Kaksi sanitääriä v. 1918

Mitähän mieltä susinartuista kirjoittanut Kianto olisi ollut Birgitta Gadolinista? "Miesten vaatteisiin" pukeutuneena ainakin rikottiin rohkeasti silloisia ahdasmielisiä sukupuolirooleja. Onhan kyseessä tietysti voinut olla myös ainutkertainen kuvausta varten sonnustauduttu hassuttelu. Kuva on otettu luultavammin aikaisintaan toukokuussa 1919, sillä rintataskun yläpuolella näyttäisi olevan Uudenkaupungin suojeluskunta - Turun pataljoona rintamerkki.

Aatelissukuun kuulunut Signe Birgitta Gadolin syntyi 10. toukokuuta 1895. Hänen isä oli Helsingin yliopistossa työskennellyt juristi Alexander Gadolin, joka toimi myös kansanedustajana vuosina 1914 ja 1917. Sisällissodan aikaan Birgitta oli Helsingissä voimistelunopettajana. Hän hankkiutui jollain keinoin Ruotsiin ja lyöttäytyi yhteen Ahvenanmaan kautta saapuneen Uudenkaupungin suojeluskunnan kanssa. Ikaalisissa Uudenkaupungin suojeluskunnan pohjalle perustettiin Turun rintamapataljoonaa, jonka sairaanhoitajaksi Gadolin alkoi. Turun pataljoonalla oli oma lääkintähuolto, josta käytettiin nimeä Turun pataljoonan ambulanssi. Sen johdossa oli ylilääkäri Kristian von Alfhtan. Kaksi muuta pataljoonaan kuulunutta naista, Laina Pitula ja Hanna Nevala toimivat huoltotehtävissä.

Turun rintamapataljoona osallistui Ikaalisten rintaman taisteluihin, oli piirittämässä Tamperetta Epilän suunnalla ja jatkoi sieltä Karkun rintamalle. Loppusota meni perääntyviä punaisia jahdatessa Hauholle asti. Ikaalisten Myllyojalla 15-16. maaliskuuta käydystä taistelusta Birgitta Gadolinille myönnettiin kunniamerkki, jonka saamisen perusteeksi mainittiin: "Ankarasta kuularuiskutulesta huolimatta meni eturiveihin ja otti huostaansa haavoittuneen".

Birgitta kihlautui kesällä 1918 jääkärikapteeni Gustaf Runar Renholmin kanssa. Avioliitto päättyi jo seuraavana vuonna eroon. Toisen avioliiton Birgitta solmi Ernst Julius Cronwallin kanssa. Tämä liitto pättyi leskeyteen Cronwallin haavoituttua kuolettavasti jatkosodassa.
1950-luvun lopulta asti Gadolin aktivoitui kirjailijana julkaisten muutamia kirjoja. Näistä on suomennettu matkakertomukset Ibiza - Lumimadonnan saari ja Salaperäinen Sardinia. Birgitta Gadolin kuoli 3. lokakuuta 1982.

Koiviston Kotterlahdelta kotoisin oleva 22. maaliskuuta 1899 syntynyt Gunilla Seppinen liittyi elokuuussa 1917 Koiviston työväenyhdistyksen nuoriso-osastoon. Kansalaissodan puhjettua talvella 1918 jäi Seppinen työttämäksi palvelijan toimestaan, jolloin hän liittyi Koiviston punakaartiin, ensin keittäjäksi kahdeksi viikoksi, sitten sanitääriksi, jossa tie vei Raudun rintamalle kuudeksi viikoksi. Tultuaan sieltä lomalle kotiin, eikä Rautuun enää päässyt, jatkoi hän Kuusan rintamalle Muolaan pitäjään, jossa ehti toimia myöskin sanitäärinä kaksi viikkoa, kunnes punaiset antautuivat Muolaan Lavolan kylässä. Terijoella hän oli vankina neljä viiikkoa ja Koivistolla suoritettujen tutkimusten jälkeen Seppinen vapautettiin. Näyttää siltä, että häntä pidettiin aluksi sen verran vaarattomana, ettei olisi tullut lainkaan kutsua valtiorikosoikeuteen. Ainakaan samassa kuvassa esiintyvältä Hilja Lappalaiselta ei löydy VRO-aktia, eikä kummaltakaan naiselta edes vankikorttia. Myös Hilja Lappalainen oli syntynyt 1899 ja kotoisin Koiviston Kotterlahdesta.

Kunnes sitten kesällä 1918 alkoi kuulua huhuja, että Gunilla Seppinen kiihoittaa väkeä uudelleen perustettavaan punakaartiin aikomuksena aloittaa syksyllä uusi rytinä, jotta pääsee kostamaan valkoisille. Hänet vangittiin uudelleen 13. heinäkuuta. Todistajana esiintynyt Hilda Savolainen kertoi Seppisen puhuneen kuinka hän oli ollut Raudun ja Kuusan rintamilla miehen puvussa ottaen osaa taisteluihin ja olleensa paikalla kun punaiset polttivat Raudun aseman. Myös Tyyne Sassi kertoi Seppisen kertoneen, kuinka hän oli ollut aseissa ja miehen puvussa rintamalla. Seppinen oli ollut myös Sassin keroman mukaan vakuutettu, että uusi kapina alkaa syksyllä kun ulkomailta tulee apua ja nyt vangittuja punaisia pääsee vapauteen. Seppinen itse kiisti tällaiset puheet. Vaikuttaa siltä, että hän on vähän liioitellut omia kokemuksiaan ja puhunut vähän sellaisia, mitä ei olisi ääneen kannattanut sanoa. Siivon ja rehellisen näköinen nuori nainen, kuului tutkintalautakuntaan kuluneen Matti Piipposen lausunto Seppisestä ja koska ollut vain sanitäärinä ehdotettiin laskettavaksi vapaalle. Viipurissa toiminut valtiorikosoikeuden osasto 65 tuomitsikin Seppisen 16. syyskuuta avunannosta valtiopetokseen kahden vuoden ehdolliseen rangaistukseen.

Koivistolle Seppinen ei näytä jääneen, sillä pian Gunilla avioitui helsinkiläisen Yrjö Stenvallin kanssa. Tämä oli Aleksis Kiven Albert-veljen pojanpoika, myös entinen punakaartilainen. Heidän poikansa Kaarlo Stenvall (1924-2001) kirjoitti vuosikausia suurromaania Stenvallit Stadissa, joka julkaistiin postuumisti 2012. Se kertoo heidän perheensä vaiheista työläiskaupunginosissa 1930-40 luvuilla. Gunilla eli pitkään ja kuoli 14. huhtikuta 1985. Hänet on haudattu Vantaalle Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Seppiseltä takavarikoitiin myös kesällä 1918 vihko, jossa tutun laulun sanat.

Kuvat: Uudenkaupungin museo, Valtiorikosoikeuksien arkisto.
Tärkeimmät lähteet:
Vihaa, verta ja kyyneliä - Punavalkoinen Uusikaupunki 1918
Valtiorikosoikeuden akti 65/471