lauantai 1. joulukuuta 2012

Luettua


Marraskuu oli aika hyvä divarilöytöjen osalta kirjoista puhuttaessa. Mukavampi olisi kyllä kirjoittaa uutuuskirjoista, vaan kun en ainuttakaan ole hankkinut vähään aikaan ja kun maailma on täynnä hyviä käytettyjä kirjoja, joita en ole aiemmin lukenut, niin miksenpä sitten esittelisi näitä jo unohdettuja (?) "klassikoita".

Taisto Sinisalon vuonna 1978 tekemä muistelmateos Niin muuttuu maailma sisältää varsin kiintoisaa paikallishistoriaa, joka on tämän kirjan kohdalla mielestäni mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi Kesärannan metsissä on ollut sodanvastustajien korsu. Olisi mukavaa löytää sen paikka, vaan voi olla aika mahdotonta. Kaikennäköisiä epämääräisiä kuoppia siellä kyllä on, mitä tullut usein siellä maastopyöräiltyä.
Lisäksi Sinisalo muistelee mm. Tsekkoslovakian tapahtumia, 60-luvun uusvasemmistolaisuutta, "johon sisältyi kaikkea arveluttavaa" (lue neuvosto-kriitisyyttä), ulkomaan matkojaan mm. Yhdysvaltoihin ja Kuubaan, uusfasismia, eli Kursiivin tuhopolttoa ja monia muita kiinnostavia ja hauskojakin tapahtumia.
Kalevi Seilosen toimittama kirja on varsin viihdyttävä ja helppolukuinen ja ainakin tämän perusteella sain Tasista kuvan yllättävänkin hauskana miehenä, vaikka tietysti poliittista pysähtyneisyyttä ei voi ainakaan näin jälkikäteen muuta kuin kritisoida. Maailma muuttui, Sinisalo pysyi kuolemaansa saakka samana änkyränä.
Kuvakannet tästä ostamastani kirjasta valitettavasti puuttuvat, mutta omistuskirjoitus löytyy.

Olen joskus ihmetellyt miksei Rohkeesti, hehkuvin rinnoin - Suomen luokkasodan veteraanit muistelevat- teosta ole lainattu kovinkaan paljoa historiantutkimuksessa. Tämän luettuani en ihmettele enää yhtään. Vähäisestäkään objektiivisuudesta ei tämän Petroskoissa v.1978 julkaistun kirjan kohdalla ei voi puhua. Sisältönä on parinkymmenen veteraanin muistelmia, joista osa on varsinaisia pienoiselämänkertoja. Kaikki muistelmat on julkaistu alunperin Neuvosto-Karjalassa ilmestyneessä Punalippu-lehdessä vuosina 1958-1975. Laadullisesti tekstit ovat varsin korkeatasoisia ja siten myös erittäin viihdyttäviä. Todennäköisesti joku ammattikirjailija on niitä muokannut varsin runsaasti, mikä entisestään vähentää tapahtumien todenperäisyyden uskottavuutta. Tai onhan tässä tietysti kerrottu paljonkin tapahtumista, joista löytyy yhdenmukaista tietoa luetettavistakin lähteistä. Ehkä eniten tökkii kaikki se, mistä ei kerrota yhtään mitään - nuoren Neuvosto-Venäjän vaikeuksista, Stalinin terrorista jne.
Näiden lisäksi sivuilta löytyy useita ylevähenkisiä runoja, joista tunnetuimmista mainittakoon Otto-Wille Kuusisen Torpeedo. Näin niin kuin viihteenä kuitenkin hyvä kirja.

Kyllikki Kaloisen toimittamaa Syrjäntaan taistelu opusta olen lueskellut kaikkein ahkerimmin viime aikoina ja samalla tutkiskellut kaikkea aiheeseen liittyvää tietoa uudemmista selvityksistä ja vertaillut näitä keskenään. Tämä 1986 ilmestynyt kirja sisältää Sampo Ahton sekä Leo Häppölän varsin perusteelliset selvitykset kyseisestä taistelusta. Ensin mainittu perehtyy asiaan hieman laajemmalla aikavälillä, kun taas jälkimmäinen käsittelee ainoastaan 28.-29.4. 1918 tapahtumia. Kumpikin selostus on varsin asiantunteva ja objektiivinen, vaikka Häppölän tekstistä paistaakin välillä vahva vapaussota-ideologia.
Kyllikki Kaloinen käsittelee omassa osiossaan eri vuosikymmeniltä löytyneitä kuvauksia tapahtumista eri näkökulmilta. Lisäksi mukaan on otettu varsin paljon kirjan tekoaikaan kerättyä omakohtaista muistitietoa paikkakunnan asukkailta, joista useimmat olivat lapsia tapahtuma-aikaan. Erittäin asiantunteva kirja, josta on itselleni ollut paljon iloa.

Lauri Viidan romaanin Moreeni ostin aika pitkälle tämän Punainen Pispala sivun ansiosta. Tässä kun kerrotaan fiktioituna tarinana muunmuassa edellä mainitulta sivulta löytyvä Rantasen sisarusten kohtalo.
Kirja on nyt luennan alla ja vähän nihkeästi lähtenyt alku sujumaan. Siis lukemiseni kohdalla. Ehkä hieman vanhahtava ja taiteellisempi ulosanti ei ole ihan niin helppolukuista kuin vaikkapa Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, jos näitä nyt sopii keskenään verrata.