torstai 29. toukokuuta 2014

Dead Kennedys

Yhtenä kevään odotetuimmista kirjauutuuksista oli ehdottomasti Alex Oggin Dead Kennedys - Fresh fruit for rotting vegetables Juha Ahokkaan suomennoksena. Dead Kennedys eli tuttavallisemmin DK kuuluu näihin ikisuosikkeihini. Ihan kaikkein kovimpaan kastiin en ole yhtyettä kuitenkaan koskaan lukenut, tai siis sen levyt eivät ole olleet täydellisiä tajunnanräjäyttäjiä, vaan kyse on enemmän siitä, ettei näihin kuitenkaan ole koskaan tullut täysin kyllästyttyä. Tokihan yhtyeen arvoa nostaa myös sen ehdoton poliittinen korrektius.

Kuten alaotsikostakin voi päätellä tämä kirja keskittyy yhtyeen alkutaipaleeseen, sen perustamiseen ja ensimmäisen albumin  Fresh fruit for rotting vegetables syntyyn, jotka käydäänkin varsin perusteellisesti läpi. Fakta- ja musafriikeille, kuten juuri minulle, kirja on kyllä mannaa. Kaikenlaista hämmentävää nippelitietoa tulvii huomattavasti enemmän kuin yhdellä lukukerralla ehtii käsittelemään, joten tämän kirjan pariin tulee varmasti palattua useampiakin kertoja ehkä hyvinkin pian.

Rajatusta ajanjaksosta johtuen lukemista on kuitenkin melko vähän - siis siihen nähden, että kyllä ne yhtyeen myöhemmätkin vaiheet olisi pitänyt ehdottomasti saattaa julki. Suuren osan sivuista täyttää DK:n hovikuvittajan Winston Smithin taide jossa kyllä silmä lepää ja onpa kirjan lopussa myös hänelle ansaitusti omistettu luku. Sivuilta löytyy myös suuret määrät levyjen , ensi LP:n ja tuon ajan singlejulkaisujen, eri painosten kansi- ja etikettitaidetta, sekä ennenjulkaisemattomia bändikuvia, joissa ei kyllä ole mitään mainittavia helmiä. Lopussa on myös sivukaupalla eri henkilöiden lausunnoista kerättyjä hehkutuksia DK:n erinomaisuudesta tai sen vaikutuksesta kyseisiin henkilöihin ja tämä osio alkaa mennä jo hieman tuonne henkilöpalvonnan puolelle.
Toivottavasti Alex Ogg tai kuten hän itse mainitsee joku toinen piruparka jatkaisi bändin myöhempien vaiheiden dokumentointia.
Vuosien varrella on hyllyyn tullut hankittua levy jos toinenkin, joten hieman henkilökohtaista turinaa näistä:
Fresh fruit for rotting vegetables ja Plastic surgery disasters LP:t kuulin ekaa kertaa tietty jo 80-luvun lopulla, mutta vinyylinä ne tuli hankittua vasta tämän vuosikymmenen alussa. Itselleni nämä eivät ole koskaan olleet mikään iso juttu muuten paitsi Kill the poor -biisi Punk & Disorderly kokoelmalta kuultuna. Samaten In god we trust, inc. 12"EP mulla oli aikoinaan kasetilla ja silloin en tästä niin hirveästi välittänyt.
Give me convenience or give me death singlekokoelma on ollut mulle se ykköslevy aina. Tämän ostin silloin kun se ilmestyi 1987 ja tää oli siis eka kunnollinen kosketukseni bändiin. Tokihan tää oli sitä ennen tuttu muualtakin kuin Suosikin julisteesta ja kait mä joskus olin jotain kuullutkin.
Kolmos LP Frankenchrist sekä viimeiseksi jäänyt Bedtime for democracy tuli tilattua Saariselta muistaakseni vähän tuon kokoelman jälkeen, ehkä vuoden 1988 puolella. Ensin mainittuhan on sitten musiikillisesti enemmän tuonne weirdimpään osastoon menevään - osoitus siitä ettei jääty musiikillisesti paikoilleen ja jälkimmäinen taas paluuta aiempaan ja tietyllä tapaa näytti yhtyeen elinvoimaisuuden hiipumisen. Tämän jälkeenhän DK hajosi, mikä on sinänsä hyvä asia, että näin jäi legendan maine eikä ole tarvinnut kärsiä paskoista uudelleenlämmittelyistä ja vanhojen kliseiden kierrättämisistä. Bedtimestä vielä sen verran, että kyllä teki aikoinaan suuren vaikutuksen levyn todella UPEA avautuva kansi. Sitä jaksoi ja edelleen jaksaa tuijottaa tuntitolkulla imien siitä poliittisia vaikutteita.
Skateboard party on hyvätasoinen live vuodelta 1982 ja julkaistu Saksassa seuraavana vuonna. Ilmeisesti tästä on otettu useampiakin uusintapainoksia koska löysin tämän levymessuilta viime tai toissa vuonna erittäin hyväkuntoisena sopuhintaan.
What shall I wear tonite - 1978 demos bootleg on ilmestynyt alunperin jo 1980-luvulla ja tästäkin on otettu uusintapainosta, koska näitä oli ihan Levykauppa X:ssä myynnissä muutama vuosi sitten. Kuten tuosta kirjasta käy ilmi, niin tämä on oikeasti äänitetty helmikuussa 1979 ja sen lisäksi, että tasoltaan tämä on erinomainen, niin lisäksi tässä on 5 ennen ja jälkeen julkaisematonta biisiä.
Moral majority - London 4th July 1982 tuli samaten hankittua X:stä ja tämäkin tasokas live-bootleg on julkaistu ensimmäistä kertaa 80-luvulla.
Funland at the Reinterasse bootsi tuli ostettua Saariselta jokunen vuosi sitten ja tämä Saksassa äänitetty live on kyllä tasoltaan hirveää käppää kantta myöten. Ilman tätä levyä pärjää hyvin.
Mutiny on the Bay liven suurin ansio on siinä, että sen materiaalista suurin osa on äänitetty 1986, eli kuultavana on myös näitä lopun ajan biisejä.
Meinasin jo, etten tarvitse enää yhtään DK-levyä, mutta kun kirjaa lukiessa törmäsin mainintaan 1979 äänitetystä Live at the Deaf Club livestä ja Hätäavulla oli näitä myynnissä, niin ostin ja tätähän on nyt viime perjantaista lähtien soitettu jo varmasti parisenkymmentä kertaa. Täkyinä muualla kuulematon Gaslight, Back in Rhodesia, joka on When you get draftedin varhainen versio, sekä Have I the right & Back in the USSR -coverit.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Asiasta toiseen

Uusin Rauhan Puolesta -lehti ilmestyi perjantaina ja siinä oli tavattoman mielenkiintoinen juttu Mikko Perkoilasta. Mikkohan soitti 70-luvulla Agit Propin Kisällit ja Arkiviisu -yhtyeissä ja näistä ajoista oli kiinnnostavaa muistelua: "Yksi aika kova juttu oli Junnu Vainion `Mä en muista mitään´ -biisiin tehdyt uudet sanat. Teksti kertoi kuinka suomalaiset lähtivät jatkosotaan. En muista tallennettiinko sitä koskaan. Esitimme sen Helsingin laulufestivaaleilla Bottalta radioidussa konsertissa. Yleisradion ohjelmapäivystys meni tukkoon, koska solvasimme Mannerheimia aika rankasti." Siis arvatkaapas haluaisinko kuulla kyseisen pätkän! Yleisradion arkistoissa lienee edelleen (?) hurjat määrät kaikkea hienoa materiaalia 70-luvun laululiikkeeltä. Kyllä olisi aika jonkun asiantuntevan tahon saattaa näitä kuultavaksi.
Tuossa lehden jutussa oli paljon muutakin kiintoisaa, mm. Punikin kirjelaatikko -biisin taustoista. Kappalehan saatiin talteen KSL:n ja TSL:n yhteisessä työväenlaulukeräyksessä 1970-luvulla. Tämä aivan hillitön kupletti on syntynyt tuntemattoman tekijän toimesta jatkosodan aikaisella keskitysleirillä. Kappale ei kuitenkaan kelvannut mukaan Ilpo Saunion ja Timo Tuovisen toimittamaan "Edestä aattehen" -kirjaan, joka esittelee kattavasti suomalaisia työväenlauluja vuosilta 1890-1938 . Perkoilan tietojen mukaan laulua ei julkaistu kyseisessä kirjassa, koska sanoituksessa mentiin niin pahasti Väinö Tannerin ja jopa kulttuurivaikuttaja ja poliitikko Sylvi-Kyllikki Kilven varpaille. Kirjan julkaisi Sos. Dem. -yhteyksistä tunnettu Tammi.
Punikin kirjelaatikko ilmestyi alunperin 1982 Perkoilan neljän kappaleen omakustannekasetilla ja odotettuna uusintapainoksena 2009 CD:nä runsain lisämateriaalein. Tuli tuota taas muutaman kerran kuunneltua ja siitä minä nautin.
Tuo Edestä aattehen -kirjahan on itseasiassa pitänytkin esitellä "kuukauden kirjaklassikko" -sarjassa (joka on tähän mennessä ilmestynyt max.2krt.v.) Löysin tän jo markka-aikana ja on kyllä niin hieno kirja. Usein tulee tämän pariin palattua. Kirja ei ole ollenkaan harvinainen, tai sitten kysyntä on olematonta, koska tätä jatkuvasti näkyy myynnissä rikollisen halvalla - ainakin siihen verrattuna mitä tämä antaa.

Nyt kun myös nuo Helsingin laulufestivaalit olivat issuena, niin mainostettakoon, että löysin talvella mainion Pomp-divarin alekaukalosta yhdellä eurolla huippukuntoisen 2.Helsingin laulufestivaali (Love Records) LP:n. Ja minulla kun oli jo ennestään tämä levy, vaan kun siinä on pieni naarmu joka kuuluu hieman ja takakannessa heikko vesivahinko, niin ostin parempikuntoisen tilalle. Eli toi vanha ois sitten nyt ylimääräisenä jos tätä joku etsii. Sisältöhän ei kyllä ole mitenkään kummoinen. On näitä viime aikojen vinyylilöytöjäkin tässä ollut hieman tarkoitus esitellä. Ei vaan ole oikein viimeiseen vuoteen tullut kylläkään kovin paljoa mitään tajunnan räjäyttävää saatu hankituksi.

Kun tuo Pomp-divari oli issuena, niin viimeksi käydessäni tarttui mukaan 4 eurolla (mie en ymmärrä yhtään millä se Juha elää) Top Ranking Erik & Astronauts in Babylon yhtyeen CD. Tämähän on näitä Suomi-Reggaen edelläkävijöitä - levy on julkaistu alunperin 80-luvun alussa - ja pesee kyllä mennen tulen nämä kaikki nykyiset Suomirekeit. Tuolla CD:llä on roimasti bonuskappaleita, kuten tämä legendaarinen Vanha hippi. Tätähän soitettiin joskus "Vihatut levyt" -ohjelmassakin, vaikkei aivan vakiomatskua ollutkaan.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Toinen Vaihtoehto 25 v.

Perjantaina kolahti postiluukusta uusin Toinen Vaihtoehto -lehti, tällä kertaa juhlan kunniaksi tuplanumerona 249-250. Numero oli ensimmäinen tänä vuonna ja lehtihän täytti huhtikuun alkupuolella tasan 25 vuotta. Ensimmäinen 0-numero ilmestyi viikolla 14.
Itsehän olen lehteä tilannut yhtäjaksoisesti numerosta 2 lähtien ja tulihan tuo 0-numero myös. Varsinaisen ensimmäisen lehtisen ostin suoraan Jantsalta hintaan 50 penniä. Alkuaikoina tuli myös toimittua lehden satunnaisena avustajana. Tästä uusimmasta numerosta löytyy myös pienoinen katsaus alkuaikojen tarjontaan ja yllätyksekseni sinne oli valittu pätkä MINUN kirjoittamaa juttua - tää tietysti esimerkkinä siitä mitä kaikkea paskaa lehden sivuilla on aikoinaan julkaistu. Juttu ei näy aivan kokonaan, joten tässäpä kuva koko alkuperäisestä sivusta. Tämä on siis ilmestynyt lehden numerossa 20, joka ilmestyi viikolla 19 armon vuonna 1990.
Kyse on siis raportti Karhulassa järjestetystä Hard Core Party 1 -tapahtumasta. Paikkana oli Kinema, entinen elokuvateatteri joka toimi tuolloin nuorisotalona. Kinema sijaitsi aivan Karhulan oikeustalon takana ja se purettiin pois ns. älytalon laajennuksen tieltä 90-luvun alkuvuosina.
Tämä bändikattaushan on nykyään jokseenkin legendaarinen - sekä hyvässä, että pahassa. Tuo mainittu "salainen kokoonpano" oli siis tämä ryhmä joka oli edellisenä päivänä levyttänyt sen "Mihin jää punk" singlen. Kysehän on tietysti Vaavin kappaleesta, ei Sen. En ollut tuolloin vielä kuullut alkuperäisversiota ja Rane kertoi tämän olevan "vissin Sen tai jonkun biisi". Itseänikin pyydettiin mukaan levytyssessioon, mutten töiden takia ehtinyt päiväsaikaan paikalle. Levyn julkaisuhan viivästyi aikalailla ja meinasi jäädä kokonaankin pelkälle koelevy asteelle, mutta tuli siis viimein ulos 300 kappaleen painoksena. Erivapaus- lehdessä Jokke pyhitti kokonaisen sivun kyseisen tuotoksen parjaamiseen, jota en tuolloin ymmärtänyt alkuunkaan. Itse biisihän on varsin hyvä, mutta tietysti näin jälkikäteen kuunneltuna ymmärrän kyllä paremmin. Aikamoista kökköähän tuo versio on. Tässä äskettäin Punk in Finland -keskustelupalstalla muisteltiin paskimpia 90-luvun Suomi-Punk levytyksiä ja tämähän siellä muistettiin mainita hyvinkin monelta taholta - kuten myös Hylyn ja Manipulaation EP:T, viimeksi mainitun jonkinlainen esiaste tuo Teurasjäte siis oli. Esiintyjistä taasen Sairaat Mielet, Helluntaiherätys ja Eristetyt ovat taasen melkoisessa kulttisuosiossa ja varsinkin Sairaiden Mielten levytyksistä on kuuleman mukaan maksettu maailmalla varsin mukavia hintoja.
Tuo Eristetyt - Vallin case tuli siitä kun Hätäapu-Vallin jossain Toiseen Vaihtoehtoon kirjoittamassaan jutussa ei pitänyt Eristettyjen musiikista, niin nämä ottivat nokkiinsa ja lähettivät jonkun vittuilevan vastineen, samaten tämä jutun lopussa mainittu Kummala-viittaus tarkoittaa näitä TV:n yleisönosastokähinöitä, jotka olivat kyllä parhaimmillaan yhtä huumorin juhlaa.