Virva Liski: Vankileirin selviytyjät, Into.
Vuoden ensimäinen julkaisu Vankileirin selviytyjät on laajennettu versio Virva Liskin gradusta Maitoa, verta ja merisotilaita, joka etsi vastausta siihen, miksi Santahaminan punavankileirillä kuoli niin vähän naisvankeja verrattuna muiden punavankileirien kuolleisuuteen. Gradun olin lukenut jo aiemmin ja ilolla totesin kuinka paljon lisää materiaalia oli löytynyt tähän historiantutkimukseen. Erityisesti ilahdutti tiutislaisen Elli Silvon vankileirillä pitämän runo- ja muistokirjan laaja siteeraaminen.
Tuomas Hoppu: Tampereen taisteluista Pälkäneelle ja Hauholle - Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen reservipataljoona vapaussodassa, Vapaussodan ja Itsenäisyyden E-P:n Perinneyhdistys ry.
Tuomas Hoppu on kirjoittanut jo useamman tilausteoksen Pohjanmaan valkoisten sotaretkistä. Tämä uusin käsittelee Etelä-Pohjanmaan I reservipataljoonan vaiheita maalis-huhtikuun 1918 vaihteessa. Pataljoonan miehistössä oli eniten miehiä Kauhajoelta ja Ilmajoelta, mutta runsaasti myös Ylistarosta, Ylihärmästä, Jalasjärveltä, Peräseinäjoelta, Kuortaneelta, Seinäjoelta, Nurmosta ja Lehtimäeltä.Pataljoona osallistui Messukylän ja Tampereen ankariiin taisteluihin ja tämän jälkeen Pälkäneen - Hauhon rintamalle.
Anton Ukkola, Liisa Puranen: Kansalaissota 1918 - Punavangin päiväkirjat. Omakustanne.
Janakkalalainen Liisa Puranen toimitti vaarinsa sippolalaisen Anton Ukkolan kellastuneen tilikirjan sivuille kirjoittamat vankileirimuistiinpanot kirjaksi. Ukkola osallistui Loviisan ja Savitaipaleen taisteluihin, vangitiin Inkeroisissa ja joutui Kouvolan vankileirile ja sieltä Riihimäelle, jossa sai neljän vuoden tuomion.
Mikko Uola: Joka miekkaan tarttuu... - Punakaartin väkivalta pääkaupunkiseudulla 1917-1918, Omakustanne.
Mikko Uola jatkaa punaisen terrorin pöyhimistä tällä uudella omakustanteellaan. Lähdeaineistona on lähinnä valtiorikosoikeuksien arkisto ja aikalaislehdistö. Kirja kattaa niin venäjän vallankumouksellisten terrorin keväällä 1917, marraskuun 1917 lakon aikaiset veriteot, että punakaartin toiminnan keväältä 1918. Kuvitetussa kirjassa on 359 sivua.
Sanna Lönnfors: Pyhtää sisällissodassa, Reuna.
Henkilövetoinen paikallishistoriikki on viime vuosien parhaita mikrohistoriallisia teoksia Suomen sisällissodasta. Vaikka Pyhtää onkin hyvin pieni kunta, löytyi sen tapahtumista runsaasti aineistoa aina 398 sivuiseksi kirjaksi asti. Tämä on todellinen "syvien rivien tasalta". Henkilöhakemistossa on 700 nimeä ja varmasti kaikki vanhat pyhtääläissuvut löytävät kirjasta runsaasti sukulaisiaan. Lähdeaineistosta johtuen punaisilla on runsaampi edustus kirjassa, näin oli tietysti myös Pyhtään sosiaalisen rakenteen takia myös sotaan osallistumisen kanssa.
Tuomas Hoppu: Toivon ja epätoivon aika - Tampereen vankileiri 1918, Omakustanne.
Hopun toinen tänä vuonna ilmestynyt kirja kertoo Tampereen vankileirin 1918 tarinan mahdollisimman objektiivisesti. Lähdeaineistona ovat lähinnä aikalaisdokumentit. Muistitietoa on käytety säästeliäämmin ja erittäin lähdekriittisesti. Tämähän on taas varsin laadukasta työtä, niin kuin kaikki Hopun teokset ja rikkoo monia myyttejä mm. Tampereen venäläisten kohtaloista. Kirjassa on lähes 250 sivua, ensin 200 sivua tekstiä ja sitten vajaa 50 sivun käsittävä luettelo vankileirillä kuolleista ja teloitetuista henkilöistä.
Yrjö Varpio: Haudattu historia - Miehikkälä 1918, Miehikkälän museotoimi.
Pyhtään tavoin myös Miehikkälä on pieni Kymenlaaksolainen kunta ja tämänkin kirjan aineistona ovat enemmän punaisen puolen tekemiset, olihan sosialidemokraateilla vahva kannatus pitäjässä. Lähdeaineistona käytetty paljon valtiorikosoikeuksien asiakirjoja, ajan sanomalehdistöä, sekä eri arkistoihin tallennettuja vanhoja asiakirjoja, aikaisempaa tutkimuskirjallisuuta, muistelmia ja haastatteluja. Lähestymistapa on siis hyvin samanlainen kuin Pyhtää sisällissodassa kirjassa, mutta kirjoittajina Lönnfors ja Varpio ovat hyvin erilaisia. Molempi parempi, itseäni ehkä Pyhtää kiinnosti hieman enemmän.
Tuomo Silenti: Kuorsalo 1918, Omakustanne.
Kyllä nyt Kymenlaaksolaisia hellitään, kolmas kirja tältä alueelta on todellista mikrohistoriaa. Silenti on aiemminkin kirjoittanut Kuorsalon v. 1918 tapahtumista Kymen Sanomien sivuilla. Haminan-Vehkalahden edustalla ollu Kuorsalon saari kuului punaiseen Suomeen. Saarelaisista kaksi nuorukaista osallistui sisällissotaan hallituksen joukoissa muiden pysytellessä kotisaarellaan, kunnes punaiset julistivat pakko-oton. Sen seurauksena osa pakeni ulkosaariin ja osa joutui Neuvosto-Venäjälle. Muun muassa näiden yksittäisten henkilöiden kohtaloita rajan takana ja paluuta Suomeen selvitellään tässä julkaisussa. Lisäksi kirjassa sivutaan myös Lavansaaren, Somerin, Kilpisaaren, Haapasaaren, Pitkäpaaden, Pyötsaaren ja Tammion tapahtumia.
Näiden lisäksi Atrain ja Nord kustantamo mainosti äskettäin Jääkäri Vilho Rantasen päiväkirjaa 5.6.1916 - 25.6.1918, jonka piti ilmestyä joulukuussa 2020. Vilho Rantanen kirjattiin Jääkäripataljoona 27:n rulliin
9.11.1915 ja hän palasi jääkärien pääjoukon mukana 25.2.1918 Vaasaan.
Rantasen päiväkirja kertoo matkasta Saksaan, sotilaskoulutuksesta ja
lomista, rintamapalveluksesta, pataljoonan mielialoista, huhuista,
kuohunnasta, odotuksista ja pettymyksistä sekä kotiinpaluun jälkeen osallistumisesta sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Kustantaja veti kuitenkin mainoksensa pois muutaman päivän kuluttua julkaisusta, joten saa nähdä mikä on kirjan kohtalo. Toisen Atrain ja Nordin täksi vuodeksi luvatun sisällissotakirjan Matti Ylipiessan Kemi ja Peräpohjola 1917-1918 julkaisu on siirretty keväälle 2021.
