lauantai 28. heinäkuuta 2018

100 000 kilometriä osa 2

Nyt olisi sitten vihdoin toisellakin pyörällä ajettu maagiset 100 000 kilometriä. Pitkään siinä menikin, 13 vuotta, 3 kuukautta ja 3 päivää. Viimeksi esitellystä cyclo-cross Cannondalesta poiketen Orbea on edelleen melko alkuperäisessä kuosissa. Pyörällä on ajettu yleensä maaliskuun lopulta marraskuulle. Maantiekauden aloitan kun tiet ovat sulia ja lätäköt sen verran kuivuneet, ettei heti kaikki kuraannu. Kautta lopettelen yleensä pian hiekoitussepelien levittämisen jälkeen. Sateella ei tällä pyörällä tule useinkaan lähdettyä ajamaan, toisaalta kun mitään sadetutkia ei tule seurailtua, niin on sitä sateessakin ajettu paljon. Orbea on ollut suurimmaksi osaksi vain maantiekäytössä. Joskus olen ajellut lyhyitä 3-10 kilometrin soratiepätkiä. Tästä syystä pyörä onkin pysynyt verrattain siistissä kunnossa kovista kilometreistä huolimatta.

Osia on vaihdettu jokseenkin seuraavasti: Rataspakka 5 kertaa ja ketjuja on tullut venytettyä loppuun noin kolminkertaisesti. Isompi keskiöratas on vaihdettu kerran, pienempi kahdesti. Muuten laadukkaaseen pyörään oli asennettu RPM:n kaikkein halvin keskiö, eikä se kestänyt kuin reilut 10 000 kilometriä. Oikeaa kokoa olevaa Isis-keskiötä ei kaikilta maahantuojilta oikein meinannut löytyä. Lahdesta sitten sain hankittua sopivan levyisen Race Face -merkkisen keskiön ja ostin myös toisen varalle ja ne olivatkin hyviä ostoksia, koska sillä tuli ajeltua aina viime vuoden kevääseen asti, eli lähemmäs 80 000 kilometriä. Nyt siis kolmas keskiö menossa.
Alkuperäisillä 6600 sarjan STI-kahvoilla ajoin 73 900 kilometriä, kunnes niiden toiminta meni tolkuttoman huonoksi. Uudet 6700 sarjan kahvat ostin kaudeksi 2015. Samalla hankin ihan varmuuden vuoksi myös uuden samaa sarjaa olevan takavaihtajan. Uuden etuvaihdevivun onnistuin rikkomaan viime kesänä, joten täksi kaudeksi hankin taas uudet kahvat, tällä kertaa 105 sarjaa, joka tuntuu toimivan ihan yhtä hyvin kuin Ultegrakin. Samalla ostin myös uuden etuvaihtajan, sille se vanha "pyykkilankamallin" vivuille tarkoitettu oli huomattavan raskas käyttää piilotetuilla vaijereilla olevilla vivuilla. 6600 ja 6700 sarjan osat eivät siis tunnu olevan keskenään täysin yhteen sopivia, vaikka ihan yhtä paljon rattaita onkin edessä ja takana. Viime kauden loppuun etuvaihdevipuna oli ikivanha 5500 sarjan kahva, joka pelasi kyllä hyvin uudemman etuvaihtajan kanssa. Nuo 6600 sarjan kahvat olivat myös tosi kovia katkomaan vaihdevaijereita. Niitä sai uusia joka vuosi kumpaankin päähän, eli vaihdevaijereita on mennyt noin 20. Jarruvaijerit vaihdoin samalla kuin uudet vivutkin, kun sellaiset mukana tulivat. Lisäksi vaijerinkuoria on tullut uusittua muutaman kerran.
Fillarifoorumilla joku kysyi joskus, että koska maantiepyörän jarrupalat pitää vaihtaa? Kysyjä kun oli ajanut pyörällään jo 5 000 kilometriä. Oikea vastaus on, ettei niitä tarvi vaihtaa koskaan. Sen kun vaan ajelee, eikä turhia jarruttele. Niinpä tässä on edelleen alkuperäiset jarrupalat. Kun ei jarruttele, niin vanteetkin pysyvät hyvässä kunnossa. Ksyrium SL kiekoille ei ole tarvinnut tehdä paljoa mitään. Kahdesti olen niitä rihtauspukissa pyöritellyt ja muutaman puolan kiristäminen neljänneskierroksella on riittänyt. Takanavan laakerit vaihdoin ihan vaan varmuuden vuoksi 43 700 kilometrin ajon jälkeen. Lisäksi vapaaratasta pitää rasvata parin vuoden välein, koska kuivana se alkaa pitämään tosi pahaa ääntä rullatessa. Etunavassa on edelleen aluperäiset laakerit. Ne olisi kyllä nyt tarkoitus vaihtaa, kun tuntuu olevan vähän klappia. Päälli- ja sisärenkaat on tullut uusittua vuosittain, eli niitä on mennyt sellaiset 13 paria.
Polkimia on ajettu loppuun yhdet Ultegrat, nyt tässä on kiinni poistomynnistä kymmenellä eurolla ostetut Shimanon halpamalit, jotka ovat jo kestäneet useita vuosia ja tuntuvat kestävän ja toimivan siinä missä kalliimmatkin. Alkuperäiset Lookin polkimet olisivat vielä jokseenkin käyttökunnossa, mutta klosseja olen kuluttanut kahdet loppuun. Lookin klossit tuntuvat kuluvan paljon herkemmin kuin Shimanon ja käyvät kuluneina jumittamaan pahasti. Muita osia on tullut vaihdettua tankonauhat kolmasti ja alkuperäisen takavaihtajan rissat kerran. Siinä taisi sitten kaikki vaihdetut osat ollakin.

Rungon lakkapinta on paikoin vähän hilseillyt ja pyöristä lentänyt kura ja vesi ovat myös syöneet vähän pintaa. Lisäksi UV-säteily on haalistuttanut melkoisesti alkuperäisiä kirkkaita värejä.
Viimeksi esitelty Cannondale on edelleen säännöllisessä käytössä ja sillä on nyt ajettu 116 600 kilometriä. Joustokeulasta alkoi joustot loppumaan pian sadan tonnin jälkeen, joten mihinkään kovaan käyttöön tämä ei enää sovellu.
Mitään isompaa remppaa en ole enää viitsinyt tehdä. Voimansiirto on uusittu kerran ja päällirenkaita ajettu loppuun 3 kappaletta. Alkuperäinen etuvaihtaja ei enää jaksanut pudottaa kunnolla pienemmälle, joten laitoin tilalle Orbeasta yli jääneen vähemmän ajetun ja hyvin toimivan. Viime syksynä ajelin vielä muutaman kerran vähän vauhdikkaampaa maantietä, mutta nyt tämä saa palvella enää vain rauhallisemmassa työmatka- ja kaupunkiajossa.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Maantie 408

Maantiepyöräilyreittejä esittelevän sarjan toisessa osassa tutustutaan maantiehen 408 Savitaipaleelta Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan. Tekniikan Maailmassa esiteltiin joskus kymmenen hienointa maantietä Suomessa, muutaman Punkaharjun tapaisen itsestäänselvyyden pois jättäen ja juuri tämä oli yksi kymmenestä valikoidusta. Yhdyn jutun kirjoittajan näkemyksiin reitin hienoudesta. Maantiepyöräilijälle tämä on todellakin yksi hienoimpia teitä mitä on tullut ajettua. Itse aloitin matkan nyt Taavetista, mutta katsaus aloitettakoon Savitaipaleen kirkolta.
Ensin piti kuitenkin käydä katsomassa Hakamäen 14 metriä korkeaa näkötornia. Torni on vuodelta 2008, mutta jo 100 vuotta sittenkin täällä oli näkötorni. Tästä alkuperäisestä tornista en tiedä muuta, kuin mitä Onni Jäkälä päiväkirjassaan mainitsee siellä käyneensä.
Kuolimon  suuntaan on kyllä hieno näkymä, mutta muuten oli vähän pettymys. Puiden latvat peittävät täysin näkyvyyden muihin suuntiin, esimerkiksi kirkonkylästä ei näy mitään.
Parin kilometrin ajon jälkeen piti vielä käväistä Hulkonkankaan hautausmaalla katsomassa luodinreikiä ja iskemiä vanhoissa risteissä ja paasissa. Sally Platanin ristiinkin on osunut neljä kuulaa ja viides on tainnut viedä tuon sakaran pois.
Muistomerkkejä ei matkan varrelle satu kovinkaan montaa. Ennen Taipalsaarta vastaan tulee ainoastaan tämä keihäänheiton kaksinkertaisen olympiavoittajan Jonni Myyrän syntymäkodin paikalle pytytetty monumentti. Myöhemmin Saimaanharjulla ja Voisalmella voi tutustua myös salpalinjan bunkkereihin, jotka löytyvät liki tien viereltä. Myös Kuivaketveleen linnavuori on näkemisen arvoinen paikka.
Tekniikan Maailman jutussa yhtenä tien hienoutena pidettiin "veden päällä kulkemista". Ensimmäisen kerran Saimaa tulee näkyviin Leväsen kohdalla. Raikas järvi-ilma tuntuu muuten todella raikkaalta. Muuten mutkitteleva tie kulkee pitkälti mäntymetsien keskellä sisältäen paljon jyrkkiä mäkiä, joissa saa kelattua helposti yli 50:n nopeuksia. Tien pinnan kunto vaihtelee melko paljon kohtalaisesta hyvään. Liikennettä ei ole yhtään liikaa ehkä pahimpia iltapäivän ruuhkia lukuunottamatta. Nyt olin liikkeellä arki-iltapäivällä kahden maissa. Ihan loppumatkasta ennen Taipalsaarta alkoi tulla enemmän autoja vastaan.
Hermes-parka on alistettu kukkapenkiksi. Näitä näkyy aika paljon teiden varsilla. Voisi alkaa kuvailemaan hienoimpia asetelmia. Ei vaan tuota kameraa ole yleensä matkassa.
Tällä kertaa matkani päättyi Taipalsaaren kirkolle, meillä kun on täällä suvun tiluksia minne olin matkalla ja pois tulin autokyydillä. Tästä eteenpäin tie muuttuu sitten täysin erilaiseksi kulkien pitkälti saarien väliin rakennettuja penkereitä pitkin ja nyt sitten saa nauttia niistä komeista järvimaisemista. Koko loppumatka on myös kevyenliikenteen väylää ja taajamaa, minkä takia pyöräilykokemus muuttuu täysin toisenlaiseksi. Tämäkin on myös yksi matkan hienouksia. Kaksi tyypiltään täysin erilaista, mutta erittäin hienoa etappia samalla reitillä. Saimaanharjulla voi heittää myös pienen lisälenkin Jauhialantien kautta, jos ei kelveillä ajelu huvita.
Matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä, joten jos kiertää lenkin tien 13 kautta takaisin Savitaipaleelle, niin kokonaismatkaksi tulee noin 77 kilometriä.