Kirkkopalot 1918

Saksalaisten polttama Lammin kirkko.

Hesarissa oli taannoisen kirkkopalon yhteydessä juttua Suomessa tapahtuneista kirkkopaloista ja tässä yhteydessä mainittiin Suomen sisällissodan aikana palaneen kaikkiaan 12 kirkkoa. Luku oli ilmeisesti ongittu Wikipediasta, eikä se pidä täysin paikkaansa. Paloja oli yksi vähemmän ja lisäksi kaksi ensimmäistä oli sodasta riippumattomia onnettomuuksia.

Ensimmäisenä paloi tammikuun 27. päivän yönä Jyväskylän maaseurakunnan kirkko Taulumäessä. Valkoisten sotapropagandassa punaisten väitettiin sytyttäneen kirkon merkkitulekseen kapinan aloittamiseksi ja tämä virheellinen tieto päätyi myöhemmin muutaman historiikinkin sivuille.
Palo sai kuitenkin suntion käsityksen mukaan alkunsa savuhormin löysästä liitoksesta, kun remontin takia pitkään kylmänä ollutta kirkkoa aloitettiin lämmittämään. Sieltä kipinät levisivät välikaton eristeisiin, jotka syttyivät palamaan. Ovet olivat koko ajan tiukasti lukossa, eikä kellään ulkopuolisella ollut pääsyä rakennukseen.

Myös seuraava kirkkopalo, 23. maaliskuuta tapahtunut Carl Ludvig Engelin suunnitteleman Pornaisten puukirkon palo oli puhdas onnettomuus. Se tuhoutui myös täysin lämmityskipinästä syttyneessä tulipalossa.

Raudun kirkonkylä sijaitsi keskellä rintamalinjoja. Punaiset yrittivät useita kertoja sen valtausta. Helmikuun viimeisen päivän hyökkäyksessä kirkko syttyi kahdesti palamaan, mutta onnistuttiin sammuttamaan. Lopullinen tuho koitti kuitenkin maaliskuun 26. päivänä valkoisten aloittaessa hyökkäyksen Raudun aseman valtaamiseksi. Kirkko ja kellotapuli tarjosivat hyvät tähystyspaikat tulenjohdolle ja vihollisen asemien selvittämiselle, joten venäläiset tykkimiehet ottivat sen kohteekseen. Tällä kertaa tuho oli täydellistä ja vuodelta 1823 ollut kirkko ja kellotapuli paloivat punaisten suureksi riemuksi maan tasalle.

Pääsiäissunnuntain varhaisena aamuna 30. maaliskuuta Paavo Talvelan johtamat joukot, noin 450 miestä, hyökkäsivät Ahlaisten suunnasta Kaapalan kautta kohti Noormarkkua. Kolme komppaniaa onnistui päästä maantien molemmin puolin ketjussa edeten kirkonkylään. Vastassa ollut ylivoimainen tuhannen miehen puolustus pysäytti kuitenkin valkoiset alavaan maastoon Eteläjoen ja kirkon luo. Virolaisen tulenjohtajan ohjauksessa olevat neljä tykkiä sytyttivät palamaan muutamia valkoisten käsiin joutuneita taloja sekä kirkon joka paloi perustuksiaan myöten. Kirkon mukana paloi myös Noormarkun seurakunnan arkisto, muun muassa kirkonkirjat. Myöhemmin iltapäivällä valkoiset joutuivat perääntymään ja Noormarkku jäi vielä tällä kertaa valtaamatta.

Raudun tapaan myös Valkjärvi sijaitsi keskellä rintamalinjoja ollen koko ajan valkoisten hallussa. Punaiset yrittivät useaan otteeseen kylän valtausta tuloksetta. Edes Kaljusen yritys Valkjärven valtaamiseksi maaliskuun lopulla ei tuottanut tulosta. 2. huhtikuuta tapahtuneessa hyökkäyksessä paloivat kuitenkin kirkko, käräjäsali ja kansakoulu, mutta tämäkin hyökkäys torjuttiin.

Saksalaisten vallatessa Helsinkiä yhtenä punaisten vahvimpana vastarintapesäkkeenä toimi nykyisen Lasipalatsin paikalla Mannerheimintien varrella sijainnut Turun kasarmi. Huhtikuun 12. päivän iltana saksalaiset päättivät polttaa rakennuksen ja keräsivät palavaa materiaalia, joka sytytettiin käsikranaateilla tuleen. Paikalle tulleen palokunnan annettiin kuitenkin alkaa sammuttamaan tulipaloa. Yhä jatkuneet taistelut ja rakennuksen sisällä räjähtelevät ammukset tekivät kuitenkin sammutustyöt mahdottomiksi ja lopulta koko rakennnuksen annettiin palaa. Kasarmi tuhoutui pahoin ja purettiin myöhemmin kokonaan pois. Tässä yhteydessä tuhoutui myös rakennuksessa sijainnut Tarkk'ampujarykmentin ortodoksinen kirkko.

Punaisten vetäytyessä huhtikuun lopulla rintamalinja pysähtyi vähäksi aikaa Tyrvään Sammaljoelle. Tällöin punaiset polttivat 1834 valmistuneen empiretyylisen puukirkon. Tuhotyö tapahtui 19. huhtikuuta. Myös rukoushuone ja useita muitakin rakennuksia poltettiin. Koska punaiset vetäytyivät kylästä vasta kahta päivää myöhemmin herää epäilys, että rakennukset olisivatkin palaneet taistelujen yhteydessä. Lisätietoja asiasta kaivataan.

Savitaipaleen kirkko tuhoutui punaisten hallussaan pitämän kylän valtauksen yhteydessä 24. huhtikuuta. Useiden silminnäkijöiden mukaan valkoisten tykistö osui kirkkoon, joka syttyi palamaan tuhoutuen täysin. Kellotapuli säilyi ehjänä, mutta sille ei löytynyt myöhemmin enää käyttöä, kun kellot sijoitettiin suoraan uuteen kirkkoon.

Joutsenon kirkon paloa 25.4.1918 ei ole koskaan pystytty täysin selvittämään. Tiedetään kuitenkin punaisten käyttäneen sitä ammusvarastonaan ja se tuhoutui samana päivänä kuin valta Joutsenossa vaihtui punaisilta valkoisille. Joutsenolaiset punaiset vakuuttivat kuulusteluissa syyttömyyttään ja vierittivät vastuun teosta viivytysjoukkoihin jääneille Helsingin kaartilaisille.
Mielenkiintoinen on myös Rääkkylästä kotoisin olevan Pekka Päivisen versio tapahtumasta. Hän ajautui sodan melskeissä Varkauden ja Lappeenrannan kautta Joutsenoon. Ennen perääntymistä hän kävi erään joukon kanssa hakemassa kirkosta ammuksia pakoretkelle ja löi kiväärinperällä rikki kirkon öljylamput. Tästä olisi palo saanut alkunsa. Tätä tarinaa tukee tieto, että hän otti kirkosta mukaansa Raamatun ja papin Alban. Tämän jälkeen hän pakeni Varkauteen ja löi naulalla raamatun huussin seinään kiinni myöhempää käyttöä varten. Lisäksi hän määräsi, että hänet pitää haudata Albaan käärittynä. Näin myös tapahtui.
Toisaalta väitetään myös erään valkoisten tykistönjohtajana toimineen veteraanin kertoneen 1960-luvulla, että kirkko olisi syttynyt palamaan heidän Pätilän suunnalta ampumistaan tykinlaukauksista.

Kalvolan 1802 valmistuneen kirkon polttivat punaiset vetäytyessään paikkakunnalta 25. huhtikuuta. Samalla poltettiin myös seuratalo Väinölä ja neljä maataloa.

Saksalaiset joukot valtasivat pari kuukautta punaisten vallassa olleen Lammin kirkonkylän  ratsumestari von Ehrenkrookin johdolla 27. huhtikuuta. Lammin kirkon kellotapuli oli toiminut punaisten ase- ja ammusvarastona. Punaisille tuli kuitenkin niin kiireinen lähtö, etteivät he ehtineet ottaa varastoa mukaansa, vaan se jäi kylän vallanneiden saksalaisten haltuun. Punaisten tehtyä läpimurron Tuuloksen Syrjäntakana pelkäsivät Lammin vallanneet saksalaiset jäävänsä saarrostuksiin, joten he valmistautuivat vetäytymään takaisin Turenkiin.
Saksalaisten huolena oli kuitenkin punaisilta valtaamansa asevarasto, joka voisi joutua heidän lähdettyään saapuvien punaisten haltuun. Se sisälsi n. 300 kivääriä, tykin ammuksia, kuularuiskunauhaa ym. Saksalaisilla ei ollut mahdollisuutta ottaa varastoa mukaansa, joten he päättivät lähtiessään sytyttää tapulin palamaan. Puurakenteinen kellotapuli syttyi, ammukset räjähtelivät, tapuli paloi kuin soihtu ja kekäleet sinkoilivat ympäriinsä. Palo levisi kirkon tervattuun paanukattoon, katto romahti sisään ja puusisustainen kirkko paloi sisältäkin kokonaan. Myös kirkon vieressä ollut Platenin hautaholvi kärsi palossa. Tuli levisi tuulen suuntaan ja tien toisella puolella paloi koulurakennus, joka oli toiminut myös pitäjäntupana, Isolukkarin ja Huovilan talot, Säästöpankin rakennus sekä Rautavirran rakennukset. Kauempana, nykyisellä Turvantalon mäellä paloi sinne tuulen mukana lentäneistä kipinöistä seurahuone, eläinlääkäri Haraldin talo ja joitakin mökkejä.
Sammutusväestä oli puute, sillä suurin osa oli poistunut kylästä. Kirkonkylän sammutustyössä uurasti opettaja Adam Kivi apunaan muutamia miehiä. He kantoivat ämpäreillä vettä, kun kylän ainoa paloruisku paloi säilytyspaikassaan kellotapulissa.
Kirkonkylästä paossa olleet ovat kertoneet tulipalon loimottaneen mahtavana ja pelottavana monen kilometrin päähän. Räjähtelyt ja räiskähtelyt antoivat sen vaikutelman, että kirkonkylässä taistellaan, mikä vaikutti siihen, ettei asukkaat uskaltaneet tulla sammuttamaan tulipaloa.

Lisäksi eräässä 30-luvulla ilmestyneessä kirjassa kerrotaan, että myös Lempäälän kirkko olisi tuhoutunut sodassa. Tämä virheellinen tieto on sittemmin päätynyt Wikipediaan. Kirkkoherranviraston ilmoituksen mukaan kirkkoa korjattiin muutama vuosi sodan jälkeen syystä, että se oli vuosien kuluessa mustunut pääasiallisesti lämmityskamiinoiden sauhutuksesta. Sisällissodassa 1918 osui kirkon kattoon vain muutamia ammussirpaleita, joten vahingot jäivät hyvin pieniksi.

Myös useat muut kirkot kärsivät vakavia vaurioita sodan seurauksena. Taipalsaarella punaiset sytyttivät perääntyessään palamaan kirkon, mutta se onnistuttiin pelastamaan ripeän yhteistyön ansiosta.
Lemillä samaten sytytettiin kellotapuli ja pappila, jotka paloivat täysin. Myös kirkon sytyttämiseen oli suuria aikeita, mutta se jäi kuitenkin lopulta tekemättä.
Tampereella taas ortodoksikirkko, ryssänkirkko, kärsi pahoja vaurioita valkoisten tykkitulesta ja ryöstelystä.

Tärkeimmät lähteet:
Aatteet ja Aseet
Haukoranta: Merikarvia 1918
Hoppu: Vallatkaa Helsinki
Lappalainen: Punakaartin sota 2
Pylkkö: Vaiettu vuosi
Suvannon seutu 1917-1921
Ylikangas: Rata Rautuun

Sekä useat Internetlähteet, tärkeimpinä:
Hämewiki
Willimiehen jäljillä