YLE teema teki taas kulttuuriteon esittämämällä kuubalaisen Santiago Alvarezin kokeellinen lyhytelokuvan 79 primaveras (79 kevättä). Elokuva kertoo vietnamin vallankumouksen johtohahmon Ho Chi Minhin elämästä, taistelusta ja kuolemasta sekä vietnamin sodasta. Idalberto Galvezin kokeellinen musiikki on erinomaisen hyvää ja Alverezin nopeatempoiset kollaasit runouden ja agitaation synteesi. Mutta kuka on se elokuvassa esiintyvä laulajatar? Kävi nimittäin tuo pätkä kiinnostamaan vallan tavattomasti. Kappalehan on Silvio Rodriguezin tekemä La era está pariendo un corazón. On kyllä sykähdyttävän upea versio. Huolisi nähdä ja kuulla kokonaisuudessaan, vaan en ole sitä löytänyt.
Vietnamin sota oli tragedia vietnamin kansalle, nöyryyttävä tappio jenkeille sekä suuri voitto kulttuurille. Tuskin mistään muusta sodasta on sepitetty yhtä paljon lauluja.
1960-luvun alkupuolella USA:ssa syntyneen vasemmistolaisen folk-renesanssin tekstien aiheena oli ensin kansalaisoikeustaistelu, mutta se vaihtui vuosikymmenen puolivälissä vietnamin sodan vastustamiseksi. Suuriksi nimiksi kohosivat mm. Pete Seeger, Joan Baez, Phil Ochs, Tom Paxton ja Malvina Reynolds joiden Vietnam-aiheisista lauluista on tullut ajattomia klassikoita. M yös valtavirran artistit aina Rolling Stonesia ja Black Sabbathia myöten väsäsivät lauluja Vietnamista, mutta ainakin omasta mielestäni osuvimmat tekstit tulivat marginaalin ja undergroundin puolelta kuten vaikkapa the Fugsin Kill for Peace tai Matthew Jonesin & Elaine Larronin Hell no, I aint gonna go! jonka iskulauseesta muodostui legendaarinen yhä käytössä oleva slogani. I aint gonna go to Vietnam / cause the U.S. army is the Ku Klux Klan. Yksikään vietnamilainen ei ole koskaan kutsunut minua neekeriksi. Näin sanoi Muhammed Ali, yksi kuuluisimpia aseistakieltäytyjiä.
Vuonna 1969 USAssa oli 70 000 sotilaskarkuria. Fred Gardner keksi idean sotilaiden kahviklubeista; ne olivat suurten harjoitusleirien läheisyteen perustettuja paikkoja, joissa hinnat olivat halpoja ja joissa kansalaisoikeusliikkeen ja ammattiliiton aktiivit sekä mustat pantterit kävivät keskustelemassa sotilaiden kanssa Vietnamin sodan tarkoituksesta. Kahviloissa oli myös musiikkiohjelmaa. Gardnerin ohella liikkeen musiikkiohjelmistoa kehitti Barbara Dane, joka levytti näitä laulujaan levylleen FTA - Songs of the GI resistance.
Luonnollisesti myös Latinalaisessa Amerikassa otetiin kaikki propaganda irti jenkkien imperialismista, kuten elokuvakin kertoo. Carlos Puebla sekä Victor Jara näin hienoimpina artisteina mainittakoon
Myös pohjoismaissa herättiin asian kanssa. Ruotsalainen De Förenade FNL-Grupperna oli laaja kansalaisliike, joka järjesti mielenosoituksia ja työpajoja sekä julkaisi omaa lehteä. Järjestön piirissä oli myös omia lauluryhmiä jotka julkaisivat muutamia äänilevyjä Befria Södern levymerkkinsä kautta. Järjestö toivotti riveihinsä tervetulleiksi kaikki jotka vaativat USA:n poistumista Indokiinasta, mutta käytännössä se oli sitoutunut melko pitkälle ruotsin kommunistiseen liikkeeseen.
Näin myös meillä Suomessa. Sekä Meripioneerit, että Elämme vietnamin aikaa -levyjen esiintyjät ja tekijät kuuluivat kommunistien vähemmistösiipeen. Love records julkaisi nämä kaksi Vietnam-aiheista teemalevyä vuosina 1972-73. Kumpaakaan ei ole vieläkään saatettu kokonaisuudessaan CD-aikaan, mitä pidän melkoisena puutteena. Nämä molemmat kun kuuluvat 1970-luvun poliittisen laululiikkeen ehdottomaan eliittiin. Meripioneerien Vietnamin linnut LP:n tunnetuin kappale on tietysti Lenin.setä asuu Venäjällä, mutta mielestäni levyllä on paljon hienompia ja enemmänkin kuuntelua kestävämpiä kappaleita vaikkapa Me haluamme elää tässä maassa tai Mustan sotamiehen laulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti