perjantai 6. syyskuuta 2013

Pulkkaniemi

Terveisiä täältä Lappeenrannan humppa-festivaaleilta, ei kun... Männä tiistaina sain kyydin Lappeenrantaan ja kävin muutaman tunnin pyöräretkellä bongaamassa paikallisia nähtävyyksiä, joista nyt esiteltynä ensimmäinen on Taipalsaaren puolella Merenlahden Pulkkaniemessä.
Huhtikuun lopulla 1918 punaisten rintama romahti myös Taipalsaarella, valkoiset valtasivat kirkonkylän 25.4. puoliltapäivin. Taipalsaaren punakaarti mukanaan suuri joukko siviilejä oli vetäytynyt Lappeenrantaan edellisenä yönä. Tie Venäjälle oli kuitenkin jo lopullisesti poikki. Lappeenrannasta Taipalsaaren punaiset, joiden ei onnistunut paeta Viipuriin palailivat takaisin kotisaarelleen katsomaan mikä kohtalo heitä odotti. Pidättäjät odottivat rannalla.
Vangittuja kuulusteltiin ylimalkaisesti pastorin pytingissä ja tuomiota jaettiin Röytyn majatalossa. Henkiin jäämisen ratkaisi se, löytyikö arvovaltaista puolustajaa, ja hengen vei se, kun oli arvovaltainen painostaja. Näin kaikki vanhat kaunat kostettiin kuolemantuomiolla.
29. huhtikuuta ensimmäiset 21 kuolemaantuomittua vietiin Hurma-nimisen laivan vesitankkiin ja lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Matkalla sinne poikettiin syrjäiseen Pulkkaniemeen, jonka rannassa odotti valmiiksi kaivettu hauta.

Läheisen Nikkisen talon tytär Hilpi Ijäs muisteli tapahtunutta vuosia myöhemmin:  "Ammuntaa kuultiin, mutta ei tiedetty mistä oli kysymys, ei edes isä tiennyt. Vasta seuraavana aamuna Anttilan pappa kulki ohi ja kertoi meidän papalle, mitä siellä oli tapahtunut. Me lapset ja isä kuultiin, mitä papat puhuivat. Joku Forsmanni rukoili polvillaan, että hänet armahdettaisiin. Hauta oli hyvin matala, naapurin hevoset kaapivat kesällä ruumiit välillä näkyviin. Korkean veden aikana hauta jäi veden alle. Alkuun paikalla oli vain puuristi, sitten pystytettiin kivi. Ei siinä ole kaikkia nimiä. Lapset ei uskaltanut mennä lähelle, ja tietä paikan ohi kulkiessa piti aina juosta."

Kolme miestä otettiin kerrallaan ammuttavaksi, ensimmäisenä mainittu Armas Forsman, Väinö Väkevä ja joku kolmas. Forsman armahdettiin, koska ampujien joukossa oli tuttu mies joka pelasti hänet. Hänet vietiin takaisin laivaan, lukittiin hyttiin, ettei hän pääsisi kertomaan muille mitä tuleman piti ja kaksi muuta ammuttin hautaan. Sitten komennettiin seuraavat kolme ammuttavaksi. Kun kaikki oli ammuttu, otettiin Forsman hytistä ja vietiin haudan reunalle ja sanottiin, että katso nyt veljeshautaa. Forsmannin mukaan kaikki eivät olleet kuolleet, mutta multaa pantiin päälle.
SDP:n kansanedustajana 1936-1949  toimineen Jere Juutilaisen (1889-1949) ostettua tontin jolla hauta sijaitsee, sinne pystytettiin 1921 lappeenrantalaisten työväenjärjestöjen toimesta hautakivi aitauksineen. Kiveen hakattiin vain 7 nimeä, ilmeisesti niiden, joiden omaiset osallistuivat kustannuksiin. Loput on kuitattu y.m. y.m. Lisäksi siinä on teksti: "Kohtalonsa kovan kärsineet kunnon toverit, muistonne elää."

Hauta-alue sijaitsee rannassa yksityisellä maalla aivan kesämökin pihalla. Ei kuitenkaan sentään ihan ikkunoiden alla. On kyllä kolkko paikka lomailuun. Olisiko tämä Juutilaisen jälkeläisten mökki? Postilaatikossa ei ollut nimeä, eikä ketään näkynyt paikalla vierailuni aikana. Paikka löytyy kuitenkin helposti, näkyy hyvin viereiselle tielle.
Samalla reissulla kävin myös Pontuksen kaivannossa katsomassa Jooseppi "Juosi" Muston hautaa. Willimies on tämän kohteen jo esitellyt sen verran ansiokkaasti, ettei minulla ole siihen enää mitään lisättävää, kuin että erittäin vaikuttava paikka.

5 kommenttia:

  1. Morienttes TP

    Onpa mielenkiintoinen yhteensattuma. Kävin pari viikkoa takaperin kuvaamassa tämän Pulkkaniemen muistomerkin ja suunnittelin kirjoittavani tänään oman versioni tästä paikasta.

    Pitänee antaa vähän aikaa ajan kulua, ennen kuin julkaisen oman versioni. ettei kukaan luule, että matkin sinua.

    Ei maar, näitä sattuu. Hienoa, että joku muukin kuin minä on kiinnostunut näistä vanhoista muistomerkeistä.

    Tarinasta päätellen, et ole täkäläisiä, mutta olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia tämän asian(1918) tiimoilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerkesinpäs ensin! Niin minähän olen innokas Willimiehen lukija, vajaa vuosi sitten löysin mainion blogisi ja siitä asti tullut luettua kaikki jutut ja ne vanhemmatkin suurelta osin ainakin silmäilty läpi. En ole Lappeenrannasta, mutta sukulaisia asuu siellä ja lapsena varsinkin tullut vietettyä siellä paljon aikaa, sekä Taipalsaarella myös, joten sinänsäkin nämä jutut on erittäin kiinnostavia. Paljon tuttuja paikkoja. Niin olen jonkin sortin 1918 -harrastaja, kirjoja tulee kerättyä ja tutkittua ja sitten olen näitä tapahtumapaikkoja ja muistomerkkejä käynyt bongaamassa. Ajatusten vaihto aiheesta ois aina tosi jees. Arvostan kun pystyt käsittelemään näitä tapahtumia kiihkottomasti, puolueettomasti ja todellisiin faktoihin tukeutuen. Nää kaikki Suoli 24 -keskustelut aiheesta on kyllä niin syvältä hanurista, ettei todellakaan viitsi edes lukea.

      Ja julkaise vaan se oma juttusi, eipä mulla näitä lukijoita juurikaan ole. Googlella lähinnä näyttää porukka löytävän.

      Poista
    2. Moi TP

      Mitäpä sitä sata vuotta vanhoista jutuista kiihkoilemaan. Olet kyllä oikeassa, että monet keskustelupalstat ovat syvältä, siksipä en niiden lukemiseen aikaani haaskaa.

      Mukavaa, että olet löytänyt Willimiehen jäljillä blogin ja jopa lueskellutkin sitä. Minäkin alan tästä lähtien kurkkailemaan, että on TP vieraillut reviirillä :)

      Jos et pahastu, niin linkitän blogisi omiin blogilinkkeihini?

      PS. Antaa Pulkkaniemen vähän aikaa kuitenki jäähtyä....

      Poista
  2. Käyn joka vuosi istuttamassa pelargoniat tuolle paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, tuoreet ja hyvinvoivat kukkaset siellä oli nyt paikalla käydessänikin.

      Poista