Martti Lackman: Kullervo Manner - Kumouksellisen muotokuva
284 sivuinen pientä pränttiä oleva elämäkerta Kullervo Mannerista. Tämän luin jo alkusyksystä ja useampi viikko siihen meni. Mannerin lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kovin paljoa kerrottavaa, pääossa on toiminta "Punaisen hämärän maassa 1918-39". Samalla tämä on myös laaja katsaus suomalaisten kommunistien toimintaan Neuvosto-Venäjällä. Kokonaisuutena ehkä vähän tylsä. Kiitän hyvää henkilöhakemistoa, jossa myös lyhyet luonnehdinnat mainituista henkilöistä. 2/5.
Torsten Ekman: Punalippujen Helsinki - Työväenliikkeen varhaisvuodet 1883-1917
Alaotsikostaan huolimatta laaja katsaus myös "porvarillisen aktivistiliikkeen" toimintaan 1900-luvun alkuvuosina. Helmikuun manifesti, Bobrikovin ja Soisalon-Soinisen murhat yms. käsitellään myös, eli hieman oppikirjamainen katsaus itsenäisen Suomen syntyhetkiin. Laajimman käsittelyn saavat vuosien 1905-1906 tapahtumat. Yleislakko, Viaporin kapina ja Hakaniemen mellakka. Kiintoisin on katsaus "punaiseen anarkiaan", joka on muissa historiikeissa jäänyt vähemmälle huomiolle. Annettaisiinko arvosanoiksi 3/5, nämä tapahtumat kun olivat jo muualta tuttuja - ei tarjonnnut suuremmin mitään uutta tietoa.
Jarmo Nieminen: Viaporin kapina
Tämä ilmestyi jo keväällä ja lukeminen jäi silloin vähän kesken, mikä ei suinkaan ole kirjan vika. Viaporin kapinasta on aiemminkin ilmestynyt pari tietokirjaa, mutta tässä on hieman erilainen lähestymistapa aiheeseen. Hyvä kahvipöytäkirja, jota on mukava selailla toisinaan. Paljon kuvia. 3/5.
Samu Nyström, Jörn Donner: Merkillinen on nyt maailman meno - Helsingin päiväkirja sekasorron ajalta 1917-1918
Kirja etenee kronologisesti vuoden 1917 marraskuun ensimmäisestä päivästä vuoden 1918 viimeiseen päivään siten, että jokaiselle päivälle on otettu yksi, tapahtumarikkaimmille päiville useampi helsinkiläinen päiväkirjamerkintä, kirje tai lehtileike kyseiseltä päivältä. Aineisto on ollut todella laaja, mutta monimuotoisuuden takia on mukaan tullut myös paljon melkoisen tyhjänpäiväisiä tekstejä. Ellen olisi ostanut kirjaa itselleni, olisin luultavasti ohittanut aina nämä tylsimmät päiväkirjat. Tykkäsin mm. Kirsti Teräsvuoren, Väinö Pesolan, K. A. Franssilan, Tuomas Junttilan ja Anna Forsströmin teksteistä. 2/5.
Sture Lindholm: Vankileirihelvetti Dragsvik
Tammisaaren Punavankileiristä on kirjoitettu aiemminkin paljon, mutta tämä muhkea 446 sivuinen järkäle näyttää, että tutkittavaa on vielä riittänyt. Mitään suuria uusia paljastuksia ei ole löytynyt, mutta tässä on paljon uutta nippelitietoa joka täydentää kokonaiskuvaa. Sture Lindholm on myös koonnut kirjan riittävällä lähdekritiikillä. Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen vuonna 2007 julkaisemaa Punavankileirit 1918 -kirjaa Lindholm luonnehtii vähemmän mairittelevasti sensaatiohakuiseksi esitykseksi, joka pyrkii etsimään meheviä kertomuksia ja keksimään niihin lisää. Totuus on ihan tarpeeksi järkyttävä ilman tarpeetonta liioitteluakin. Myös Suomen Kuvalehdessä 2004 julkaistu juttu Yrjö Salosen päiväkirjan pohjalta pitää sisällään Lindholmin näkemyksen mukaan suuret määrät fiktiota. Salonen kirjoitti muistelmansa 1960-luvun lopulla ja nämä löydettiin vasta tämän kuoltua 1990. Pekka Railon 1950-luvulla kirjoittamia muistelmia Lindholm pitää melko luotettavina, mutta Lindholm pystyy kuitenkin osoittamaan Railon muistaneen joitain asioita väärin ja epäilee Railon korostaneen omaa osuuttaan joissain tapahtumissa itselleen edulliseen suuntaan. Miinusta tulee oikeastaan vain tarpettomasta toistosta, joitain asioita käsitellään useamman kerran. Henkilöhakemisto olisi ollut kiva, koska tässä luetellaan valtavat määrät nimiä. Samaten nimilistat Tammisaaressa menehtyneistä, koska tämän projektin myötä on löytynyt paljon tarkennuksia aikaisempiin nimitiedostoihin. Antaisin tälle arvosanaksi 4/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti