torstai 27. kesäkuuta 2019

Luettua 2019 (lyhyesti)

Muistovuoden 1918-2018 jälkeenkin, eli tänä vuonna on ilmestynyt edelleen varsin runsaasti "kapinakirjallisuutta". Jorma Veijolan Me elämme yhä tuli esiteltyä jo tuoreeltaan keväällä, mutta myös tällaisia on ilmestynyt kevään ja alkukesän aikana.

Markku Niskanen: Kuopio 1918. Talvi

Tämän katsauksen eliittiä ja muutenkin alan parhaimmistoa viime vuosilta. Yhden tekijän suurteos. Vaikka Kuopiossa taisteltiin vain viikko, niin silti saatu aikaan muhkea opus Kuopiosta ja kuopiolaisista vuonna 1918, vähän sitä ennen ja hieman sen jälkeen. Myös hinta-laatu suhteelta ylittämätön. Vaikka itselläni ei mitään suhteita Kuopioon olekaan, pidin tätä silti hyvin kiinnostavana.

Pertti Rajala: Satakunta 1918. PR-Kustannus

Rajalan omakustanne käsittelee vähän turhankin paljon yleisiä valtakunnallisia tapahtumia, jotka aiemmin aiheeseen perehtyneelle ovat moneen kertaan luettuja. Itse Satakuntaa koskevat tapahtumat taas ovat kovasti tuttuja, mikäli on tullut luettua vaikkapa Tapio Niemen, Arvo Santosen tai Ari Vallinin mainiot paikallishistoriikit. Kirjassa ei siis ole paljoakaan mitään "uutta" tietoa. Tämä kirja sopiikin sellaisille, jotka eivät ole aiemmin lukeneet kovinkaan paljoa alan kirjallisuutta ja ovat kiinnostuneet juurikin Satakunnan alueesta. Selkokielisiäkin kirjojakin julkaisseen Rajalan tekti on varsin selkeää, mitä itse arvostan myös.

Jenni Merovuo (toim.): Moniääninen sisällissota Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys ry

Jo pinkki kansi kertoo, ettei tämä ole perinteinen sotakirja. Tämä ei myöskään ole mikään kaiken kattava selvitys Joensuun seudun tapahtumista. Sellaisellekin voisi siis olla vielä tilausta. Yhdeksän kirjoittajaa ja yhdeksän erillistä artikkelia, joiden kiinostavuus luonnollisesti vaihtelee. Omaan makuuni osin ehkä hieman turhan "akateemisia" lähestymistapoja aiheeseen. Varsin laadukasta työtä silti ja pari oikein kiinnostavaa osiota.

Jorma Mäntylä (toim.): Kangasala sodassa 1918. Kangasalan Vasemmistoliitto

Tätä ei voi oikein kirjana pitää, sanoisin vaikka "zineksi". 40 sivuinen lehti, joka sisältää kahden keväällä 2018 pidetyn muistotapahtuman, Vasemmiston ja Demareiden, alustukset. Tuomas Hoppu, Eero Järvenpää, Aulis Aarnio, Yrjö Varpio, Leena Eräsaari ja Tarmo Kunnas olivat äänessä. Näistä Aarnion ja Varpion alustukset toimivat mielestäni parhaiten näin tekstimuodossakin tarjoten muutamia kiinostavia anekdootteja.

Pentti Auvinen: Riihimäen vankileiri 1918. Työväenperinteen tutkimus ry

Nimestä huolimatta itse vankileirin tapahtumat kuitataan hyvinkin nopeasti parilla sivulla ja tämä onkin enemmän Riihimäelle keskittyvä yleisteos. 96 sivuisena väljällä taitolla ja runsaalla kuvituksella varustettuna hyvinkin nopeasti luettu pintapuolinen katsaus. Osan sivuista vie kirjan lopussa oleva muistomerkkiesittely, joka on aika turha, koska kaikki tiedot löytyvät helposti netistäkin, jos osaa etsiä. Vähän tästä jää sellainen äkkiä väsätyn maku, mikä on sinänsä sääli, sillä Riihimäen seudun tapahtumista ei vielä ole hyvää kaiken kattavaa selvitystä. Plussaa muutamasta ennen näkemättömästä hienosta kuvasta.

Antti Vanhanen. Kolme tarinaa - Lesket ja yhdeksän punaorpoa. Etelä-Karjalan maakuntayhdistys ry

Tätä en ole vielä saanut käsiini, mutta mainitaan nyt silti. Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen vuosikirja 2019 kertoo kolmen punalesken selviytymisestä sisällissodan kurimuksen jälkeen. Lesket olivat Bertta Malmberg, Helena Poikolainen ja Lempi Vanhanen. Kirjan toimittanut Antti Vanhanen on kirjoittanut useita kirja-artikkeleita ja pitänyt esitelmiä vuoden 1918 sodan seurauksista ja toipumisesta Lappeen-Lappeenrannan alueella. 36 sivua.

Eikä tässä vielä kaikki. Tällaisiakin kirjoja olisi ilmestymässä tämän vuoden aikana, joten laitetaan nyt tähän samaan katsaukseen myös tulevat kirjat.

Mikko Uola: Lahtarin hengen hinta - Punakaartin väkivalta Varsinais-Suomessa 1917-1918. Omakustanne

Aiheena tämä kiinnostaa kovasti, eikä pitäisi arvioida kirjaa ennen sen ilmestymistä. Olen vain hieman skeptinen Uolan objektiivisuuden suhteen. Aihe on ehdottomasti tutkimuksen arvoinen, mutta ei tosiaankaan kiinnostaisi lukea mitään sadan vuoden takaiseen Kokoomuksen vaalipropagandaan pohjautuvaa hutkimusta. Näiden Uolan omakustanteiden saatavuuskin on sitten umpisurkeaa. Yhdestä aiemmasta kirjasta olin myös hieman kiinnostunut, mutta eihän sitä löydy yhtään mistään ainakaan netin kautta, eikä edes kansikuvaa tarkemmasta sisällöstä puhumattakaan.

Pentti Sainio: Punaisia tapamassa - Valkoisen Osma Selinheimon sota 1918. Into

Tämä lukeutuu syksyn 2019 kiinnostavimpiin kirjoihin. Aika yllättävä julkaisu kovasti vasemmistolaiselta Into-kustannukselta. Kirja perustuu valkokaartiin kuuluneen Osmo Selinheimon pikkutarkkoihin 1300 sivuisiin muistelmiin, jotka hän kirjoitti aikoinaan itseään ja omiaan varten, eivätkä ne ole aiemmin olleet julkisuudessa. Olisikohan odotettavissa suoraa ja rehellistä raportointia vuoden 1918 tapahtumista?

Tuija Wetterstrand: Hennalan helvetti - Kasvatustyötä Hennalan kasarmeissa 1918. SKS
Marjo Luikkonen: Teloitusjonossa - Hennalan miesvankien kohtalot 1918-1919 Atena

Syksyllä ilmestyy peräti kaksi kirjaa Hennalan vankileirilta. Näistä aiempien näyttöjen perusteella odotan Wetternstrandin tutkimukselta enemmän. Molemmat kirjat aion kyllä ostaa heti, sillä juuri Hennalan vankileirille on itselläni erityinen mielenkiinto.

Oula Silvennoinen, Aapo Roselius: Villi itä - Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi

Hienoilta tekijöiltä kiinnostava kirja tulossa. Saas nähdä löytyykö paljon Jussi Niinistön mielen pahoittavaa aineistoa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Orbea Terra

Jos nyt sitten vihdoin tulisi esiteltyä uusi cyclo-cross pyöräni. Viime syksynä tämän laitoin tilaukseen ja sain joskus maaliskuussa, toimitus myöhästyi luvatusta reilulla kuukaudella, joten talviajoa en ehtinyt tällä harrastamaan. Kilometrejä kertynyt nyt kevään ja kesän aikana reilut 2000.

Orbealla on sellainen hieno juttu, että pyörän saa tilattua täysin kustomoituna. Valittavana on kymmeniä eri värivaihtoehtoja, sekä useita osasarjoja. Siinä olikin sitten pähkäilemistä, että millaisen pyörän haluan ja millä värityksellä. Rahaa säästämättä päädyin sitten Ultegran sähkövaihteisiin. Väritykseksi valitsin vanhana Euskaltel-Euskadi fanina oranssin mustalla alaosalla. Teippaukset otin myös mustana tietyn yksinkertaisuuden vuoksi. Jälkeenpäin vähän mietityttänyt, että olisiko valkoiset tekstit sittenkin sopineet paremmin? Ei ole helppoa.
Kampi/ratas vaihtoehtoja oli tarjolla kolme. Valitsin FSA SL-K Modular Adventure kammet 46 ja 30 piikkisillä rattailla. Siksi koska halusin isomman limpun olevan vain 46 piikkinen. Näin maantiellä pystyy tykittämään käytännössä jatkuvasti "isolla keskiöllä". Takana on 11 lehtinen 11-28 pakka. Vaihtoehtona taakse olisi ollut myös 11-32 pakka, mutta kun pienempi eturatas on vain 30 piikkinen, niin en tarvitse taakse yhtään kevyempää välitystä. 16 rattaan ero edessä on kyllä liian suuri, etuvaihtajaa käyttäessä joutuu takana vaihtamaan kaksi pykälää, mikä aina vähän hidastaa menoa. Tulevaisuudessa aion vaihtaa eteen pienemmän rattaan ehkä 34 tai 36 piikkiseksi ja taakse olisi hyvä joku 12-30 pakka. Nykyisellä suurimmalla 46/11 välityksellä pääsee ihan tarpeeksi lujaa, eli 70 km/h. Sen jälkeen ei ainakaan oma pyöritysnopeuteni enää riitä vauhdin lisäämiseen. Kokeiltu on vähän ennen Jämsää Tampereen suunnasta tullessa. Täällä etelässä ei tuollaisia mäkiä olekkaan.
Pyörä olisi tullut vakiona DT:n kiekoilla, mutta valitsin lisähintaan saatavana olevat Mavic Ksyrium Elite UST kiekot, jotka ovat "tubeless" valmiit. Päällirenkaiksi valitsin Schwalbe G-ONE Allroundit 40 millisinä. Yllätys oli kun pyörä tulikin kapeilla Mavicin maantienakeilla varustettuna. Syynä, että Mavic toimittaa nykyään aina kiekot renkaiden kanssa. Orbean sivuilla on siis tässä kohtaa pieni bugi, sillä kuvassa näkyi kyllä Mavicin kiekoille aseteltuna valitut Schwalbet. Maahantuoja oli myös sitä mieltä, että Orbean sivuilla on virhe, joten sain maksutta mukaan myös oikeat cyclo-cross renkaat. Jukalla ei ollut hyllyssä muuta kuin Specialized Tracer Prot 38 millisinä, mikä tuntuu hyvältä valinnalta. Heikosti kuvioidun renkaan rullaus on huippuluokkaa. Keskinopeudet eivät paljoa jää maantiepyörästä, vaikka ajoasento onkin paljon pystympi.
Pyörän koon kanssa olikin sitten vähän arpomista. Laskuri tarjosi vaihtoehdoksi joko M tai L kokoa, joten piti vähän arpoa. Olisi hyvä päästä aina itse mittaamaan rungon koko, kun niitä mittaustapoja on niin useita. Valitsin M-koon 11 senttisellä ohjainkannattimella. Ensin pyörä tuntui liian pieneltä tai ainakin kannatin olisi pitänyt olla pidempi. Mittanauha kertoi kuitenkin muuta. Ohjaamo oli vain puoli senttiä lyhyempi mihin olin tottunut maantiepyörässä. Ajoasento on huomattavasti pystympi kuin maantiellä tai vanhassa Cannondalen cc-pyörässäni, jossa on ihan maantiemitoitus. Alkuun tämä vähän häiritsi, mutta kaikkeen tottuu. Kaulaputkea sai lyhentää paljon, yhden korotusrenkaan jätin sentään. Jos haluaisi maantiemaisempaa ajoasentoa, niin senkin voisi jättää pois sekä vaihtaa senttiä pidemmän ja hieman laskeutuvan stemmin.

Pystystä ajoasennosta johtuen tätä tulee ajettua etupäässä alaotteelta, myös putkelta runtatessa, sillä muuten polvet saattavat osua tankoon. Sorateilläkin on hyvä ajaa alaotteelta, ei ole yhtään huteran tuntuista. Ihan maasto-maastossa en ole tällä vielä paljoa ajellut. Kun nyt itselläni ei ole paljoakaan kokemusta eri pyörillä ajeluista, niin jääköön nyt sen tarkempi ominaisuuksien analysointi. Fillari-lehdessähän tätä runkomallia testattiin myös viime syksynä.