Kuhmoisten kuhmurat maastopyöräilyreitti valmistui viime syksynä. Pääsin ajamaan tämän pari viikkoa sitten, kun olin Kuhmoisissa kesälomaa viettämässä. Reitti koostuu parista kirkonkylän tuntumassa olevasta lyhyestä maastopätkästä, sekä eritasoisia sorateitä, lyhyitä maastopätkiä ja vähän asfalttiakin sisältävästä pitkästä 65 kilometrin reitistä. Tämä pitkä reitti on lähes täysin cyclo-cross pyörällä ajettavissa. Hyvin rullaavilla renkailla varustettu jäykkäperäinen maasturi on varmasti myös hyvä valinta pitkälle reitille.
Reitti alkaa paloaseman edestä ja hienon metsäisen nousun jälkeen voi siirtyä varsinaisille maastopätkille Piu-Pau mäelle ja Solkerinvuorelle. Reitti on merkitty eri värisin pistein
karttaan.Vihreä on se kaikkein helpoin ja lähes koko reitistö on merkitty vihreällä. Seuraavat tasot ovat sininen, punainen ja musta, jota luonnehditaan erittäin vaikeaksi. Piu-Pau mäelle on merkitty näitä haastavampia osuuksia, mutta se on kyllä täysin cyclo-cross pyörälläkin ajettavissa. Muutama juurakko vähän tökki, mutta taitavampi kuski olisi näistäkin helposti selvinnyt.
Piu-Pau mäkeä ja Solkerinvuorta kiertää helpompi reitti, jolla on myös hieman maasto-osuuksia erilaisten metsäauto- ja sorateiden lisäksi. Solkerinvuoresta sain varoituksen, ettei se oikein sovellu cyclo-cross pyörälle, joten tyydyin kiertämään vuoren soratietä pitkin. On muuten jyrkkää nousua tuolla soratielläkin. Täällä tuli ajeltua reilun tunnin verran. Maastopyöräilijälle tällä riittää ajettavaa hyvinkin pariksi tunniksi ilman ettei tarvitse ajaa samoja pätkiä useampia kertoja samaan suuntaan.
Sitten pitkälle reitille. Alkupuolella on hieman asfalttia, lyhyt maasto-osuus ja tällaista mukavaa peltotietä.
Säynätjärventiellä tulee vastaan hieman ihmeellinen opaste. Nuolet näyttävät kahteen eri suuntaan, vaikkei kartaan ole merkitty kuin yksi reitti. Joku on kyllä käsin piirtänyt kuvassa näkyvään infotauluun täpliä tälle kohtaan. Valitsin oikean puoleisen, joka osoittautui vuoren ylitykseksi.
Pian nämä kaksi eri reittiä taas yhdistyvät metsäpaloaukean kohdalla. Vasemman puoleinen olisi näemmä sisältänyt ainakin vähän metsäpolkua.
Ensimmäinen punaisilla täplillä, eli vaikeaksi merkitty osuus pitkällä reitillä tulee vastaan noin 12 kilometrin ajon jälkeen. Tämä alkaa erittäin jyrkällä nousulla ja tässä cyclo-cross pyörästäni loppuivat välitykset (lue: jaloista voimat). Edessä on 46/30 rattaat ja takana 11-28 pakka. Komeat on näkymät vuoren päältä. Alastulo oli helpompaa, rinne ei ollut erityisen jyrkkä toiseen suuntaan ja täysin ajettavissa kapeammillakin renkailla. Ainoastaan polulle kaatunut puu vaati jalkautumista.
Paaterintien ja Puukkoistentien risteyksestä voi lähteä ajamaan lyhyen ylimääräisen Ylisenmaan lenkin tai kääntyä vasemmalla kohti Linnavuorta. Ajoin tämän extralenkin, joka alkaa jonkun kymmenen metrin sinisellä merkityllä metsäosuudella. Alusta oli kyllä niin kuhmuraista ja tökkivää pyörälleni, että menin mielummin jalkaisin pyörä olkapäällä osan matkasta. Ylisenmaan lenkillä on yksi iso vuori ylitettävänä ja sitten voi vielä tehdä ylimääräisen poikkeaman näköalapaikalle. Tämän jätin väliin.
Sitten Linnavuoren kierrokselle. Kuhmoisten Linnavuori on muinaislinna, jonne väki on paennut vainoajia ammoisina aikoina. Olen käynyt täällä ennenkin, mutta kun tänä kesänä valmistui portaat huipulle, niin olihan siellä poikettava, varsinkin kun pyörällä pääsee ihan portaiden juureen asti.
Pyörä pusikkoon piiloon ja ylös ihastelemaan maisemia ja jyrkkiä rinteitä.
Takaisin tien päälle. Linnavuoren ympäristössä on hieman maastomaisempaakin osuutta.
Petkeljärventien-Mouhijärventien reittiä on tullut ajettua useasti Isojärven ympäriajon yhteydessä ja tämä on aika kiva pätkä ajaa. Vastaan tulee hienojen maisemien lisäksi tällainen aika hämmentävä romulaani. Tien vierustalla on pitkältä matkalta kymmenittäin autonraatoja ja kaikkea mahdollista metalliromua.
Reitin kääntyessä takaisin Kuhmoisiin päin on mahdollisuus käydä samalla reissulla ajamassa myös Isojärven kansallispuiston 16 kilometrin MTB-reitti. Tätä on vasta melko äskeittäin alettu mainostaa myös maastopyöräilijöille sopivaksi. Olen tämän ennenkin ajanut cyclo-cross pyörällä, joka on ihan sopiva ajopeli, sillä reitti on kuitenkin pääosin melko helppo ajaa. Muutama jyrkin kivikkonousu piti mennä jalkaisin, kun ei taas reisistä löytynyt vääntöä. Tämän lammen kohdalla seurasin fatbikejen jälkiä ja eihän kapea rengas kantanut suossa. Kengätkin kastuivat. Kuivalla maalla olisi mennyt polkukin, vaan huomasin sen vasta jälkikäteen.
Kalakorvessa on vähän matkaa pitkospuita ja keskirako liian leveä 38 milliselle renkaalle. Onneksi vauhti oli hyvin hiljainen, eikä vahinkoa sattunut. Infotaulussa MTB-reitin pituudeksi ilmoitetaan 2-5 tuntia ja jos jollakin tosiaan menee siellä tuo 5 tuntia, niin saa kyllä pitää paljon ja pitkiä taukoja. En huomannut katsoa omaa aikaa, mutta ei täälä paljoa yli tuntia mennyt, sillä puolet reitistä on ihan tietä. Merkityltä MTB-reitiltä ei kannata poiketa muille vaelluspoluille, sillä ne ovat kaikenlaiseen pyöräilyyn trialia lukuunottamatta täysin sopimattomia. Heretyn kämpältä on myös mahdollista vuokrata Trek Farley 5 fatteja ja myös eräällä paikallisella yrittäjällä on tarjota vuokralle pari Tunturin inva-fattia.
Viimeinen 20 kilometriä Heretystä takaisin Kuhmoisten kirkonkylälle on vähän tylsää pätkää. Tälle osuu myös pitkän reitin toinen lyhyt punatäpläosuus. Ihan uutta pitkospuuta on rakennettu reitin tarpeisiin ja tätä kelpaisi ajaa vaikka maantiepyörällä. Tämän jälkeisellä metsäpolulla kapea rengas tökki vähän ikävästi juurakossa ja tuli taas hieman jalkauduttua.
Kaikkineen reitti oli hyvin merkitty ja ilman karttaa pärjää oikein täysin. Joistakin opasteista oli Kuhmoisten kuhmurat tarra jo irronnut, mutta ilkivaltaisia opasteiden tärvelemisiä ei ole tainnut vielä olla. Toivottavasti reitistöä jaksetaan ylläpitää jatkossakin.
