Suurella ilolla tartuin elokuvaohjaaja Jouko Aaltosen musakirjaan Agit-Prop - Lauluja utopiasta. Tämähän ilmestyi jo alkusyksystä ja oli vähän hidas sytytys ja lisäksi odottelin, josko eräs toinen kirja olisi ehtinyt ilmestyä, niin samaan pakettiin olisin laittanut tilauksen.
Kirjaa on siis jo ehditty ruotia monessakin julkaisussa, viimeksi kait Miska Rantanen viime torstain Helsingin Sanomissa. Näiden jälkeen siis tuskin sen tarkemmalle esittelylle ei ole enää tarvetta. Sanon vain, että pidin kovasti ja olihan tässä todella paljon ihan uuttakin tietoa, vaikka Aaltosen pari dokumenttia aiheesta on tullut katsottua useita kertoja. Paljon tuli vastaan sellaisia "enpäs tätäkään ennen tiennyt" faktoja. Kirjaa varten on tehty uusia haastatteluja vielä tänä vuonna ja ääneen on päässyt myös ensimmäisellä levyllä mukana ollut Anu Saari, josta en aiemmin tiennyt juuri mitään. Muiden jäsenten henkilökohtaista elämää, perhesuhteita ym. avataan myös kirjassa paljon aiempaa enemmän.
Kuten Rantanen HS:ssa kirjoittaa, on kirjassa joitakin tiedollisia epätarkkuuksia ja kirjoitusvirheitä, näitä bongasin itsekin. Erinomaisen hyvä kirja silti kaikkiaan ja paljon tästä on iloa vanhallekin fanille. Kuvan pöllin Soundin sivuilta, kun ottamani epäonnistui, eikä ole nyt kirjaa ulottuvilla.
Laitetaas nyt sitten samalla esittelyyn muutamia aiheeseen liittyviä levyjä, joita on tullut hankittua.
Neuvostoliitossa julkaistu "Laulu taistelusta ja solidaarisuudesta" LP löytyi alkusyksystä levymessuilta viidellä eurolla ja hinta - laatu suhde on varsin kohdillaan. Tässähän on mukana myös Kenen joukoissa seisot (Finland) ja kysessä siis Agit-Prop. Versio kuulostaa samalta kuin itäsaksalaisella Festival des politischen liedes 3 LP:llä oleva versio, paitsi lopun taputukset on leikattu pois. Neuvostoliitossahan ei sopinut taputtaa kapitalististen maiden taiteilijoille? Muidenkaan artistien nimiä ei levyn etiketeissä mainita, vain mistä maasta esittäjä on kotoisin. Onhan tässä muitakin tuttuja, mm. Auf, auf zum kamf. Paljon myös biisejä, joita muilla omistamillani levyillä ei ole, joten sinänsäkin tätä on mukava kuunnella.
Kaarikirppiksen sontaläjän (sen nurkassa olevan suuren vinyylikasan) jaksoin vihdoin pöyhiä lähes kokonaan läpi ja tämä sieltä löytyi kolmella eurolla. Ich, Bertolt Brecht kokoelma sisältää Brechtin tekstejä ja runoja esittäjinään Ernst Busch, Gisela May, Hilmar Tate, Ekkehard Schall ja Helene Weigel. Best off kokoelmalta kuulostaa siten, että ainakin osa biiseistä lienee samoja versioita kuin muillakin omistamillani levyillä. Onhan tässä sitten myös Tate ja Schall, joidenka omia levyjä ei ole tullut hankittua. Ihan 3/5 levy ja hintaansa nähden hyvä ostos.
Oktoberklubia käsitellään paljonkin Aaltosen kirjassa ja vaikka Agit-Prop on esittänyt Oktoberklubin ohjelmistoa, niin silti Agit-Prop on ollut esikuva aikaisemmin aloittaneelle Oktoberklubille:lle, joka muutti tyyliään tällä kolmannella pitkäsoitollaan enemmän pop-musiikin suuntaan. Tämä Aha LP tuli hankittua jo jokunenvuosi sitten ja olen tästä meinannut kirjoittaa, vaan on jäänyt tähän asti. Tämä on siis itä-berliiniläisen Oktoberklubin paras LP ja ihan 5/5 levy. Erityismainintana Spartacus, joka on siis cover Chydeniuksen säveltämästä ja Mauno Blomqvistin esittämästä Laulu Spartacuksesta, joka on ollut myös Agit-Propin ohjelmistossa.
Laitetaas vielä tällainen kuva sarjaan "töhryt ja kirjoitukset käytettyjen levyjen kansissa". Suleville Kajlta -67, lukee Gisela Mayn (DDR) levyn kannessa ja tässä on sellainen "töhry" joka nostaa levyn arvoa omissa silmissäni. Anselmin Aarteet liikkeestä olen joskus ostanut vitosella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti