lauantai 21. tammikuuta 2017

Elämäni vegaanina kirja


Paljon on vettä virrannnut Kymijoessa, että Suomen Punk Anarko Yhdistyksen lehdistä on tultu tähän Elämäni vegaanina kirjaan. SPAY:n lehdissä oli jotain herkkää ja tiettyä lupaavuutta, eikä olekaan ihme, että lehtien toimittajasta Mia Takulasta ( o.s. Salli) tuli sitten ihan oikea toimittaja.
Mia, eli Hudi, kuten me 90-luvun alun punk-keikoilla käyneet hänet tunnemme, tuli tunnetuksi kevään 1995 turkistarhaiskuista, jolloin muutamalta pohjanmaalaiselta turkistarhalta vapautettiin satoja kettuja. Muistan kun katottiin Katjan kanssa TV-uutisia ja siellä oli pääuutisaiheena nämä iskut, niin Katja kommentoi heti, että Hudi ollut varmaan asialla. Tämän kirjan julkaisun myötä Hudi antoi myös harvinaislaatuisen haastattelun Vihreälle Langalle ja taisi jossain Iltalehdessäkin olla jotakin.

Hudin aktivismivuosien muistelmat olisivat olleet kova juttu, mutta ehkä aika ei vielä ole kypsä niille, ehkä seuraavan 22 vuoden kuluttua. Vaikka onhan tässä hieman paljastuksia.
Varsinaisena aiheena siis 14 vegaanin elämäntarinat ja kuinka tähän ruokavalioon on päädytty. Lähes kaikki haastatellut olivat itselleni ennestäänkin jossain määrin tuttuja. Pienet ympyrät Suomessa. Useat mukana Eläinoikeusliikkeessä ja tätä puolta painotetaan myös paljon.

Haastattelut on laadittu ammattitaidolla ja sen verran maailma on muuttunut 22 vuodessa, että kaikki jutut voisivat periaatteessa olla julkaistut myös missä tahansa yleisaikaus- tai sanomalehdessä.
Sujuvaa tekstiä ja kirja oli aika nopeasti luettu. Toista kertaa tähän ei varmaan tule enää pahemmin tartuttua. Sen verran itselleni kertakäyttöistä tekstiä, aatteelliseen pohjaan olen tutustunut jo vuosia sitten, ettei tästä enää mitään uutta filosofista herätystä löydy. Jollekin muulle varmasti paljonkin. Piti silti ostaa omaksi ihan kannatuksenkin vuoksi.