maanantai 25. lokakuuta 2010

Katsaus vegaaniruokablogeihin.

Ruokablogit tuntuvat olevan kovasti suosittuja, joten itsekin olen ajatellut laajentaa myös sille saralle. Toisaalta hyviä vegaaniruokablogeja on aika valtavasti, enkä kyllä usko pystyväni tarjoamaan mitää uutta josta ei olisi jo kerrottu. Myös oman kameran puute haittaisi toimintaa, tokihan sitä pitäisi kuvia olla omista kokkailuista. Joten aloitetaanpa esittelemällä jo olemassa olevia suomenkielisiä vegaaniblogeja.

Chillipippuri. Melko uusi blogi, vain muutama perusresepti helppoa kasvisruokaa.

Chocochili. Tämähän on sitten kait se kaikkein suurin, kaunein, hienoin ja tunnetuin vegaaniruokablogi jota kaikki linkittävät aina ihan ensimmäisenä. Maineensa veroinen, tällaisia lukiessa huomaa kyllä, että itse on ihan turha yrittää mitään ruokajuttuja vääntää. Tai ainakin olisi otettava täysin toinenlainen lähestymistapa aiheeseen. Juttuja on valtavasti ja varsinkin kuvat ovat erittäin korkeatasoisia.

Dinan maailman ulkoasuun on kyllä kiinnitetty valtavasti huomiota. Kuvat ovat suurikokoisia joten nälkä pääsee helposti yllättämään tätä lukiessa (no kaapissa olisi näkkileipää). Sisältää myös matkailua lähinnä kaupunkikohteissa paikallisiin vegaaniravintoloihin ja kauppoihin tutustuen. Kaupunkikohteiden kuvat ovat aika pitkälti niitä itsestään selviä nähtävyyksiä (Lontoo, Pariisi, Berliini...) pois lukien tietysti kuvat matkan varrelle sattuneista kasvisravintoloista ja ekokaupoista.

Hyväkurkku sisältää pelkästään arvioita eri ravintoloiden vegaanisapuskoista ja näitähän löytyy varsin runsaasti ympäri maailmaa. Itseäni ei ainakaan kiinnostaa minkälaista ruokaa jossain Amerikoissa on saatu kun en sinne koskaan tule matkustamaan. No myönnetään kuitenkin, että jutut ovat sinänsä ihan hyvin kirjoitettuja, joten kyllä tätä viihteenä lukee.

Jenna Johannan oma blogi sisältää ruoan laiton ja tuote-esittelyjen lisäksi paljon muutakin "höpinää" hänen elämästään. Jennan tyyli kirjoittaa on tosi tuore ja sympaattinen ja tämä onkin yksi blogeista jota täytyy tosi usein käydä vilkaisemassa. "Että mitähän se Jenna on nyt puuhaillut". Kuvat ovat kivoja ja Jenna näyttää niissä aina niin ihastuttavalta.

Keittiökameleontti on keskittynyt raaka- ja eläväänravintoon. Juttuja ja tekstiä on valtavasti. Reseptit eivät ole niistä helpoimmasta päästä, joten suositellaan edistyneemmille kokkaajille. Täysin vegaaninen tämä ei kuitenkaan ole: ainakin hunajaa tarjotaan ainekseksi.

Kamomillan konditoria lukeutuu myös näihin omiin suosikkeihini, eikä vähiten erittäin hienojen ja hauskojen kuvien ansiosta. Nimensä mukaisesti keskittynyt lähinnä leivonnaisiin. Se mikä tämän erottaa muista vastaavista edukseen on toisinaan juttujen yhteydessä kerrotut "sadut". Nitä saisi kyllä olla kernaasti enemmänkin, varsinkin "puput porkkanavarkaissa" on aivan hillitön. Erityismaininta vielä mainiosta "apua, vegaani tulee kylään" artikkelista.

Kasviskeittiössä on ihan perussettiä. Yksinkertainen ulkoasu on tietysti aina helppo ja nopea selata. Aasialaistyyppistä sapuskaa ja raaka-aineet on kyllä osittain sellaisia joita on aika turha perusmarketeista etsiä. Tai sitten olen vain tietämätön. Toki ihan normaaliakin ruokaa tehdään.

Ketunleipä on myös ihan perus kasvisruokaohjeita. Helppoa, suositellaan aloittelijoille. Viimeisin päivitys on niinkin kaukaa kuin tammikuulta 2009.

Keittiö ja puutarha tarjoaa myös helppoa kasvisruokaa. Nimestään huolimatta painottuu lähinnä tuonne keittiön puolelle. Puutarhaosuutta ei ole paljoa ja se sisältää etupäässä kuvia kukkasista. Kuvat ovat melko isoja, joten selaaminen on aina hieman hidasta.

Mustikkapöperö on ulkoasultaan varsin hillitty, joka tietysti helpottaa varsinaista lukemista. Helppoja ja hyviä reseptejä. Ihan perussettiä tämäkin. "Perinteinen keittokirjamainen."

Onks tää vegaania? No onhan se. Terveellistä arkiruokaa ja myös herkkuja mainostaa hän itse. Taitaa painottua enemmän herkuttelun puolelle. Tämä blogi taitaa olla kuollut tai pitkällä tauolla.

Porkkana ja punajuuri on paljon muutakin kuin otsikossa mainitut juurekset. Reseptien lisäksi muutakin ruoan laittoon liittyvää höpinää. Taitaa tämäkin olla lopettanut toimintansa. Kirjoittaja on kyllä aloittanut kaverinsa kanssa uuden blogin pidon. Raakaruoka on uuden blogin nimi ja sisältöä löytyy vaikka mitä aihetta. Runsaasti ravitsemus ym. tietoutta. Tähän pitää tutustua kyllä ajan kanssa.

Vegaani lounaslaatikko on ideana varsin hauska: Kuvassa on aina muovinen ruokalaatikko ja tekstissä kerrotaan mitä tänään oli evääksi. Aika askeettisilla linjoilla mennään, jota tietysti arvostan suuresti. Tykkään myös Virpukan kirjoitustyylistä joten paljon suositteluja. Ikävä kyllä tämäkin blogi taitaa olla lopettanut.

Vegaanista taisi jäädä melko lyhytikäiseksi blogiksi. Juttuja ei ole paljoa. Muutama helpohko resepti, tosin linkeistä löytyy niitä vielä paljon lisää.

Vegan kitty on melko uusi ja aktiivinen blogi. Perinteisten reseptien ja kuvien lisäksi myös hieman muuta höpinää kuten vaikkapa vegaanimaitosuklaiden testi. Nämä tuovat aina mukavaa vaihtelua uuvuttavien (?) reseptien vastapainoksi.

Vegemenu opiskelijoille sopii toki muillekin kuin opiskelijoille. Kirjoittajat mainostavat blogin ohjeiden suunnatun opiskelijabudjetilla eläville. No ei tämä nyt kuitenkaan mitään askeettista pihistelyä ole, ihan normaalia ja helppoa kasvisruokaa. Siis pelkkiä reseptejä tässäkin.

Vegemi tarkoittaa vegaanius minussa ja sen tarkoitus on käsitellä veganista elämäntapaa, ruokaa, eettisiä periaatteita ja kaikkea siltä väliltä. Toistaiseksi täältä ei löydy paljoa muuta kuin niitä tutuksi tulleita reseptejä. No on sentään juttu Ecowaysta ja kirjoittajan epäonnistuneesta kaalisoppadieetistä. Muistelin täällä olleen muitakin juttuja, yhtä oli itse kommentoinutkin mutta en löytänyt sitä enää!

Yrttipurkki maustehyllyssä tarjoaa valtavat määrät sisältöä. Vegaaniruokaa ja puhetta siitä, eli reseptejä taas kilometrikaupalla, välissä aina muuta mukavaa höpinää mm. dyykkauksesta.

Sellaisia tällä kertaa. Käytin hyväkseni Keittiö ja puutarha blogin linkkilistaa sekä lisäsin pari mieleen tullutta. Toki näitä voi olla muitakin, ei vaan enää jaksa kahlata yhtään blogia läpi. Tämänkin jutun kirjoittamiseen meni lähes 3 tuntia, joten kiitos ja terveiset kaikille teille ihanille ihmisille jotka viitsitte lukea tämän tyhmän arvostelun.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

ХВЗ ctapt шоссе





Eläköön Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys, yhteistyö ja keskinäinen avunanto. 1970-luvun suurina ja mahtavina idänkaupan vuosina Suomeen tuotiin junalasteittain mm. näitä lokakuun ahjossa karaistusta teräksestä valmistettuja vähemmän laadukkaita neuvostovalmisteisia Harkovin polkupyöräkombinaatin tuotteita.
Löysin tämän lähes käyttämättömän yksilön Yksivaihde.netin myyntipalstan kautta. Pyörän ajokuntoon saattamisesta voisi kirjoittaa kokonaisen luvun, mutta mainittakoon vain lyhyesti, että pyörän ostajalla oli hyvä olla polkupyörämekaanikon ammattitaito.
Itse pyörä antaa nostalgisen aikamatkan 1960-luvulle, siltä vuosikymmeneltä kun tämän tekniikka on peräisin. Pyörä toimii aivan kuten ryssän anteeksi naapurin masiinat yleensäkin vanhojen vitsien mukaan. Jos tällaisella pitäisi harrastaa pyöräilyä, niin kyllä siinä innostus nopeasti katoaisi.