tiistai 26. syyskuuta 2017

Kilometrikisa & Rajapyykki

Kilometrikisa on sitten käyty tältä vuodelta. 1. toukokuuta - 22. syyskuuta välillä tuli kerättyä kilometrejä kaikkiaan 10305, joten tavoitteena ollut kymppitonnin raja tuli täyteen. Ajoin Radical Sportin joukkueessa ja kun meitä oli vain kolme henkeä, niin tuli annettua kovasti tasoitusta muille joukkueille, keskimääräinen kokonaismatka kun jaetaan viidellä. Tuloksena tehosarjan 15. sija.
Mitä sitten vaaditaan, jotta pystyy tuohon 500 kilometriä viikossa tavoitteeseen? Mullahan tulee työmatkaa + töissä yhteensä noin 18 kilometriä ja sitten kun iltapäivällä käy ajamassa 1-2,5 tuntia, josta kertyy kilometrejä noin 30-70. Sitten vielä usein illalla lyhyt kymmenen kilometrin palauttelu tai kuuden kilometrin kauppamatka, niin siinä tulee päivää kohti 54-98 kilometriä. Säännöllisyys on se millä näitä kilometrejä kerätään. Toki on paljon päiviä, jolloin tuo iltapäivän lenkki jää ajamatta erinäisistä syistä, usein laiskuuden vuoksi. Sitten pitää aina vapaapäivinä koittaa saada puuttuvat kilometrit kuitattua. Olen yrittänyt aina vähintään toisena vapaapäivänä käydä ajamassa sen 100 kilometriä.
Orbealla on tullut ajettua tänä vuonna 6900 kilometriä ja tavoitteena olisi vielä 700 lisää, jotta sitten ensi vuonna saisi nopeammin täyteen sen maagisen sadantonnin rajapyykin.  
Eräs rajapyykki on tässä kuvauspaikkanakin. Kotkan ja Pyhtään kunnanraja menee juuri tässä. Nämä keskiaikaiset rajakivet olivat unohtuneet kivilouhoksen reunalle ja olivat vähällä tuhoutua. Onneksi ne huomattiin siirtää edustavammalle paikalle uusien tielinjausten rakennuksen yhteydessä. Tässä paremmin erottuvassa ja ilmeisesti uudemmassa tekstissä lukee Pyttis. Vanhemman näköisessä tekstissä näyttäisi lukevan Raja 1820.
Tuli uusi kypäräkin hankittua tässä kesällä. Giro Savant. Vanha Catlike Whisper, josta kovasti pidin, alkoi tulla tiensä päähän. Muoviset kiristyshihnat katkesivat kummaltakin puolelta, eikä teippaukset tahdo pysyä pitkään. Painoa tällä Girolla on ilmoituksen mukaan 238 grammaa ja mekaaninen vaaka näyttää suht samoja lukemia. Parikymmentä grammaa Catlikeä kevyempi. Ensi alkuun tämä tuntui tosi oudolta päässä ja alkoi jo vähän kaduttaa ostos, mutta kyllä siihen tottui. Sisäpuolen muotoilu kait hiukan erilainen. En osaa sanoa kumpi on parempi. Kovilla helteillä käyttöä ei ole päässyt tutkimaan, kun ei ole kesäsää suosinut. Tykkään tuosta takaosan muotoilusta. Catlike taas oli edestä hienompi. No kaikkihan kattoo mua vain takaapäin. (Kun tulen selkä edellä vastaan.)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Loviisan Saaristotie

Nyt alkaa uusi sarja, jossa esitellään eri pyöräilyreittejä nähtävyyksineen. Ensimmäisenä esittelyssä on noin 23 kilometriä pitkä Saaristotie Loviisassa. Tämähän alkaa idästä tullessa kilometriä ennen keskustaa, kun käännytään vasemmalle kohti ydinvoimalaa.
Ensimmäisen ja edellisen kerran kävin ajamassa tämän noin 15 vuotta sitten eräänä huhtikuisena päivänä. Kartalta katsoen tämä vaikutti hyvinkin kiinnostavalta, mutta osoittautui maisemallisesti pettymykseksi. Komeita merimaisemia ei näy, eikä salmi Gäddbergsrön saarellekaan tarjoa oikein maisemaa. Paikoitellen on kyllä ihan erämaatunnelmaa. Asutus keskittyy suuremmaksi osin saaren rannoille, joten taloja ei matkan varrella ole kovin paljoa. Jos vertailuksi otetaan Pyhtäällä tie Munapirtistä Tuuskiin, niin sille hävitään kaikessa paitsi asfaltin kunnossa.
Tie on melko kapea ja mutkainen, mutta liikennettä ei ainakaan näin lauantaisena iltapäivänä ollut riesaksi asti. Ydinvoimalan risteykseen saakka enemmän ja varmasti työvuoron vaihtuessa vähän liikaakin. Siitä eteenpäin rauhoittui loppua kohti.
Reitti on pääosin melko tasaista, yksi vähän isompi mäki löytyy keskemmältä saarta ja asfaltti tosiaan erittäin hyväkuntoista. Koska tie loppuu umpikujaan Söderbyssä ja joutuu ajamaan saman takaisinpäin, niin tämä laskee mielenkiintoa reittiä kohtaan. Perillä odottaa komea merimaisema ja horisontissa häämöttävä Bisaballenin kalliosaari (ei kuvassa) vaikuttaa hyvinkin kiintoisalta. Siellä kun pääsisi käymään. Helvetillisen iso ja korkea kivenmurikka keskellä Suomenlahtea. Kartan mukaan suojelualue.
Annetaan reitille arvosanaksi 3/5.
Matkan varrelle mahtuu myös yksi muistomerkki, johon on erillinen opaskylttikin tien varressa. Jäisi muuten huomaamatta.
Varhain aamulla 27. maaliskuuta 1942 kolme Bristol Blenheim pommikonetta osallistui Suursaaren takaisinvaltaukseen. Näistä luutnantti Iisalon johtama BL-1 selvisi takaisin, mutta sankkaan lumipyryyyn joutunut BL-147 tuhoutui pudottuaan jäälle Kampus-saaren lähellä tästä paikasta 14 kilometriä etelään.
Kolmea minuuttia myöhemmin saman kohtalon koki myös pystysyöksyyn joutunut BL-149, joka putosi jäälle 150 metrin päähän tästä paikasta. Räjähdyksessä syntyi 40 metrin läpimittainen avanto ja jää nokeentui 100 metrin säteellä. Koneen murskaantuneita osia levisi jäälle ja maastoon 150 metrin säteellä. Muistomerkkiin kiinnitetty vääntynyt propelli on peräisin tästä lentokoneesta. Kummankin koneen kolmehenkiset miehistöt menehtyivät ja heidän nimet löytyvät noista muistolaatoista. Vaikuttaa, että ne on eri ajoilta. Oikeanpuoleinen on vuodelta 1998, vasemman puoleisessa ei ole vuosilukua, mutta se näyttää vanhemmalta.
Laitetaan nyt samalla esittelyyn myös Tesjoella vanhan seiskatien varressa oleva muistomerkki. Kivimuuriin on kiinnitetty rautalankainen ritari. Tämän muistomerkin on pystyttänyt Henrik Ramsay sukulaisineen vuonna 1960. He halusivat kunnioitaa 1600-luvulla eläneita esivanhempiaan Hans Willigmannia ja Dorotea van Kahldeania.
Hans Willigmann oli Ruotsin armeijan upseeri, joka sai vuonna 1648 Ruotsin kuninkaalta palkkioksi kartanon Tesjoelta. Kovin tiivisti hän ei täällä ehtinyt asumaan, koska sotilaita tarvittiin tuohon aikaa Baltiassa. Joka miekkaan tarttuu jne. ja tämä koitui myös Hansin kohtaloksi, joka menehtyi Liettuassa vuonna 1656 puolustaessaan Dynaburgin linnoitusta venäläisiä hyökkääjiä vastaan. Leski Dorotea van Kahldean eli vielä 30 vuotta miehensä jälkeen.
Heidän asuttamansa kartanon päärakennus sijaitsi tällä paikalla. Yli 200 vuotta myöhemmin siinä toimi Ruotsinpyhtään ensimmäinen koulu 1882-1901.
Tällaisia "variksenpelättimiä" on paljon teiden varsilla itäisellä Uudellamaalla ja läntisessä Kymenlaaksossa. Kyltissä lukee kulttuuritie. En tarkkaan tiedä mikä taho on näiden takana, mutta näitä on ilmestynyt teiden varsille nyt jo noin kymmenisen vuoden ajan. Näitä on isojakin humoristisia rakennelmia. On vähän ollut ajatuksena näitä kuvailla, vaan ei ole yleensä kameraa mukana. Joutuu pitämään isompaa satulalaukkua sitä varten ja silloin tyylipoliisi pamputtaa jne. Vai oletteko nähneet Pro-Tour ammattilaisilla satulalaukkuja häh?