Loviisan Saaristotie

Nyt alkaa uusi sarja, jossa esitellään eri pyöräilyreittejä nähtävyyksineen. Ensimmäisenä esittelyssä on noin 23 kilometriä pitkä Saaristotie Loviisassa. Tämähän alkaa idästä tullessa kilometriä ennen keskustaa, kun käännytään vasemmalle kohti ydinvoimalaa.
Ensimmäisen ja edellisen kerran kävin ajamassa tämän noin 15 vuotta sitten eräänä huhtikuisena päivänä. Kartalta katsoen tämä vaikutti hyvinkin kiinnostavalta, mutta osoittautui maisemallisesti pettymykseksi. Komeita merimaisemia ei näy, eikä salmi Gäddbergsrön saarellekaan tarjoa oikein maisemaa. Paikoitellen on kyllä ihan erämaatunnelmaa. Asutus keskittyy suuremmaksi osin saaren rannoille, joten taloja ei matkan varrella ole kovin paljoa. Jos vertailuksi otetaan Pyhtäällä tie Munapirtistä Tuuskiin, niin sille hävitään kaikessa paitsi asfaltin kunnossa.
Tie on melko kapea ja mutkainen, mutta liikennettä ei ainakaan näin lauantaisena iltapäivänä ollut riesaksi asti. Ydinvoimalan risteykseen saakka enemmän ja varmasti työvuoron vaihtuessa vähän liikaakin. Siitä eteenpäin rauhoittui loppua kohti.
Reitti on pääosin melko tasaista, yksi vähän isompi mäki löytyy keskemmältä saarta ja asfaltti tosiaan erittäin hyväkuntoista. Koska tie loppuu umpikujaan Söderbyssä ja joutuu ajamaan saman takaisinpäin, niin tämä laskee mielenkiintoa reittiä kohtaan. Perillä odottaa komea merimaisema ja horisontissa häämöttävä Bisaballenin kalliosaari (ei kuvassa) vaikuttaa hyvinkin kiintoisalta. Siellä kun pääsisi käymään. Helvetillisen iso ja korkea kivenmurikka keskellä Suomenlahtea. Kartan mukaan suojelualue.
Annetaan reitille arvosanaksi 3/5.

Matkan varrelle mahtuu myös yksi muistomerkki, johon on erillinen opaskylttikin tien varressa. Jäisi muuten huomaamatta.

Varhain aamulla 27. maaliskuuta 1942 kolme Bristol Blenheim pommikonetta osallistui Suursaaren takaisinvaltaukseen. Näistä luutnantti Iisalon johtama BL-1 selvisi takaisin, mutta sankkaan lumipyryyyn joutunut BL-147 tuhoutui pudottuaan jäälle Kampus-saaren lähellä tästä paikasta 14 kilometriä etelään.
Kolmea minuuttia myöhemmin saman kohtalon koki myös pystysyöksyyn joutunut BL-149, joka putosi jäälle 150 metrin päähän tästä paikasta. Räjähdyksessä syntyi 40 metrin läpimittainen avanto ja jää nokeentui 100 metrin säteellä. Koneen murskaantuneita osia levisi jäälle ja maastoon 150 metrin säteellä. Muistomerkkiin kiinnitetty vääntynyt propelli on peräisin tästä lentokoneesta. Kummankin koneen kolmehenkiset miehistöt menehtyivät ja heidän nimet löytyvät noista muistolaatoista. Vaikuttaa, että ne on eri ajoilta. Oikeanpuoleinen on vuodelta 1998, vasemman puoleisessa ei ole vuosilukua, mutta se näyttää vanhemmalta.

Laitetaan nyt samalla esittelyyn myös Tesjoella vanhan seiskatien varressa oleva muistomerkki. Kivimuuriin on kiinnitetty rautalankainen ritari. Tämän muistomerkin on pystyttänyt Henrik Ramsay sukulaisineen vuonna 1960. He halusivat kunnioitaa 1600-luvulla eläneita esivanhempiaan Hans Willigmannia ja Dorotea van Kahldeania.
Hans Willigmann oli Ruotsin armeijan upseeri, joka sai vuonna 1648 Ruotsin kuninkaalta palkkioksi kartanon Tesjoelta. Kovin tiivisti hän ei täällä ehtinyt asumaan, koska sotilaita tarvittiin tuohon aikaa Baltiassa. Joka miekkaan tarttuu jne. ja tämä koitui myös Hansin kohtaloksi, joka menehtyi Liettuassa vuonna 1656 puolustaessaan Dynaburgin linnoitusta venäläisiä hyökkääjiä vastaan. Leski Dorotea van Kahldean eli vielä 30 vuotta miehensä jälkeen.
Heidän asuttamansa kartanon päärakennus sijaitsi tällä paikalla. Yli 200 vuotta myöhemmin siinä toimi Ruotsinpyhtään ensimmäinen koulu 1882-1901.

Tällaisia "variksenpelättimiä" on paljon teiden varsilla itäisellä Uudellamaalla ja läntisessä Kymenlaaksossa. Kyltissä lukee kulttuuritie. En tarkkaan tiedä mikä taho on näiden takana, mutta näitä on ilmestynyt teiden varsille nyt jo noin kymmenisen vuoden ajan. Näitä on isojakin humoristisia rakennelmia. On vähän ollut ajatuksena näitä kuvailla, vaan ei ole yleensä kameraa mukana. Joutuu pitämään isompaa satulalaukkua sitä varten ja silloin tyylipoliisi pamputtaa jne. Vai oletteko nähneet Pro-Tour ammattilaisilla satulalaukkuja häh?