tiistai 2. helmikuuta 2016

Harjun joukkosurman muisto

Viidestoista helmikuuta 1918 vangitsivat Voikkaan punaiset plutoonan päällikön Kaarlo Elon johdolla joukon vastavallankumouksellisia. Isännöitsijä Herman Norrman oli toiminut Voikkaan suojeluskunnan päällikkönä. Työnjohtaja Manfred Siven oli taasen suojeluskunnan komppanian päällikkö. Hänellä kuten myös toisella pidätetyllä työnjohtajalla Juho Poutiaisella oli ollut edellisen vuoden aikana pahoja riitoja palkoista ja pakkourakoista työväestön kanssa. Neljäs pidätetty, kovista otteista tunnettu poliisi Heikki Eloranta oli myös vihattu mies työväestön keskuudessa. Konttoristit Viktor Sandberg ja Waldemar Tengström olivat myös pidätettyinä, mutta nämä vapautettiin heidän allekirjoitettuaan lupauksen noudattaa kansanvaltuuskunnan määräyksiä.

Vangittuja kuulusteltiin neljän päivän ajan Voikkaan miliisilaitoksella. Mitään ei kuitenkaan saatu irti. Plutoonanpäällikkö Elo kysyi ohjeita miesten käsittelyyn Kouvolan rintamaesikunnasta. Sieltä tuli kotkalaisen ylipäällikön Vihtori Hasun ja Kymintehtaan rykmentin kirjurin, voikkaalaisen Arvid Nåhlströmin määräys tuoda Norrman, Siven, Poutiainen ja Eloranta Kouvolaan. Määräykseen liittyi lisäys: "Salaiseen komiteaan kuuluvat eivät välitä vaikka jäisivät tielle."
Tämän perusteella Kaarlo Elo oletti, että vangit on matkalla ammuttava. Saattajiksi lähti seitsemän vapaaehtoista punakaartilaista. Juna pysäytettiin ennen Harjun asemaa, vangit komennettiin ratapenkalle ja murhattiin. Päähän ammutut ja alusvaatteisilleen riisutut ruumiit löytyivät muutaman päivän kuluttua. Tapus järkytti suuresti paikkakuntalaisia väriin katsomatta. Kosto tuli olemaan vielä kova, mutta se on toinen juttu se ja siitä olen joskus aiemmin kirjoittanutkin.
Lappakosken kyläyhdistys ja Vapaussodan ja Itsenäisyyden Kymenlaakson perinneyhdistys ovat pystyttäneet muistomerkin radan suuntaisesti kulkevan pienen metsäautotien varteen. Se on paljastettu 13. syyskuuta 2012.

Toisin kuin laatan tekstistä voisi päätellä on varsinainen surmapaikka liki sadan metrin etäisyydellä. Metsäautotien ja radan väli on ainakin kesäaikaan jokseenkin läpi pääsemätöntä ryteikköä ja itse luovuin yrityksestä päästä oletetulle surmapaikalle tätä kautta.
Lappakoskentien puolella sitä vastoin on hakkuuaukea ja sitä kautta pääsee helpommin radan varteen. Suurin piirtein muistomerkin kohdalta alkaa pitkä kallioleikkaus, joten surmapaikka on ehkä ollut leikkauksen läntisessä päädyssä, kuvassa radan toisella puolella, ellei muistomerkin paikka ole sitten vieläkin enemmän pielessä. Harjun asema on lähempänä pitkän kallioleikkauksen toista päätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti