keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Johnny Rotten go-go

John Lydonin tai Johnny Rottenin ensimmäiset muistelmat, englanniksi Rotten, ilmestyivät vuonna 1994. Suomeksi se kääntyi vasta 11 vuottta myöhemmin nimellä Johnny Rotten. Pari vuotta sitten Lydon julkaisi uudemman sensuroimattomaksi mainitun teoksen "Anger is my life", joka ilmestyi viime syksynä Juha Ahokkaan suomennoksena nimellä "Raivoa ja voimaa!".
Siinä missä Rotten on enemmänkin Pistols -kirja, vaikkakin Lydonin lapsuuutta ja nuoruutta siinä käsitelläänkin laajasti, voi  vasta tätä uudempaa kirjaa pitää varsinaisena elämänkertana. Suuri ero kirjojen välillä on myös, että Rottenissa pääsevät ääneen myös parikymmentä Lydonin lähipiiriin kuuluvaa, mutta Raivoa ja voimaa on puhtaasti Lydonin itsensä sanelemaa tekstiä.
Pistolsin taru käydään melko nopeasti läpi, ja musiikin saralta kerrataan enemmän Public Image Limitedin vaiheita, unohtamatta muita Lydonin tekemisiä esimerkiksi elokuvien, teatterin ja tosi-TV tähteyden parissa.
Ainoastaan Pistolsista kiinnostuneille riittänee aiemmin ilmestynyt Rotten oikein hyvin, ellei sitten ole myös palavaa halua lukea 90-luvun paluu kiertueesta ja myöhemmistäkin re-union keikoista.
Raivoa ja Voimaa! on taasen vetävä ja kiinnostava 500 sivuinen nautinto joka tuli ahmittua läpi alle viikossa. Eli tykkäsin.

Nuorena poikana en ollut kovin kiinnostunut Pistolsista. Se oli vähän sellainen bändi, josta kaikki kylän idiootit tuntuivat tykkäävän, niin kuin Exploited myöhemmin.
Ensimmäinen ostamani levy oli v.1986 ilmestynyt "Originals Pistols Live", joka tuli hankittua jokseenkin tuoreeltaan. Sehän on näitä melko turhia rahastuslevyjä, tai no Pistols-liveksi kyllä huomattavan hyvä laatuinen, mutta vasta hieman myöhemmin kasetille äänittämäni "Never mind the Bollocks" olikin sitten se selvästikin kovempaa potkinut platta. Hyvä rokkilevy edelleen tänäkin päivänä.
Ärsyttävän tarttuva PiL:n (This is not a) Love song tuli kuultua telkkarista joskus hyvin kauan sitten, olisiko ollut silloin kun Lydon ja PiL oli ensi kertaa Suomessa, vaiko jo aikaisemmin, ei muista. Toistaiseksi ainoa hyllyyni päätynyt PiL albumi on "Live in Tokyo" tupla vuodelta 1983. Tämän ostin käytettynä Karhulan osto- ja myyntiliikkeestä noin kymmentä vuotta myöhemmin.