keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Uuraan naiskomppanian vaiheita

Klassikkokuva Uuraan ulkosataman naiskaartista on varmasti herättänyt muissakin suurta uteliaisuutta. Keitä nämä hurjat naissotilaat oliva ja mitä heille tapahtui?
Vastaus löytyy Kansallisarkistosta. Jälkipolville on säilynyt Uuraan naiskaartilaisten varusluettelo, jossa on kaikkiaan 14 nimeä. Kolme on siis poissa kuvasta. Myöskään en tiedä onko kukaan pystynyt tunnistamaan kuka on kuka kuvassa.
Komppaniaan kuuluivat seuraavat henkilöt:

Matilda Kilappa
Maria Karhu
Maria Laisi
Vilhelmiina Lindfors
Hilja Loikas
Tyyne Meriläinen
Hilja Neuvonen
Olga Närjä
Hilja Pentti
Nelly Pesonen
Hilda Rakkolainen
Olga Sassi
Olga Tuomisto
Olga Vyyryläinen

Heistä Kilappa, Neuvonen, Rakkolainen ja Laisi olivat kotoisin Ravansaarelta, muut olivat uuraalaisia, lukuunottamatta Olga Tuomistoa, jonka kotipaikkaa ei tiedetä.
Naiskaartin johtajana oli 22-vuotias Matilda (Tilda) Kilappa, joka avioitui keväällä leipuri Johan Qvistin kanssa ja otti tämän sukunimen. Vanhin oli 26-vuotias Hilja Loikas, nuorimmat 1900 syntyneet Tyyne Meriläinen ja Nelly Pesonen. Useimmat heistä olivat toimineet palvelijoina ja tulleet irtisanotuiksi työstään huonojen aikojan takia.
Sotaisasta asetelmastaan huolimatta Uuraan naiskomppanian panos vallankumouksen eteen jäi hyvin vähäiseksi. Naisia käytettiin lähinnä vartijoina kotiseudullaan. Ainoastaan Hilja Neuvosen tiedetään olleen lähellä rintamalinjoja. Hän toimi kirjurina Perkjärven aseman esikunnassa. Hilja Pentti kertoi ampuneensa aseellaan ainoastaan yhden kerran - hautajaisissa.

Vapunpäivänä 1918 tulivat suojeluskuntalaiset ja suurin osa naisista vangittiin ja lähetettiin seuraavana päivänä Viipurin keskuskasarmille odottamaan tuomioitaan.
Kolme naista, Hilja Loikas, Nelly Pesonen ja Olga Tuomisto olivat tätä ennen ehtineet paeta Venäjälle Juustila -nimisen laivan matkassa.
Surkeimmin kävi komppanian päällikkönä toimineelle Matilda Kilappa-Qvistille, hänet tuomittiin kenttäoikeudessa ensimmäiseen luokkaan ja teloitettiin ilmeisesti Viipurin koirahaudoilla 9. toukokuuta.
Viipurin kenttäoikeus tuomitsi kuolemaan useita naiskomppanialaisia, joista kuuluisimmaksi nousi 15-vuotiaan Ester Rahkosen (kuvassa vasemmalla, oikealla Pullilan taistelussa menehtynyt Jenny Rimppi) tapaus. Esteri oli ollut myös Pullilan rintamalla, mutta sairastuttuaan palannut Viipuriin, jossa ehti vielä osallistua isänsä mukana katupatrullin toimintaan. Pian Viipurin valtauksen jälkeen hänet vangittiin ja kenttäoikeus tuomitsi ensimmäiseen luokkaan. Esteri-parka löytyi koirahaudoilta pää mäsäksi ammuttuna käsikynkästä jonkun toisen tytön kanssa 13. toukokuuta 1918.

Strategisesti tärkeän Pullilan mäen taistelu vaati kaikkiaan kahdeksan Viipurin naiskomppanialaisen hengen. 13. huhtikuuta valkoiset onnistuivat sumun turvin yllättämään lounaisessa rinteessä olevat reserviläiset ja naiskomppanian.
Takaisin Uuraan naisten kohtaloihin. Muiden vankien asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla Valtiorikosoikeuksien aloitettua toimintaansa. Senaatti oli antanut 28. kesäkuuta määräyksen, jonka mukaan vähemmän vaarallisiksi katsotut tutkitut vangit tuli lähettää ns. vankipassin kera kotiseudulleen tuomiota odottamaan. Tämä saattoi koitua heidän pelastukseksi nälänhädän käytyä sietämättömäksi Viipurin vankileirillä.

Tuomioita alkoi tulla syys- ja lokakuussa. Maria Laisi, Maria Karhu, Hilja Pentti, Hilja Rakkolainen ja Olga Vyyryläinen saivat kolmen vuoden ehdollisen tuomion viiden vuoden koetusajalla. Rakkolaisen oli Uuraan suojeluskunta todennut lausunnossaan kunnon kansalaiseksi, joka oli köyhyyden tähden mennyt punakaartiin. Maria Laisin puoltajaksi oli taas tullut itse Uuraan suojeluskunnan päällikkö August Niskanen toteamalla mm, että "Laisit ovat olleet tiukoilla taloudellisessa suhteessa, joten Maria Laisi on mennyt punakaartiin elatuksensa puolesta". Olga Vyyryläisestä oli pöytäkirjan loppuun kirjattu lausuma: "Tekee lapsellisen vaikutuksen".
Tyyne Meriläiselle ja Olga Sassille annettiin kahden vuoden ehdoton kuritushuonetuomio. Sassin tuomiota saattoi koventaa se, että hän oli eronnut työstään punakaartiin liittyessään ja lisäksi hän oli  ainoana myös työväenyhdistyksen jäsen. Sekä Meriläinen että Sassi anoivat armoa Valtiorikosylioikeudelta ja kummankin tuomiot pudotettiinkin samaan kolmen vuoden ehdolliseen kuin muillakin naisilla.
Surkuhupaisin oikeudenkäynti sattui kun Valtiorikosoikeus sekoitti ravansaarelaisen 11.7.1998 syntyneen Hilja Kaarlontytär Neuvosen ja Tienhaarasta kotoisin olleen 24.11.1898 syntyneen Hilja Salomonintytär Neuvosen paperit keskenään. Tämä toinen Hilja Neuvonen oli kuulunut Viipurin merkinantokomppaniaan ja häntä syytettiin osallisuudesta Pullilan taisteluihin.
Venäjälle paennut Nelly Pesonen liittyi Toini Mäkelän (kuvassa oikealla) loppuvuodesta 1918 kokoamaan Pietarin-Suomalaiseen naiskomppaniaan. Mäkelä hankki kaikille komean varustuksen, johon kuuluivat toppahousut, sotilaspusero, talvilakki, lammasnahkainen puoliturkki, saappaat ja sotilasremmi. Lyhyen koulutusjakson jälkeen komppania siirtyi Mainilaan lähelle Suomen rajaa vartiotehtäviin. Toukokuussa 1919 tuli siirto pohjoiselle rintamalle Petroskoihin. Vartiotehtävien lisäksi komppania osallistui myös taisteluihin Aunuksen retkeläisiä vastaan. Vuoden 1919 marraskuun lopulla komppania hajosi sittemmin pitkän uran puna-armeijassa ja kommunistisessa puoluetyössä tehneen Toini Mäkelän siirryttyä muihin tehtäviin. Nelly Pesonen palasi jossain välissä takaisin Suomeen, kuten myös Hilja Loikas. Olga Tuomiston myöhemmistä vaiheista ei itselläni ole tietoa.
Talvisodan alettua useita entisiä naiskaartilaisia asui vielä Uuraan seudulla. Naimattomina pysyneet Maria Laisi Ravansaarella, sekä Venäjältä palanneet Hilja Loikas ja Nelly Pesonen Uuraassa. Maria Airikka o.s. Karhu, Olga Horttanainen o.s. Sassi ja Hilja Savolainen o.s. Pentti asuivat myös Uuraassa. Tyyne Tvilling o.s. Meriläinen asui Kuurinsaressa ja Olga Airikka o.s. Vyyryläinen Rahkasaaressa.
Värikuvat Uuraansaaren pohjoiskärjessä Louhikonniemessä sijaitsevasta nykyisen muotonsa Krimin sodan jälkeen saanesta Uuraan linnoituksesta Willimiehen jäljillä-blogista. Sisällissodan aikana linnoituksessa toimi Uuraan punakaartin tukikohta ja koulutuskeskus. Juttumme naiset toimivat siellä vartijoina.
Lisää Uuraan naiskomppaniasta: Lyhtpaalu 1/2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti