Maantiepyöräilyreittejä esittelevän sarjan toisessa osassa tutustutaan maantiehen 408 Savitaipaleelta Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan. Tekniikan Maailmassa esiteltiin joskus kymmenen hienointa maantietä Suomessa, muutaman Punkaharjun tapaisen itsestäänselvyyden pois jättäen ja juuri tämä oli yksi kymmenestä valikoidusta. Yhdyn jutun kirjoittajan näkemyksiin reitin hienoudesta. Maantiepyöräilijälle tämä on todellakin yksi hienoimpia teitä mitä on tullut ajettua. Itse aloitin matkan nyt Taavetista, mutta katsaus aloitettakoon Savitaipaleen kirkolta.
Ensin piti kuitenkin käydä katsomassa Hakamäen 14 metriä korkeaa näkötornia. Torni on vuodelta 2008, mutta jo 100 vuotta sittenkin täällä oli näkötorni. Tästä alkuperäisestä tornista en tiedä muuta, kuin mitä Onni Jäkälä päiväkirjassaan mainitsee siellä käyneensä.
Kuolimon suuntaan on kyllä hieno näkymä, mutta muuten oli vähän pettymys. Puiden latvat peittävät täysin näkyvyyden muihin suuntiin, esimerkiksi kirkonkylästä ei näy mitään.
Parin kilometrin ajon jälkeen piti vielä käväistä Hulkonkankaan hautausmaalla katsomassa luodinreikiä ja iskemiä vanhoissa risteissä ja paasissa. Sally Platanin ristiinkin on osunut neljä kuulaa ja viides on tainnut viedä tuon sakaran pois.
Muistomerkkejä ei matkan varrelle satu kovinkaan montaa. Ennen Taipalsaarta vastaan tulee ainoastaan tämä keihäänheiton kaksinkertaisen olympiavoittajan Jonni Myyrän syntymäkodin paikalle pytytetty monumentti. Myöhemmin Saimaanharjulla ja Voisalmella voi tutustua myös salpalinjan bunkkereihin, jotka löytyvät liki tien viereltä. Myös Kuivaketveleen linnavuori on näkemisen arvoinen paikka.
Tekniikan Maailman jutussa yhtenä tien hienoutena pidettiin "veden päällä kulkemista". Ensimmäisen kerran Saimaa tulee näkyviin Leväsen kohdalla. Raikas järvi-ilma tuntuu muuten todella raikkaalta. Muuten mutkitteleva tie kulkee pitkälti mäntymetsien keskellä sisältäen paljon jyrkkiä mäkiä, joissa saa kelattua helposti yli 50:n nopeuksia. Tien pinnan kunto vaihtelee melko paljon kohtalaisesta hyvään. Liikennettä ei ole yhtään liikaa ehkä pahimpia iltapäivän ruuhkia lukuunottamatta. Nyt olin liikkeellä arki-iltapäivällä kahden maissa. Ihan loppumatkasta ennen Taipalsaarta alkoi tulla enemmän autoja vastaan.
Hermes-parka on alistettu kukkapenkiksi. Näitä näkyy aika paljon teiden varsilla. Voisi alkaa kuvailemaan hienoimpia asetelmia. Ei vaan tuota kameraa ole yleensä matkassa.
Tällä kertaa matkani päättyi Taipalsaaren kirkolle, meillä kun on täällä suvun tiluksia minne olin matkalla ja pois tulin autokyydillä. Tästä eteenpäin tie muuttuu sitten täysin erilaiseksi kulkien pitkälti saarien väliin rakennettuja penkereitä pitkin ja nyt sitten saa nauttia niistä komeista järvimaisemista. Koko loppumatka on myös kevyenliikenteen väylää ja taajamaa, minkä takia pyöräilykokemus muuttuu täysin toisenlaiseksi. Tämäkin on myös yksi matkan hienouksia. Kaksi tyypiltään täysin erilaista, mutta erittäin hienoa etappia samalla reitillä. Saimaanharjulla voi heittää myös pienen lisälenkin Jauhialantien kautta, jos ei kelveillä ajelu huvita.
Matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä, joten jos kiertää lenkin tien 13 kautta takaisin Savitaipaleelle, niin kokonaismatkaksi tulee noin 77 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti