maanantai 8. kesäkuuta 2015

100 000 kilometriä samalla pyörällä

Tänään sitten tuli maaginen hetki. Pyörän mittari pyörähti ympäri sadassa tuhannessa kilometrissä. Melkein 14 vuotta siihen meni. Mainittakoon, että omistan useampia pyöriä, etten nyt suinkaan noin vähää ole ajanut kaikkiaan, mutta tämä oli ensimmäinen pyörä jolla noihin lukemiin päästiin.

Pyörä on ollut ihan jokapäiväisessä käytössä ympäri vuoden. Paljon kaupunkiajoa, syksyllä sorateitä ja talvella maantiepyörän korvikkeena. Vähän sitä cyclo-crossiakin, eli maastoajoa polkija pitkin.

 Pyörä on siis ostettu heinäkuussa 2001 ja se maksoi 13 000 markkaa, mikä ei silloin ollut ihan halpa hinta. Alkuperäisiä yhtäjaksoisesti kiinni olleita osia ei ole enää rungon ja etuhaarukan lisäksi montaakaan jäljellä. Ainoastaan Avidin jarrulänget, Shimanon 105-sarjan etuvaihtaja, Cinellin tanko, satulatolppa sekä mittari ovat ainoat alkuperäisosat. Ohjainkannatin vaihdettiin koe-ajon jälkeen senttiä lyhyemmäksi. Myös BBB:n pulloteline on ensimmäinen minkä tähän pyörään olen hankkinut. Kaikki muut osat on vaihdettu vähintään kertaalleen.

Alkuperäinen satula oli hieman turhan pehmeä, joten ei harmittanut kun sen takasilta murtui muutaman vuoden käytön jälkeen. Tilalle hankin ET-sportista Velo carbon kevytsatulan ja se kestikin toissa talveen saakka, kunnes murtui keskeltä. Tilalle laitoin toisesta pyörästä yli jääneen Codan, jolla oli jo ennestään ajettu kymmeniä tuhansia kilometrejä parissa muussa pyörässä.

Alkuperäisillä vaihdevivuilla ajelin useamman kymppitonnin, mutta varsinkin suolatuilla teillä ajaminen ilman lokasuojia oli niille aikamoista myrkkyä, joten ne on uusittu kertaalleen. Etuvaihtaja on siis alkuperäinen ja takavaihtajakin palveli viime kesään saakka, kunnes maastossa ajaessa hyppäsi pinnojen väliin ja vaurioitui korjauskelvottomaksi. Tilalle laitoin käytetyn XT:n maastovaihtajan ja yllätys oli positiivinen kun sen jälkeen vaihteet toimivat huomattavasti paremmin kuin alkuperäisellä 105:n vaihtajalla, joka oli ilmeisesti jo ihan loppu.

Pyörässä oli alunperin Cannondalen omalla Coda merkillä varustetut kammet 48 ja 39 hampaisilla rattailla ja oli alkanut jo tehdä mieli kevyempiä compact välityksiä. Tuo käytössä oleva wattimäärä kun on alkanut vuosien varrella putoamaan. Toissa kesänä satuin löytämään metallinkeräysastiasta kovasti ehjän näköiset FSA Gossamer compact kammet 50/34 rattaineen. Kokeilun jälkeen syy hylkäämiseenkin selvisi. Vasen kampi oli aika pahasti vääntynyt sisäänpäin, mutta sain sen oikaistua ja nyt on toiminut moitteetta jo kymppitonnin verran. Sen isomman rattaan kyllä korvasin 46 piikkisellä, joka on paljon parempi vaihtoehto cyclo-crossiin. Näihin kampiinhan piti siis myös hankkia sopiva keskiö. Alkuperäiskampiin olin uusinut isomman rattaan kerran ja pienemmän kahdesti. Myös alkuperäinen keskiö oli mennyt kahdesti vaihtoon. Rataspakka taitaa olla nyt seitsemäs ja ketjuja on mennyt yli tuplasti. Myös takavaihtajan rissoja on vaihdettu useamman kerran.

Polkimia tulee vaihdeltua vähän pyörästä toiseen, Shimanon halvemman tason maastopolkimet on ihan riittävän hyviä ja kyllä parit on aika loppuun ajettu. Välillä olen käyttänyt tässä maantiepolkimiakin.

Vannejarrut syövät aikalailla vanteita varsinkin ympärivuotisessa kaupunkiajossa, joten vanteita on jarrutettu puhki pari kappaletta, luonnollisesti myös jarrupaloja on mennyt niin paljon ettei laskuissa pysy. Lisäksi kolme vannetta on muuten vaurioitunut. Vuosi sitten ostit tähän Mavicin Ksyrium Equipe valmiskiekot ja oli kyllä erinomainen ostos, varsinkin kun samalla pistin alle nuo Schwalben Sammy Slickit. Aikoinaan oikeiden cc-renkaiden valikoima oli aika heikkoa, joten olen käyttänyt Continentalin Travel Contact renkaita, joita on loppuun ajettu kaksi paria. Lisäksi tässä oli yhdessä vaiheessa jonkin aikaa jotkut sliksit, jotka ei oikein sopineet vaihtelevaan ajoon. Alkuperäiset Huchkinsonin kumit olivat 30 millisinä vähän turhan kapeat ja olemattomasti pistosuojatut, joten niillä ajelin vain 3000 kilometriä. Ne on toki vielä tallessa ja käyttökelpoiset. Nastarenkaita on ajettu loppuun yksi pari Schwalben Snow Studia yhden kappaleen ollessa vielä käyttökunnossa ja yhdet Marathon Winterit. Talvikäyttöä varten on toinen perinteisempi kiekkopari.

Etujousitus on nykyään jo aika kehnossa kunnossa pohjaten helposti terävissä iskuissa, eikä lukitus ole toiminut moneen vuoteen. Kyllä tällä vielä rauhallisemmin ajelee. Alkuperäinen ohjainlaakeri ei kestänyt kovin montaa vuotta, uudemmalla olen ajanut jo ainakin tuplasti alkuperäiseen verrattuna. Myös napojen laakereita on tullut vaihdettua useamman kerran kuten myös tankonauha.