tiistai 9. huhtikuuta 2019

Jorma Veijola: Me elämme yhä

Jorma Veijolan uutuuskirja Me elämme yhä - Työläiselämää Etelä-Kymenlaaksossa 1917-1919 pääsi ilmestymään aika yllättäen. Tuli vastaan uutuuskirjoja selatessa, enkä edes tiennyt tällaisesta hankkeesta mitään. Raimo Parikka on myös tekemässä tutkimusta samasta aiheesta, saa nähdä onko tällä mitään vaikutusta siihen projektiin. Jorma Veijola on entinen historian ja yhteiskuntaopin opettajani Katariinan yläasteelta, eikä hänestä ole kuin hauskoja muistoja.

Nimensä mukaisesti kirjassa käsitellään kansalaissotaan johtavia syitä vuosisadan alusta lukien, sodan ajan tapahtumia Kotkan ja Kymin sekä hieman myös Haminan ja Pyhtäänkin seudulla, sekä työväenliikkeen uutta nousua. Yleisiä valtakunnallisia tapahtumia on mukaan otettu sen verran, että aiheeseen vähemmänkin tutustuneet saavat riittävästi taustatietoa. Sosialidemokraattina Veijolan kiinnostus on ollut lähinnä työväenliikkeen näkökulmassa. Minään tasapuolisena sisällissotakirjana tätä ei voi pitää. Taustoituksen vuoksi kirjassa toki käsitellään myös valkoisten ja suojeluskuntalaisten toimintaa ja myös punaista terroria, melko pintapuolisesti tosin. Varsinkin valkoisten maanalaisesta toiminnasta olisi mukava lukea enemmänkin 2000-luvulle päivitettyä tietoa.

Lähdeaineistona tälle kirjalle ovat olleet uusin tutkimuskirjallisuus, jotkin "klassikot", joista merkittävimpänä mainittakoon Väinö Meltin Kotkan Työväenyhdistyksen 50-vuotis historia, Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet sekä Valtiorikosoikeuksien arkisto. Varsinkin sanomalehdistä on poimittu pitkiä lainauksia, jotka kasvattavat tehokkaasti sivumäärää. Venäläissurmat Suomessa kirjoista löytyvään artikkeliin Kotkan teloituksista olisi myös kannattanut tutustua, sillä nyt toistetaan kirjasta toiseen periytyvää väärää muistitietoa Kotkan valtauksen jälkeen saapuneiden venäläisten merimiesten kohtaloista. Myös tämä vaatimaton plokini on ollut lähdeaineistona, viitteisiin vaan lipsahtanut pieni kirjoitusvirhe.

Itse olen myös lukenut suurimman osan lähdeaineistosta ja myös kaikki kevään 1918 Eteenpäin-lehdet ja Etelä-Suomet toukokuulta kesäkuulle, joten mitään yllättäviä uusia tietoja ei ole aiheesta löytynyt. Minua ilahdutti eniten Veijolan löytämä Otto Poikolaisen VRYO-akti, sillä se sisältää paljon oleellista lisätietoa Karhulassa tapahtuneeseen Nassokinin ja Forsiuksen surmaan liittyen. Tästä tapahtumasta kirjoitin itsekin vuosi sitten ja nyt harmittaa ettei Poikolaisen paperit olleet tuolloin käytettävissäni. Muistitietokokoelmia hyödynnettäessä saattaisi löytyä vielä paljonkin lisää kiinnostavia tarinoita. Toivottavasti tulevien tutkimusten tekijät käyttävät myös tätä aineistoa enemmän hyväksi. Parikan tutkimuksen lisäksi myös Pyhtään vuoden 1918 tapahtumista on tekeillä tutkimus, joka toivottavasti myös jalostuu kirjaksi. Tulevien kirjojen tekijät voisivat sitten myös käyttää kuva-arkistoja hyväkseen, sillä tässä ei ole kuvan kuvaa muualla kuin kannessa. Arkistoista kun löytyy varsin runsaasti julkaisemattomia erittäin hienoja ateljee- ja muitakin kuvia aiheesta.
Sivuja kirjassa on 360. Kustantajana Mediapinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti