perjantai 27. toukokuuta 2016

Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa

Kuvasin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmää varten hieman Kotkan vapaa-ajattelijain hautausmaata ja tietoja etsiessä löytyikin muutamia mielenkiintoisia faktoja, jotka olin jo unohtanut tai en ollut niistä ennen kuullutkaan. Joten kierrätetään näitä juttuja ja julkaistaan nämä löydökset myös täällä.
Hautausmailla on mukava käydä kävelemässä ja bongailemassa tuttuja nimiä. Tällä hautausmaalla on kolme ihan henkilökohtaista tuttuakin, r.i.p. Hessu, Maikku ja Martti, mutta ei heistä nyt enempää.
Kotkan ja sen ympäristön kirkosta eronneiden yhdistys perustettiin 4.10.1929 Kaikkien jäsenten mielissä oli heti oman hautausmaan hankkiminen. Maa-alue tätä varten ostettiin heti seuraavana vuonna Kymin Parikalta seurakunnan hautausmaan vierestä. Alkuvuosina tänne haudattiin kaikki ev.lut. kirkkoon kuulumattomat, myös helluntailaiset. Vuodesta 1944 lähtien hautausmaa on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille.
Muistolehdon keskelle 1976 sijoitettu patsas, Ajatuksen vapauden puolesta.
Tuhkien vapaakätkemispaikalle sijoitettu marmorinen muistolaatta.
Vanhempi tuhkauurna-alue.
Uudempi uurnalehto.
Muutama vuosi sitten rakennettu huoltorakennus.
Toinen huoltorakennus ja komposti.
Adam Malm tuossa tulikin jo edellisessä postauksessa esiteltyä. Tässä vielä muutamia tunnettuja henkilöitä joista tiedän jotain kertoa
Hautausmaan ensimmäinen vainaja, yhdistyksen perustajajäsen, synnytykseen kuollut nuori nainen Aili Rämä. Myös lapsi kuoli ja haudattiin samaan hautaan.
Taisto Sinisalo toimi SKDL:n kansanedustajana 1962–1979 ja SKP:n varapuheenjohtajana 1970–1982. Itse olin kovasti nuori Sinisalon uran huippuvuosina, ettei niistä ole suoria muistikuvia. Joskus vuosituhannen vaihteessa TV:stä tuli joku proggis Sinisalosta ja minäpä ihan suutuin, kun rohkeni lausumaan, että Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri vahinko. No nyt sitä on tavallaan helpompi ymmärtää kun katsoo vaikkapa Putinin touhuja tai äärioikeiston nousua itä-Euroopassa, vaikka en ole edelleenkään samaa mieltä. No tuli kuitenkin joku vuosi sitten hankittua Sinisalon muistelmat "Niin maailma muuttuu", ja se oli varsin viihdyttävä ja kiintoisa kirja, myös suurena apuna tämän jutun tietojen hankinnassa. Avasi Ihan uudella tavalla "Tasin" persoonaa.
Taisto Sinisalon vanhemmat, Lohjan Virkkalasta kotoisin ollut Karl Lindstedt ja Mäntsälän Hirvihaarasta lähtenyt Jaada Sinisalo. Pariskunta muutti Kotkaan 1920-luvun alussa. He pitivät kirjakauppaa ja lyhyttavaraliikettä Työväentalon kiinteistössä osalllistuen myös aktiivisesti kommunistien salaiseen toimintaan. Lindstedt sai useita vankeustuomioita ja hänet yritettiin myös muiluttaa. Postiluukusta hyökkääjien päälle ruiskutettu lutikkamyrkky ja paikalle hälytetty palokunta pelastivat hänet sillä kertaa. Pulavuosina he joutuivat luopumaan liiketoiminnastaan ja muuttamaan pieneen ullakkohuoneeseen Tammikadulle. Pitkään avoliitossa ollut pari avioitui viimein 1948.
SKDL:n kansanedustajana 1945–1959 toiminut Toivo Kujala oli myös kahdesti eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä. Sippolasta kotoisin ollut Kujala valittiin Kotkan kaupunginvaltuustoon 1929 Sosialistisen Työväenpuolueen listoilta, mutta hänet pakotettiin seuraavana vuonna eroamaan. Kujala sai myös useita vankeustuomioita osallisuudesta kiellettyyn kommunistien maananalaiseen toimintaan. Toisen maailmansodan jälkeen hänet siis valittiin heti ensimmäisissä vapaissa vaaleissa eduskuntaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Huhtikuussa 1959 Kujala oli eräässä Kulttuuritalossa pidettävässä nuorisoliittolaisten juhlassa pitänyt puheen ja palattuaan istumaan lyyhistyi kuolleena paikalleen.
Inkerissä syntynyt Meeri Kalavainen (1918-2010) toimi SDP:n kansanedustajana 1948-1979, sekä maan ensimmäisenä kulttuuriministerinä 1970-71. Ennen kansanedustajuuttaan Espoossa kuollut Kalavainen vaikutti Kotkassa toimien Työväen Säästöpankin virkailijana ja on siksi haudattu tänne sukuhautaan.
Akseli Ahveninen (1901-1944) loikkasi rintamalle jouduttuaan Neuvostoliittoon ja palasi jatkosodan lopulla desanttina takaisin kotiseudulleen. Hän piileskeli monien kotkalaisten kommunistien luona sekä Leporannan metsään rakennetussa korsussa. Juhannuksena 1944, kun väkeä oli paljon liikkeellä Ahvenainen rohkaistui lähtemään Metsolaan saunomaan. Ahvenainen kertoi, ettei vastaan tullut poliisikaan ollut tunnistanut häntä. Tässä hän erehtyi. Pian olivat poliisit ja sotilaat jälkikoirien kanssa jäljittämässä Ahvenaista Leporannassa ja seuranneen tulitaistelun yhteydessä hänet ammuttiin juhannuspäivänä 1944.
Jatkosodan loputtua hänet haudattiin tänne kommunistien suurena sankarina. Satapäinen joukko saatteli keskustasta matkaa rautatieasemalle, josta tultiin junalla tänne Parikalle. Parikalle tosiaankin pääsi ennen sivuraidetta pitkin suoraan junalle. Kiskot on purettu jo aikaa sitten, mutta radan paikan pystyy vielä paikoin hahmottamaan.

Eräässä aikaisemmassa postauksessa olen kertonutkin kuinka helluntai-lauantaina 1918 kuusi miestä vietiin teloitettaviksi Kotkan vanhalle hautausmaalle. Kaksi heistä jäi kuitenkin eloon. Evert Kaarna aavisti oikein ja kaatui ajoissa hautaan vahingoittumatta. Matti Malista osui kahdesti, mutta hänkin jäi henkiin. Kumpikin miehistä eli vielä vuosikymmeniä ja ovat haudatut tänne.
Keijo Yrjölä, pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu ja Kotkan Työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Yrjölä on julkaissut omakustanteena muutamia mielenkiintoisia paikallishistoriikkejä, joista Kotkan kohotessa olisi hakusessa.

Varmasti täältä löytyisi vaikkapa Hömpin Paven opastuksella lisää mielenkiintoisia henkilöitä ja tarinoita, vaan en minä niitä tiedä. Paljon täällä on tuttuja sukunimiä, jotka viittaavat kansalaissotaan ja kotkalaiseen työväenliikkeeseen.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Adam Malm - Mestaripainija ja Jyryn komppanian päällikkö

Nekrologi Eteenpäin-lehdessä.
Jäppilässä 1892 syntynyt Adam Malm muutti veljensä Villen perässä Kotkaan 15-vuotiaana. Hän pääsi oppiin Vanhalan leipomoon Kirkkokadulle ja oppi siellä leipurin ammatin. Nuori mies oli lahjakas urheilija ja Kotkan Riennon riveissä lajeiksi valikoitui pikajuoksu ja paini, joista jälkimmäinen muodostui olympiavoittaja Koskelon ohjauksessa lopulta menestyksekkäämmäksi.
Alkuvuodesta 1915 Malm herätti Jyryn kisoissa huomiota voittamalla kuuluisan ruotsalaispainijan ja Jyryläiset alkoivat houkutella nuorukaista riveihinsä. Hän muuttikin Helsinkiin, josta työpaikka löytyi Elannon leipomosta. Jyryn riveissä Adam Malm sitten voitti vuonna 1917 painin keskiraskaansarjan (82,5 kg) Suomen mestaruuden, sekä vieläkin kovatasoisemman Helsingin piirin mestaruuden.
Riennon voitokas viestijoukkue, Malm oikealla.
Luokkaristiriitojen kärjistyessä kansalaissodaksi Jyryläiset järjestäytyivät Työväen punaisen kaartin Helsingin piirin II rykmentin IV pataljoonan I komppaniaksi - Jyryn komppaniaksi. Jyryn komppaniaan valittiin vain "parhaan A-luokan" miehiä. Liioitellen heidän on sanottu olleen kauttaaltaan lähes 2-metrisiä, mutta lyhyemmätkin kelpasivat erityisansioilla. Malm oli 182 cm pitkä.
Komppania toimi aluksi Helsingissä vartiotehtävissä, osallistui Mäntsälän puhdistukseen ja siirrettiin helmikuun lopulla Karjalaan Kavantsaaren rintamalle.
Ensimmäisenä johtajana toimi Kalle Säde, mutta häntä pidettiin liian varovaisena, ja tilalle vaihdettiin Hjalmar Marttinen, joka kaatui Antreassa 3. maaliskuuta. Uudeksi johtajaksi valittiin 25-vuotias Adam Malm.
Huhtikuun alussa tuli komennus Lempäälän lohkolle, josta komppania vetäytyi Lahden edustalle, jossa Jyryläiset kohtasivat saksalaisen pioneerikomppanian. Malm haavoittui vaikeasti kranaatin räjähtäessä hänen jalkojensa juuressa. Saksalaiset veivät hänet hevosella hoitoon ja laittoivat kääreitä. Paria viikkoa myöhemmin hänet siirrettiin Lappeenrannan vankileirille.

Kuulusteluissa Adam Malm kertoi liittyneensä punakaartiin 10. maaliskuuta ja toimineensa ensimmäiset kolme viikkoa vahdissa ja sen jälkeen etuvartiossa Lemkaman kylässä Viialassa, josta he olivat perääntyneen Lahteen.
Kuulustelulausunnon mukaan Malm "ei näytä villiltä punaiselta", mutta hänet jätettiin kuitenkin vankeuteen lisäselvitysten saamista varten.
Esikunnan Tiedusteluosasto saikin ennen pitkää toisten punavankien kertomuksista raskauttavia todisteita Malmia vastaan ja elokuun lopulla Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan kansalaisluottamusta vailla 15 vuotta yli rangaistuksen. Valtiorikosylioikeus lievensi tuomiota kahdella vuodella ja lopulta Adam Malm vapautui armahdusten myötä keväällä 1920. Hän palasi takaisin Kotkaan Ville-veljen luo, toinen veli Albin oli ammuttu Kotkassa keväällä 1918.
Viimeinen leposija Kotkan Vapaa-ajattelijoiden hautausmaalla.
Painijan ura jatkui vielä 1920-luvulla, selkään ja olkapäihin jääneet kranaatinsirpaleetkin kävivät vaivaamaan suuremmin vasta vanhemmalla iällä.
Saatuaan kansalaisluottamuksensa takaisin Malm osallistui heti yhteiskunnalliseen toimintaan ollen mm. Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1923-31 Sosialistisen Työväenpuolueen edustajana.
Kevättalvella 1931 Adam Malm joutui uudemman kerran vankilaan, tällä kertaa kiellettyjen lentolehtisten jakamisesta syytettynä. Tuomioksi tuli 3 vuotta vankeutta, hän pääsi kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen presidentti Svinhufvudin armahduksella reilua vuotta myöhemmin.

Adam Malm oli avioitunut Siiri Pakarisen kanssa 1925 ja he saivat kaksi lasta. Puoliso kuoli jo 1940 ja vuodesta 1948 lähtien Adam asui susiparina myöskin leskeksi jääneen Aino Valjakan o.s. Parilan kanssa.
Malmit asuivat Haukkavuorenkatu 30:ssä ja vuodesta 1967 lähtien Valjakan ostamassa kerrostalokaksiossa Karhulassa osoitteessa Vallesmanninkatu 6.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Hieman kirja-asiaa

Tullut kirjoja osteltua viime aikoina aika paljon ja olivat päässeet vähän röykkiöitymään, joten uudelleenjärjestely oli hieman paikallaan. Keräsin kaikki kirjat tuohon yhteen hyllyyn, tai parhaat ja ne mitkä mahtu. Lehtikokoelmaa tuli siirrettyä vaatehuoneen puolelle ja sinne tilaa saadakseni piti sitten vähän luopua jostain. Paperinkeräykseen lensi nyt ensi alkuun osa Rumba-lehdistä, tai ne jotka olin joskus pelastanut jo kertaalleen paperinkeräyksestä. Loputkin kait tulee hävitettyä jossain välissä. Vielä vähän turhan kaoottinen, kuvaa sieltä en laita.
Vihreät Langat heitin kanssa pois, no ei niitä kyllä kovin paljoa ollut ja joitain sekalaisia lehtiä, kuten Tekniikan Maailmoita 80-luvun puolivälistä. Aku Ankoistakin aattelin luopua, kun ei niitä lapsiakaan taida koskaan tulla. Toivo menetetty sen suhteen.
Näin saatiin siis tilaa uusille (käytetyille) kirjoille. Mainiosta Ollin Onni liikkeestä löytyivät nämä. 5 ja 20 euroa oli hinnat nettisivulla ja sitten kun paikanpäällä kävin, niin vitonen putosi vielä yhteishinnasta pois.
Kumpikin kirja on ollut jo pitkään hankintalistalla, Espanjan sisällissota kiinnostaa ja sitten myös tuon Naisten talven aihe, vaikkei tämä "humppa-Hietamies" ole vähääkään katu-uskottava noin niin kuin muuten yleensäkään. Rutolan urheiden naisten kohtaloita kapinan jälkeen.
Samalla kun noi edelliset hain, niin huomio kiinnittyi tähän Hannu Eklundin Kotkan urheilun historiaan. Tuttu kirja sinänsä, olen tästä kyllä ollut tietoinen ja usein lainattu monien lehtijuttujen yhteydessä.
Ei vaan ole ennen tullut edes selattua. Nyt kun vähän vilkaisin, niin heti näki ettei tämä ole suinkaan mikään pelkkä urheilukirja. Tässä on hurjasti kaikkea muutakin ajankuvaa ja paikallishistoriaa. Tämä on nyt ollut tiiviissä selailussa ja tämän pohjalta on sitten ihan kohta luvassa seuraava päivitys.
Yleensä on noista nimikirjoituksista tai muista sellaisista oikein välitä, mutta tälläinen omistuskirjoitus piti kuitenkin käydä hakemassa tuossa pari viikkoa sitten.
Tuossa on sitten vielä kuva levyhyllystä. Musakirjat siirsin tuonne ja on siellä joku muukin kirja. Toisen Vaihtoehdon kaikki numerot on myös edelleen paraatipaikalla, mutta ne tulee kait siirrettyä vaatehuoneeseen sitten kun levyjä ja kirjoja tulee lisää. Nyt on vielä hieman väljyyttä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

KOM Quartet: 1975 Jazz Liisa

Joskus parikymmentä vuotta sitten lainasin kirjastosta KOMin Älä tuhlaa aikaa LP:n ja se oli kyllä silloin aika hirveätä kuraa. Ei löytynyt vähääkään ymmärrystä levyn progejazzille. Vuosia kului paljon ja hyllyyn löysivät tiensä kaikki muut Loven julkaisemat KOM-Teatterin levyt. Alkoi vähän kiinnostamaan jospa sittenkin antaisi kyseiselle albumille toisen mahdollisuuden. Kovin usein se ei vastaan tullut, ainakaan halvalla. Discogsin kautta siitä on maksettu peräti 75e. Viime vuonna sitten tuli se vihdoin ostettua levymessuilta parilla kympillä ja kappas, nyt se sitten kuulostikin ihan erilaiselta kuin vuosia aiemmin. Minähän pidin siitä.
KOM-Kvartetti, eli KOM-Teatterin kuukausipalkkainen orkesteri oli Jukka Hauru kitarassa, Eero Ojanen pianistina, Tapani Tamminen bassossa ja Ari Valtonen rumpalina. Solisteina kyseisellä levyllä Eija Orpana ja Pertti Melasniemi. Alkujaan Ruotsinkieliset tekstit tähän levylle on tehnyt Claes Andersson ja Tommy Taberman on ne suomentanut. Sävellykset ovat kaikki Haurun käsialaa. Levy ei ole kovinkaan poliittinen ainakaan muihin KOM-levyihin verrattuna ja tekstit ovat muutenkin hieman sivuosassa tällä enemmän instrumentaalipainotteisella albumilla.
Ja sitten alustuksen jälkeen itse otsikon asiaan. Svart Records alkoi julkaisemaan aikoinaan suorana radiosta tulleita konsertteja vinyyli- ja laserlevyinä Pop- ja Jazz Liisa sarjoissa ja jälkimmäiseen sarjaan kuuluu tämä nyt esiteltävä levy.
Radioesiintyminen toteutettiin siis Älä tuhlaa aikaa albumin kokoonpanolla ja myös kappaleet ovat osin samoja. B-puoliskolla on tosin kaksi ennen julkaisematonta Ojasen sävellystä Mitä sinä sanotkaan ja Interwieved, sekä A-puoliskon Lapsi -kappaleen jatko-osa Kalevi, joka on Haurun sävellys. Nämä ennenjulkaisemattomat palat eivät eroa musiikillisesti muista Älä tuhlaa aikaa levyn esityksistä.
Tätä Jazz Liisa levyä on kyllä tullut kuunneltua aika monta kertaa ja kyllä pidän tästäkin, vaan nyt kun laitoin sitten taas Älä tuhlaa aikaa levyn soimaan, niin on se kuitenkin paljon parempi. Vaikkei se olekaan kovin poliittinen teksteiltään, niin onhan siinä kuitenkin EEC ja Lintu rysässä kappaleet, jotka on paljon hienompia kuin yksikään Jazz Liisan esityksistä. Sinänsä tämä uusi levy on siis vähän sellainen köyhän miehen versio. Jos ei siitä aiemmasta levystä pidä, niin on ihan turha tämän ostamista edes harkita. Ellei sitten halua kerätä koko Pop/Jazz Liisa sarjaa.
Tulevia julkaisuja ei ole vielä paljastettu, mutta Agit-Prop Kvartettihan oli myös Liisankadun sessiossa!? Ainakin sillä 1970-1977 kokoelmallahan on useita ennenjulkaisemattomia biisejä jotka ovat YLE/Studio Liisa! Siis, että tuleehan näistä myöhemmin LP, tuleehan!