sunnuntai 14. elokuuta 2011

Syksyn kirjasatoa

Taas on tullut puolivuosittainen aika luoda katsaus loppuvuoden kirjauutuuksiin. Aloitetaanpa vaikkapa 1970-luvun laululiikkeen veteraanien muistelmilla. Arja Saijonmaalta ilmestyy kirja nimeltä Nuori alaston nainen jossa hän muistelee vuotta 1972, jolloin tapasi Mikis Theodorakiksen ja lähti tämän kanssa maailmankietueelle. Yhteisiä levyjäkin tehtiin, näitä en tosin ole vielä hankkinut, kun epäilen etten ihan hirveästi diggaile. Samana vuonnahan ilmestyi myös Laula kansani toveri LP, joka on ihan mukiinmenevää kuultavaa. Toinen laululiikkeeseen liittyvä muistelma on Pirkko Vekkelin toimittama Kristiina Halkola - Jos rakastat. Tätä pidän kyllä edellistä selvästi mielenkiintoisenpana ja saatan ostaakkin.
Katsauksen kolmas muusikkokirja on kuplettien taitajan, työväenmiehen ja ameriikan-matkaajan elämänkerta, eli Hiski Salomaa - Värssyjä sieltä ja täältä. Toimittajina Silja Pitkänen ja Ville Sutinen. Hiskihän kuuluui tiettävästi syndikalistiseen I.W.W. ammattiyhdistykseen, joten tästä aasinsiltana Staughton Lyndin ja Andrej Grubacicin kirjaan Zapatistit ja tuplajuulaiset.
Nuori anarkisti ja vanha marxilainen keskustelevat historian suurista vallankumouksista, zapatistien osuuskunnista, intiaanien demokraattisista yhteisöistä, vankilakapinoista sekä sodanvastaisista liikkeistä. Yeah yeah!!! Asiaa!
Mainitaan tässä sitten vielä samalla kotimaisen (ex) anarkistiveteraanin Reko Ravelan kirja Afganistanin loputon sota.
Sisällissotahistoriaa taasen tarjoaa Tuulikki Pekkalainen uutuuskirjassaan Susinartut ja pikku immet. Tässä hän selvittelee vangittujen punaisten naisten kohtaloita v. 1918. Ilmestyy syyskuussa ja kuuluu ostoslistani kärkipäähän.
Sitten kulttuurin pariin. Jouni Hokkasen ja Nalle Virolaisen Roskaelokuvat ilmestyi alunperin 1990 Hiljaisen kulttuuriyhdistyksen kustantamana ja siitä on vuosien myötä tullut tiettävästi himoittu harvinaisuus. Huutonetissä näytti olleen toukokuussa hintapyyntönä 95e, muttei kylläkään mennyt kaupaksi. Itsellänihän tämä tietysti jo on silloin ihan painotuoreena hankittuna. Nyt tästä on siis tulossa korjattu, päivitetty ja kolmanneksella laajennettu uusintapainos.
Myös uusintapainoksena näyttää olevan Liken julkaisuohjelmassa Legs McNeilin ja Gillian McCainin Please kill me, eli punkin sensuroimaton esihistoria. Minä kysyn vaan, että miksi? Siis tätähän näkyy löytyvän joka ainoasta divarista muutamalla eurolla!!! Itse kirja on kyllä varsin mainio, että sinänsä tämä maininta on aivan aiheellinen.
Viimeisenä pitää vielä mainita Pinkkiksen eli Raisa Kettusen Puputytön juhlakirja. Tämähän on siis jatkoa Puputyttö ja vohvelisankari kirjalle, josta on myös tulossa uusintapainos. Teille jotka ette tiedä mistä on kyse kerrottakoon, että tämä on opas eläinystävälliseen juhlimiseen ja sisältää siis vegaaniruokaa kuvina ja resepteinä tai jotain sellaista. Siksi haluan mainita tämän sen lisäksi, että olen tietysti myös Pinkkiksen blogin lukija (!?!), niin mulla on myös ihan erityisiä syitä odottaa saavani tämän teoksen luettavakseni ilman, että pitää kirjakauppaan asti raahautua.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Rauhan äiti / Avaruuslintu




Nyt kun KOM-Teatteri on aiheena, voisin luoda katsauksen tähän Rauhan äiti / Avaruuslintu levyyn. Tämähän on siis legendaarisen Agit-Prop kvartetin LP, vaikkei tätä aina lasketakkaan yhtyeen omaksi levyksi, tässä kun on näitä muitakin esiintyjiä mukana. Kaikki levyn laulut ovat Kaj Chydeniuksen säveltämiä ja Aulikki Oksasen sanoittamia.
A-puoli sisältää neliosaisen kantaatin jonka ensiesitys oli KTL:n liittokokouksessa 30.5.1974. Esittäjinä Kaisa Korhonen äitinä, Jukka Koskinen poikana sekä Agit-Prop kvartetti legendaarisimmassa kokoonpanossaan (Kamu, Sokka, Aarnio, Launis)
B-puolella taasen musiikkia KOM-Teatterin näytelmästä Avaruuslintu, joka on tehty YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlallisuuksiin 1973. Esittäjänä tässäkin Agit-Prop (Sinikka Sokan tilalla Liisa Tavi) vahvistettuna KOM-Teatterin Erkki Saarelalla ja Sulevi Peltolalla. Tamperelaisella Avaruuslintu-yhtyeellä ei siis ole mitään tekemistä tämän levyn kanssa vaikka Wikipedia muuta väittääkin.
Levy ilmestyi lokakuussa 1977, jolloin poliittinen laululiike alkoi jo olla menneen talven lumia. Tämä yhdessä Love Recordsin taloudellisten vaikeuksien kanssa lienee syynä siihen, ettei levyä liene tehty kovinkaan suuria määriä - tai ainakin tämä on nykyään erittäin vaikeasti löydettävä. Viime keväänä tämä sitten vihdoin sattui kohdalleni ja vieläpä varsin kohtuulliseen hintaan. Siis siihen verrattuna mitä olisin tästä ollut valmis maksamaan. CD-aikaakaan tätä ei ole vielä saatettu, mitä pidin aika suurena puutteena. Toisaalta ei tämä nyt kuitenkaan mikään klassikkolevy ole, ainakaan jos vertaa niihin kahteen varsinaiseen Agit-Propin omaan levyyn. Kyllä tätä on silti varsin runsaasti tullut kuunneltua. Levy siis jakaantuu kahteen osaan, joista varsinkin tuo B-puoli on aikamoista camp-huumorin riemuvoittoa. Ei voi kuin ihmetellä sitä Neuvostoliittoa kohtaan ollutta rähmälläänolon määrää. Piikkinä russofobikoiden perseessä tämä levy on kyllä hyvin syvällä aina upeaa kansikuvaa myöten, josta vastaa KOM-Teatterin lavastaja Måns Hedström. Hänhän on kuvittanut paljon muitakin Loven poliittisia levyjä, joista ehkä onnistuneimpina Porvari nukkuu huonosti ja Poliittisten laulujen parhaat levyjen kannet.
Mitenkään vakavasti tämän levyn tekstejä ei siis pidä ottaa ja tuskin Aulikkikaan on niitä aivan tosissaan kirjoittanut, ajan henki nyt oli silloin mitä oli. Kokonaisuutena kuitenkin vallan mainio platta, joka kannattaa ostaa mikäli kohdalle sattuu.