sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Suomen hauskin mies -elokuva

Tässä muutama kuva valmisteilla olevan Suomen hauskin mies -elokuvan lavasteista. Heikki Kujanpään ohjaama elokuva kuuluu osaksi Suomi 100 juhlallisuuksia ja se kertoo Iso-Mjölön vankileirillä olevista kuolemaantuomituista punavangeista, jotka uuden oikeudenkäynnin toivossa valmistavat huvinäytelmän vartijoidensa ja saksalaisjoukkojen komentajan huvitukseksi. Draamaelokuvan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin, mutta en ole onnistunut löytämään ainoatakaan mainintaa elokuvan päähenkilöstä Toivo Parikasta, jota esittää Martti Suosalo. Ei ole vankikorttia, VRO-papereita, enkä ole löytänyt sanomalehtiarkistostakaan yhtään mainintaa tämän nimisestä näyttelijästä. Ei pidä sekoittaa tunnettuun näyttelijään Jalmari Parikkaan, joka oli johtavia punapäälliköitä Vuoksenlaakson suunnalla ja sai myös kuolemantuomion, jolta kuitenkin lopulta välttyi. Hän kärsi rangaistuksensa Tammisaaren yliopistossa. Iso-Mjölön eli Isosaaren vankileirille oli sijoitettu ”erittäin vaaralliseksi” luokiteltuja punaisia ja venäläisiä vankeja. Heidän joukossaan oli muun muassa kansanedustajat Taavi Tainio, Kaarle Mänty, Antti Mäkelin ja Sulo Wuolijoki.
Tännehän haettiin avustajia lehti-ilmoituksella ja olisi taatusti ollut mielenkiintoinen proggis. Parturissa olisi kyllä pitänyt käydä ensin. Alkaa paino ja rasvaprosenttikin olla taas tässä vaiheessa kesää lähempänä elokuvassa vaadittavia lukemia. Elokuvan kuvaukset taitavat olla jo ohi Kyminlinnassa, sillä nyt viikonloppuna ei paikalla ole ollut enää vartijaa. Perjantaina illalla näin kun pakkasivat kuvauskalustoa kyytiin.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kannusjärven pakokivi

Päivän retkeilykohteena oli Kannusjärvellä sijaitseva "pakokivi". Sain tästä "uudesta" muistomerkistä vinkin tässä alkuviikosta ja nyt viikon ensimmäisenä sateettomana päivänä sai sitten hyvän syyn kerätä kilometrejä. Jää nyt tällä viikolla ajot muutaman kymmenen alle 500 viikko kilometrin tavoitteesta.
Muistomerkkihän ei ole uusi, vaan liki sata vuotta vanha. Tykän matkailuyritys (?) on tehnyt alkukesästä opastuksen pakokivelle, eikä tätä olisi muuten juuri kukaan vahingossa löytänyt. 
Suomen Punasen Kaartin Keskisen Rintaman  Esikunta julkaisi Eteenpäin-lehdessä 16. huhtikuuta 1918 julistuksen yleisestä asevelvollisuudesta,  jonka mukaan kaikkien 15-50 vuotiaiden vehkalahtelaisten miehien on saavuttava huhtikuun 17, 18, ja 19. päivinä tarkastukseen Haminan raatihuoneelle. Pois jääviä uhkailtiin rangaistuksella.
Tykän sivujen mukaan kiveen hakattu päivämäärä 20.4. 1918 olisi kiven pystytyspäivämäärä, mitä rohkenen epäillä, sillä tämä lienee ennemmin päivämäärä jolloin Kannusjärven isännät painuivat metsään piiloon punaisten pakko-ottoja.
Piilo oli hyvä, joten mitään dramaattisia tapahtumia ei tähän liity. Ummeljoen ja Inkeroisten punakaartilaiset kävivät Kannusjärvellä jahtaamassa metsäkaartilaisia ja tässä yhteydessä heidän mukaansa lähti myös luvattomasti talollisten omaisuutta. Ketään ei kuitenkaan surmattu, eikä muustakaan kaltoinkohtelusta ole säilynyt tietoa.
Muistokiven takana on pieni kallioseinämä. Luultavasti juuri tätä vasten on ollut pakolaisten laavu.
Piileskelylle oli lopulta tarvetta kahdeksi viikoksi. Lauantaina 4. toukokuuta 1918 kello 3-4 iltapäivällä saapui Kannusjärvelle Haminasta Elja Rihtniemen johtama partio, joka pidätti neljä miestä, Eino Yrjösen, 19, Ville Toikan, 23 sekä 45 vuotiaan Emil Guvenuksen ja tämän 16 vuotiaan pojan Artturin. Heidät vietiin kylän eteläpäähän metsän reunaan ja ammuttiin sinne lukuun ottamatta Artturi Guvenusta, joka onnistui pakenemaan Luoman taloon, jossa hänet piilotettiin. Artturi kuoli kuitenkin jo 1921, ilmeisesti keuhkotautiin. Punaisten noutajina kerrotaan olleen myös Kannusjärven suojeluskunnan päällikkö Erland Haapaniemi, talollisen poika Matti Pakkanen sekä Hugo ja Jalmari Husu. Itselläni ei ole tietoa ovatko he samoja jotka ovat piileskelleet pakokiven luona. Haapaniemi oli sodan jälkeen kertonut ammutun Eino Yrjösen veljelle Väinölle, että teloituksen olivat suorittaneet  Vuoksenlaaksosta tulleet valkoiset, joiden johtajana oli ollut Rihtniemi-niminen päällikkö.
Pakokivi löytyy Salo-Suikkasentien eteläpuolelta ja sinne on hyvä opastus. Löytyi ongelmitta ilman GPS-laitteita. Nälkäisiä hyttysiä oli niin riittävästi, ettei paikalla huvittanut kuvien ottoa pidempään olla.
Laitetaan vielä kuva Kannusjärven paloasemasta. Yksi lauta putoaa kohta tornin seinästä.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Katsaus syksyn 2017 kapinakirjallisuuteen

Suomi 100 juhlavuoden ja tulevan sisällissodan 100 vuotismuistovuoden lähestyessä kirjakustantajat ja tietokirjailijat ovat aktivoituneet asiaa käsittelevän kirjallisuuden tuottamisessa. Luon nyt pienoisen katsauksen tämän vuoden aikana ilmestyviin aihetta käsitteleviin kirjoihin. Näistä osa saattaa olla jo saatavilla.
Torsten Ekmanin Punalippujen Helsinki - Työväenliikkeen varhaisvuodet 1883-1917 (Kustantamo S&S) kertoo vuoden 1918 sisällissotaan johtaneista tapahtumista. Kirja on jo ilmestynyt ruotsinkielisenä versiona. Suomeksi tämä on luvassa syyskuussa.
Janne Könösen Punaisen leijonan maa (Otava) käsittelee myös sisällissotaa edeltäviä tapahtumia. Kirjan esittelyn mukaan joulukuu 1917 oli monin paikoin verinen. Ihmettelen kyllä tällaista väitettä, sillä marraskuun lakon jälkeen seurasi todellisuudessa rauhallisempi ajanjakso ennen tammikuun lopun tapahtumia. No luetaan ensin.
Risto Alapuron Valtio ja vallankumous Suomessa (Vastapaino) on ilmestynyt alkujaan englanniksi jo vuonna 1988. Kirja käy läpi Suomen syntyvaiheet ja kertoo minkälaiset sosiaaliset ja polittiset olot johtivat Suomen valtion syntyyn.
Marjo Liukkosen Hennnalan naismurhat 1918 (Vastapaino) on yksi eniten odottamistani kirjoista. Tämä perustuu Liukkosen tekemään graduun jota varten hän on käynyt läpi 300 vangin ja leiriä vartioineen sotilaan muistelmaa. Lisäksi hän on käynyt läpi muun muassa 26 000 pidätyskorttia, 11 000 vankikorttia, lukuisia kirjeitä, valtiorikosoikeuden syyttäjien todisteaineistoja, seurakuntien tiedonantoja sisällissodassa kuolleista ja kadonneista, kuulustelupöytäkirjoja sekä eri sanomalehtien vuonna 1918 julkaisemia kirjoituksia. Kirjan nimi kyllä hieman kummastuttaa, sillä tietojeni mukaan enin osa Lahdessa tapahtuneista punaisten naisten teloituksista tapahtui Mustankallion hautausmaan läheisyydessä, ei suinkaan Hennalassa.
Sture Lindholmin Vankileirihelvetti Dragsvik on ilmestynyt jo ruotsiksi nimellä Fånlägerhelvetet Dragsvik -Massdöden i Ekenä. Tammisaaren punavankileiriä on jo aiemmin käsitelty monissa kirjoissa ja TV:dokumenteissa, joista Pekka Railon muistelmat Valkoisten vankina on se kaikkein ansiokkain. Toivottavasti tähän on löytynyt lisää ennen julkaisematonta tietoa. Kiinnostaa kovasti ja ostan heti myös tämän. 
Samu Nyströmin ja Jörn Donnerin Merkillinen nyt on maailman meno (Otava) luo katsauksen Suomen historian dramaattisimpiin kuukausiin tavallisten ihmisten kokemina. Teos pohjautuu lukemattomiin päiväkirjoihin, kirjeisiin ja lehtikirjoituksiin, jotka kertovat miten helsinkiläiset selvisivät Suomen itsenäistymisajasta marraskuun yleislakosta 1917 vuoden 1918 loppuun. 
Tuija Wetterstandtin Punaisten panssarijuna 1918 (Into) piti ilmestyä jo viime talvena, mutta kustantaja lykkäsi sen syksyyn, koska "sotakirjat myyvät paremmin syksyllä". Kyllä tätä olen jo odottanutkin. Tuijan blogissa seurataan hänen isoenonsa Antonin vaiheita Helsingissä itsenäisyyden aamunkoitossa ja ensi vuonna päästään kirjan käsittelemään matkaan punaisten panssarijunan kyydissä. Kirjassa tullaan käsittelemään myös muiden panssarijunien toimintaa.
Hieman samoilla apajilla liikkuu myös Sakari Viinikaisen Rautatiesota 1918 (Docendo), joka keskittyy Savon rintaman taisteluihin. Viinikaisen juttuja olen lukenut pitkään ja Vartissahan oli jo myös useita tämän kirjan aiheisiin liittyviä kirjoituksia. Tämäkin on sellainen, jonka aion ostaa heti.
Pertti Rajalan Sisällissota (Avain) on selkokielinen yleisteos ja voin luvata, että tämän taidan jättää väliin. Tuskin tarjoaa yhtään mitään, mikä ei olisi ennestään tuttua kokenemmalle harrastajalle.
Jukka Jormanainen Juhon Vapaussota - muistikirjan merkinnät 8.3.1918-21.11.1919 taitaa ilmestyä omakustanteena ja tästä en tiedä etukäteen juuri mitään. Nimestä päätellen taitaa olla valkoisen puolen muisteluja. Myös erään kymenlaaksolaisen muistelman julkaisusta liikkuu huhua. Tämä taas punaisten puolelta.
Jukka Kulomaan, Leena Kekkosen, Matti Aallon toimittama Heinola 1918 - Kapinan aika (Heinolan kaupunginmuseo) on katsaus Heinolan tapahtumiin ja sieltähän ei ennestään ole historiikkia aiheesta ilmestynyt. Nämä paikallishistoriikit ovat usein niitä kaikkein kiinnostavimpia. Ilmestyy lokakuussa ja ostan.
Seppo Aallon Kapina tehtaalla - Kuusankoski 1918  taitaa olla vasta ensi vuoden julkaisuja ja koska erityisesti Kymenlaakson tapahtumat kiinnostavat, niin tämäkin on ehdoton hankinta. Tässä paneudutaan syihin miksi tehtaalaiset nousivat joukolla kapinaan ja mitkä syyt aiheuttivat Suomen tuhoisimman punaisen ja valkoisen terrorin juuri Pohjois-Kymenlaaksossa.
Paikallishistoriikeihin lukeutuu myös Ritva Mäkelän Lempäälän vuosi 1918 (Lempäälä-Seura), josta ilmestyy täydennetty uusintapainos. Kirja ilmestyi alkujaan Lempäälä-Seuran kirjasarjassa 15 vuotta sitten ja on ollut pitkään loppuun myyty. Itselläni on tämä alkuperäispainos ja erinomaiseksi todettu.
Myös Mervi Kaarnisen Punaorvot 1918 (Minerva) ilmestyy täydennettynä uusintapainoksena. Alkuperäistä versiota näkyy käytettynä myynnissä todella usein, joten tämä ei ehkä ole niin kaivattu.
Gustav Wickströmin En storm är lös: Åbolands skärgård vårvintern 1918 (Litorale) ilmestyy elokuussa ja ainakin toistaiseksi ainoastaan ruotsiksi. Ahvenanmaan ja Turun saariston tapahtumia. Toivottavasti joskus myös suomeksi.

Jo ilmestyneistä, mutta vähälle huomiolle jääneistä kirjoista mainittakoon Akaa yli vaikeiden aikojen, osa 2 (Toijalan Seudun Reserviupseerikerho ry), joka sisältää myös katsauksen akaalaisten vaiheisiin vuosina 1939-1945. Anna Sirolan Puhukoon paatinen pylväs esittelee vapaussodan muistomerkkejä ympäri Suomen.  Timo Valtakosken toimittama Punavangin kirjeenvaihto vuodelta 1918 kertoo hänen isovanhempien kirjeenvaihdosta uudestavuodesta 1918 uuteenvuoteen 1919. Andreas McKeughin väitöskirja Kirjoittaen kerrottu sota (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura) löytyy myös ilmaiseksi ladattavana PDF:nä ja on aika mielenkiintoinen, mitä on tuota nyt vähän olen selaillut.

Myös aihetta käsitteleviä romaaneja ilmestyy useita. Anneli Kannon Lahtarit ilmestyi jo alkuvuodesta ja tuon jo luinkin kesäloman aluksi. Oli vähäsen pettymys. Liiaksikin seurattiin todellisia tapahtumia, joten oli juoneltaan aivan liian ennalta arvattava. 
Pekka Kämäräisen Kiertotiet - Romaani kansalaissodasta (Nordbooks) kertoo Uudenkaupungin suojeluskunnan vaiheista ja se perustuu  pääosin Hannu Romppaisen tekemään historiatutkimukseen Verestänne versoi vapaus - Kalantilaiset sisällissodassa. Omistan tämän Romppaisen ihan laadukkaan kirjanja luulen sen rittävän itselleni.
Ville Kaarnakarin Operaatio Kagaali - Valkoisten salainen toiminta Helsingissä 1918 perustuu myös tositapahtumiin ja itse kyllä luen enemmin puhdasta tietokirjallisuutta. 
Pirjo Tuomisen Tulen väri punainen (Tammi) taas saattaisi olla näistä kapinaromaaneista mielikuvituksellisin ja siten kiinnostavin. Todellisiin tapahtumiin tämäkin pohjautuu ja vie lukijan keskelle vuoden 1918 julmaa arkea, jossa punaisten kapina leviää ja naapurit muuttuvat raaoiksi vihollisiksi.