Kustaa III:n jäljillä

Eräänä syksyisenä päivänä, tai taisin tehdä kaksikin reissua, kävin tutustumassa Anjalan suunnalla Anjalan liittoon, Kustaan sotaan ja Kustaa III:een liittyviä tapahtumapaikkoja ja muistomerkkejä. Tai viime vuoden syksyltähän nämä ovat. On jäänyt jutun tekeminen vähän roikkumaan.
Tänään kävin vielä ulkoiluttamassa Orbeaa, Muhniemen risteyksessä heitin ympäri. Alkaa tulla pimeä jo turhan aikaisin. Nyt on Orbealla ajettu tänä vuonna noin 7530 kilometriä ja vähimmäistavoite on ylitetty. Vielä jos saisi nelisenkymmentä kilometriä, niin kuittaisin viime vuoden tavoitteesta uupuneet metrit.

Ruotsin ja Venäjän välillä käytyyn Kustaan sotaan (1788-1790) liittyviä historiallisia tapahtumapaikkoja ja muistomerkkejä löytyy runsaasti Anjalan alueelta. Ruotsin kuningas Kustaa III aloitti säätyjä kuulematta sodan Venäjää vastaan valloittaakseen takaisin Turun rauhassa 1743 menetetyn osan Suomea.
Upseeriston keskuudessa heräsi kapina kuninkaan itsevaltaista politiikkaa ja sotaa vastaan. Kustaa III vaati komentaja C. G. Armfeltiä kirjoittamaan uskollisuudenvalan ja keräämään siihen allekirjoitukset upseereiltaan. 12. elokuuta 1788 Anjalan liittokirjan allekirjoitti 113 upseeria. He vannoivat kuninkaalleen uskollisuudenvalan, mutta samalla vaativat sodan lopettamista. Perimätiedon mukaan liittokirja allekirjoitettiin Anjalan kartanon pihalla olevassa liittotuvassa, josta on yhä jäljellä sammaloituneet sokkelikivet.

Anjalan liiton muistokivi on pystytetty kartanon lähelle joen rantaan 200 vuotta allekirjoituksen jälkeen silloisen Anjalankosken kaupungin toimesta.

Sota jatkui kuitenkin aina elokuuhun 1790 asti. Ruotsalaisia joukkoja oli majoittuneena kartanon läheisyydessä, venäläiset olivat joen toisella puolen olevassa linnakkeessa ja Mämmälän kylässä. Anjalan vanha kartano syttyi tuleen venäläisten ampumasta tykinlaukauksesta kesällä 1789 käydyissä taisteluissa. Viimeiset taistelut näillä seuduilla käytiin seuraavan vuoden toukokuussa. Joesta on löytynyt myös paljon tykinkuulia muistona näistä ajoista. Kertomusten mukaan kartanon sytyttänyt tykki sijaitsi Kymijoen toisella puolla punatiilisen rakennuksen kohdalla. Tällä paikalla on nyt Inkeroisten vanha kartonkitehdas, joka on nykyään teollisuusmuseona.

Anjalan 1756 valmistunut kirkko ja sen sisustus kärsivät suuria vaurioita ja sen tapuli tuhoutui venäläisten ylittäessä joen toukokuussa 1790. Ruotsalaiset joutuivat vetäytymään paikkakunnalta, mihin liittyy myös mielenkiintoinen muistitieto. Heillä oli mukanaan kolme tynnyrillistä hopearahoja, jotka piilotettiin hautaamalla maahan. Tästä piilopaikasta on olemassa monenlaista tietoa. Sen sanotaan olleen Korialla, Värälässä tai Korvenkylässä. Näistä viimeisin on todennäköisin, sillä sieltä on löytynyt hiekannoston yhteydessä luurankoja ja arkunpalasia, jotka ovat ajoitettu näihin tapahtumiin. Ruotsalaiset tosin palasivat vielä takaisin paikkakunnalle.

Kustaan sota päättyi Värälässä solmittuun rauhaan. Muistokivi on pystytetty Kustaa III:n leirin läheisyyyteen, eikä sen pystytysajankohdasta ole tarkkaa tietoa, mutta sen on oletettu olevan 1800-luvun alkupuolella. Halkeamasta on olemassa kahdenlaista tietoa. Museoviraston mukaan kiven kerrotaan olevan peräisin navetan kivijalasta ja halkeama johtuu siitä, että se koostuu kahdesta yhteen muuratusta lohkareesta. Toisen tiedon mukaan kivi on vaurioitunut siirron yhteydessä ja tämä olisi se kivi jonka päällä rauhansopimus allekirjoitettiin. Teksti on suomennettuna "Tässä Kustaa III solmi rauhan Katariina II:n kanssa 19. elokuuta 1790". Tuolloin Kustaa III solmi rauhansopimuksen omalta osaltaan.

Rauhanneuvottelijoiden pystyttämä rauhantemppeli sijaitsi hieman syrjemmässä nykyisestä maantiestä. Rakennus oli avoin paviljonki, jonka kattoa kannatteli kahdeksan pylvästä. Tästä ei ole enää mitään jäljellä. Museoviraston pystyttämä infotaulu on ainoa linkki josta paikan pystyy erottamaan.

Rauhankiven kohdalla toisen puolen tiettä on ruotsalaisten rakentaman patterin jäänteet. Muodot erottuvat edelleen hyvin maastossa. Lähempää jokea löytyy vielä toinen linnoitus. Sielläen ole toistaiseksi käynyt. En ole ollut liikkeellä sellaisella ajokalustolla / kengillä, jotta viitsisi lähteä rämpimään kauemmas tieltä. Puolukoita oli täällä muuten valtavasti.

Kustaaseen liittyy myös tämä Anjalan ja Korian välillä oleva piiskauspetäjä tai mitä siitä on enää jäljellä. Tämä oli erittäin komea maamerkki, mutta kesän 2010 myrskyt tekivät lopullisesta selvää puuvanhuksesta. Kuva puusta löytyy mm. Kymijoen kaltailta -kirjasta. Tuolloin maantie kulki aivan puuta hipoen ja maitolaituri sijaitsi sen alla. Perimätiedon mukaan Kustaa III on istunut tämän puun alla aterioimassa ohikulkumatkallaan.
Puun historiaan liittyy myös tieto, että Ruotsin vallan aikana alustalaisia oli sidottuna puuhun raipparangaistuksen antamista varten. Viimeinen piiskattu oli Oili niminen mies.