PAX 11 -festivaali 2.7.

Rauhanpuolustajat ovat järjestäneet jo muutamana vuonna PAX -festivaalia Helsingin Alppipuistossa. Olen tänne aiemminkin aikonut lähteä, mutta jäänyt aina viimehetkellä väliin. Tällä kertaa sitten vihdoin onnistui. Sunnuntaina olisi ollut mielenkiintoisempia esiintyjiä, mutta kun halusin käydä taas levydivareita kiertelemässä, niin lauantai oli valittava.

Ensin siis suunnistin Viisikulmaan ja siellä Erosen, Digeliuksen ja A.H:n liikkeistä tarttuikin mukaan muutamia levyjä. Redhillissäkin yritin käydä, mutta oli valitettavasti closed. Kiirettä pitämällä ehdin kuitenkin vielä lampsia Hakaniemeen ja Black & Whiteen, josta vielä löytyi muutama LP. Päivän saldona siis 12 LP:tä.

Eniten iloa tuotti Phil Ochsin Tapes from California levyn löytäminen, tuolla oleva War is over kun on aivan ylittämättömän hieno pala, joten halusin kuulla koko levyn. No muut raidat eivät kyllä samalle tasolle yllä mikä ei sinänsä ole ihme.

Gay Pridenkin näin matkalla Hakaniemeen ja puiston läpi oikoessani näkyi heidän juhliensa valmistelua. Tympeä discojumputus ei todellakaan houkuttanut jäämään niihin kemuihin ja muutenkaan tää ei oo mun juttu, vaikka siellä oli paljon tuttuja marssimassa. Yleensäkin kaikki seksijutut käy vaan olosuhteiden takia ahistamaan ja kun teemana oli vielä rakkaus josta voin vain haaveilla, niin siellä en ois varmasti viihtynyt hetkeäkään.

Sit kävin vielä jossain matkan varrelle osuneessa kirjadivarissa, josta tarttui mukaan Mervi Kaartisen Punaorvot 1918, jota olin jo pitkään aatellut hankkia.
Ekolokin sattui sopivasti hollille, joten piti tsekata valikoimat, vaikkei nyt viitsinytkään ottaa hirveitä kantamuksia harteille. Joten parit appelsiinit vaan evääksi ja myyjätär hymyili niin kauniisti.


Alppipuistoon ehdin parahiksi ennen varsinaista ensimmäistä esiintyjää, joka oli Rock/Poppia soittava Positive Wave. Ihan mukavaa musaa.


Seuraavana Mosambikilais-Suomalainen Magulamberre, jota pidin tavallaan päivän kiintoisimpana esiintyjänä. Ihan mukavaa rytmittelyä, tosin kappaleiden samankaltaisuus alkoi pidemmän päälle häiritsemään.


Paximum Rock´n´roll solistinaan mm. Tehosekoittimen Otto on Rauhanpuolustajien House-bändi ja Nurmiolla aloitettiin setti. Tokana palana Ebba Gröniä, tosin oli niin löysä versio Staten & Kapitalista, etten ensin meinannut tunnistaa. Myöhemmin kuultiin Perkele! -levyltä Laulu Suomesta, Suomen Talvisodan Vihreä valta ja viimoisena palana asiaankuuluvasti Jäähyväiset aseille. Kaikkia esityksiä vaivasi tietty löysyys, joten ei oo ihan mun suosikkibändi.


Hannibal ja Joku Roti veivasi hopparijuttuja, joten itse haahuilin mielummin ympäriinsä puistoon ja lintsin kallioihin tutustuen.

Pitää vielä erikseen mainita loistavat järjestöteltat, joissa oli kaikkea kiinnostavaa, kuten vaikka hurjat määrät anarkistista kirjallisuutta. Kunnon hippiruokaa sai myös, afrikkalainen papumössö, soija ja riisi oli varran erinomaista, että toisenkin lautasellisen ois hyvin voinut syödä.
Hippejä oli paikalla hurjasti, mutta ainuttakaan tuttua en nähnyt koko aikana, enkä ees jutellut kenenkään kanssa, mitä nyt muutama sana järjestötelttalaisten kanssa.
Kävi aika äkkiä ahistamaan, jengillä oli hauskaa omissa porukoissa ja itse siellä ihan orpona. Oli taas sellainen täysin ulkopuolisen tunne, kuka ei kuulu joukkoon. Mutta mulla ei vaan ole ainuttakaan sellaista kaveria joka ois kiinnostunut tällaisista jutuista ja haluaisi viettää aikaa mun kanssa tai siis ylipäätänsäkään kavereita. Joten lähdin vek jo ennen seitsemää kun alko tulla turhan paskat fiilikset. No ens vuonna ei sit enää tartte mennä paikalle(?)

Tässä vielä parit kuvat, itelläni ei ollut kameraa mukana, joten pöllin nää www.sateenvarjoton.blogspot.com sivulta, jossa vielä paljon lisää kuvia.