Liki 30 asteen hellettä ja luvattua ukkosmyrskyä uhmaten suuntasin Orbean keulan kohti Taavettia ja siellä sijaitsevaa Kauppa-Aittaa. Ukkosrintaman alta ehdin pois ja selvisin hengissä myös Hamina-Taavetti maantieltä, joka on kyllä välillä melko ahdistava ajettava varsinkin arkipäivinä. Sinänsä maastollisesti erittäin hieno tie, tykkään muuten ajaa, mutta kapeus, mäkisyys ja mutkaisuus yhdistettynä runsaaseen rekkaliikenteeseen ei ole se turvallisin yhdistelmä. Ainoaksi haveriksi jäi törmäys ampiaiseen joka saman tien tuikkasi myrkkypiikkinsä suoraan silmien vällii. Teki muuten kipiää, onneksi ei ole allergioita.
Niin, kyseisessä "wanhan ajan" liikkeessä kun on myynnissä äskettäin ilmestynyttä Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen julkaisemaa Eripurasta eheytymiseen -vuosikirjaa. Samalla tarttui mukaan myös Pentti Pylkön viime vuoden lopulla ilmestynyt Vaiettu vuosi - Savitaipaleen rintama 1918 kirja. Tuohan on julkaistu sen verran matalalla profiililla, että huomasin tämän olemassaolon vasta äskettäin Kansalliskirjaston kokoelmia selaillessani ja mielenkiinto heräsi heti. Kirja sai kylläkin hieman nuivat arvostelut Etelä-Saimaassa, mutta ostin tämän silti.
Yhteistä kirjoille on se että, Pylkkö vastaa myös tämän kirjan ensimmäisestä osiosta ja tämä taitaa olla aikalailla lyhennetty versio Vaiettu vuosi -kirjasta, jota siis en ole vielä ehtinyt kuin vähän selata. Tässä käydään pikaisesti läpi Savitaipaleen, Lemin, Luumäen, Suomenniemen ja Taipalsaaren suojeluskunnat ja punakaartit, sekä punaisen ja valkoisen terrorin tällä alueella. Hyvä tiivistelmä ja ilmeisesti Pylkkö on ottanut onkeensa tuosta Marko Tikan kritiikistä, sillä Hämäläisen "punikkiperheen" kohtalosta kirjoittaessaan hän kertoo oikeutetusti sen olleen ryöstö ja murha. Tämähän oli näitä kotkalaisen "päälahtarin" Eino Havaksen (jonka haudan muuten löysin Parikan hautausmaalta - ei, en ole käynyt tanssimassa siellä) tekosia ja tähänkin tapaukseen on siis löytynyt hieman lisätietoja, tai ainakaan itse en ollut niistä tietoinen.
Kirjan toinen osa on nimeltään Myrskyn jälkeen ja siinä Antti Vanhanen kertoo sodan jälkeisistä tapahtumista ja eheytymisestä Lappeen-Lappeenrannan alueella aikana jolloin kommunistit ja sosialidemokraatit taistelivat työväestön sieluista ja viimeksi mainittu yritti tulla toimeen kaupungin porvariston kanssa.
Samaa aihetta jatkaa kolmannessa osiossa Vesa Vares, mutta valtakunnallisella tasolla kuvatessaan 1920-30 -luvuilla käytyä kamppailua joka lopulta johti "talvisodan ihmeeksi" kutsuttuun ilmiöön. Kiintoisaa on myös Vareksen näkemykset äärivasemmistoon ja IKL:ään liittyviin uskomuksiin, sekä myyttinä elävään oletukseen suomalaisten saksalaismielisyydestä 1930-luvulla.
Mitään sinänsä uutta tai mullistavaa tutkimustietoa kirja ei tuo, mutta toimii erittäin hyvänä historiankertauksena itsenäisyytemme ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti