torstai 30. tammikuuta 2014

Moronvuoren luola

Onpa ollut kummallinen talvi. Uudenvuodenpäivänä käytiin Juhan kanssa maantiepyöräilylenkillä ja seuraavana sunnuntaina, eli 5. päivä vielä toisen kerran. Tai mää oon mammari ja ajoin cyclo-cross -pyörällä ja pitkillä lokasuojilla. Juha oli sissi ja 23 millisillä gumeksilla ja no lokasuojia.
Sitten tuli kovat pakkaset, mut ei lunta. Kesärenkailla saanut edelleen tähän päivän asti ajella ja myös maastossa. Asfaltilla onkin hieman turhan kylmä. Sorateillä pysyy nopeudet kurissa ja siten myös ajoviima. Tunnin verran yleensä tarkenee, ennen kuin alkaa varpaat hiljalleen kylmettyä. Tollaiset 35km / 1 tunti 40 minuuttia yleensä tarkenee ja kun aurinkoisia päiviä on riittänyt ja iltapäivisinkin jo valoisaa riittää, niin on tullut kuitenkin sen verran ahkerasti ulkoiltua, että tuhat kilometriä ois jo täynnä tänä vuonna.
Tuli myös compact -kammet hankittua pyörään. Tai itse asiassa sain ne dyykattua!  Kesällä löysin metallinkeräysastiasta loistokuntoiset FSA:n gossamer kammet ja rattaatkin näytti lähes ajamattomilta. Keskiö piti hommata ja sitten selvisi syy miksi ne oli heitetty menemään. Vasen kampi oli taittunut sisäänpäin ihan kieroksi. No hätä, pienellä väkivallalla sain ne oikaistua aika moitteettomaan kuntoon. Rattaat oli kokoa 34/50, mutta tuon isomman tilalle hankin 46 piikkisen mikä on toimivuudeltaan paljon parempi. Kun takana on suurin 27 hampainen, niin nyt luonnistuu maastoajokin tuolla pyörällä paljon paremmin. Ikä siis tekee, ettei jaloissa enää riitä vääntöä 39-27 välityksille.
Mutta nyt siis itse otsikon mukaiseen asiaan, eli lyhyt katsaus Moronvuoren luolaan. Jos tätä nyt niin luolaksi voi sanoa. Suomalaiselle luolalle asetetut kriteerit kyllä ylittyvät komeasti. Paljon vaatimattomampiakin kivenkoloja on aiheeseen erikoistuneessa blogissa esitelty.
Itse luola on näitä jääkauden peruja ja se on noin 15 metrisen haljenneen kalliojyrkänteen alaosassa. Pituutta sillä on kymmenisen metriä tai siis enemmänkin, mutta se kapenee ja haarautuu kahdeksi erittäin kapeaksi raoksi juuri siinä noin 10 metrin kohdalla. Toinen raoista on ihan läpireikä, mutta siitä ei siis mahdu hoikinkaan immeinen kulkemaan. Leveyttä on metrin verran ja korkeutta perälläkin vielä yli metrin. Tai kyllähän se jatkuu ihan ylös asti, mutta sielläkin vain mitättömänä rakona.
Mitään wau-elämystä tämä kohde ei kyllä tarjoa, ainakaan useammin käytynä. Itse löysin tämän jo liki parikymmentä vuotta sitten ja ehkäpä tämä ekalla kerralla sykähdytti. Itse ympäristö kansallispuiston reunalla on kyllä hienoa seutua ja täällä tuleekin käytyä melko usein. Tuolta kallion päältä on erittäin komeat näkymät.


2 kommenttia:

  1. Moronreikä löytyi kartalta. Liekö kyseessä sama paikka. Onko helppo löytää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama paikka, löytyy hyvin helposti. Voimalinjan kohdalla, näkyy polulle.

      Poista