sen pienuuden takia, mutta usein tulee koukattua sen kautta.