tiistai 17. huhtikuuta 2018

Karhula 17. huhtikuuta 1918

17. huhtikuuta 1918 vangittiin Karhulassa "yleiseltä tieltä" kaksi Karhula Oy:n virkailijaa, rakennusmestari Karl Bertil Forsius ja konttoristi Rolf Nassokin.  Kumpikin suojeluskuntaan kuuluneita miehiä. Forsius oli ollut talvella mukana Porvoon suojeluskunnan toiminnassa, mutta palannut helmikuun lopulla takaisin työpaikalleen Karhulaan, jolloin oli joutunut 10 vuorokaudeksi vangituksi ja ollut sen jälkeenkin valvonnan alaisena. Uuden pidätyksen syy on jäänyt epäselväksi, käsky tähän on saattanut tulla Kouvolasta.

Alarik Ahola ja Valdemar Velin kuulustelivat vankeja Kymin työväentalolla. Ahola, "toiskätinen-Aatu", lisänimi kertoo ammatin: sahatyömies, oli paikallisia punakaartin johtomiehiä, Velin kuului Kaipiaisten lentäviin. Kotoisin hänkin oli Kymistä.
Vangit aiottiin lähettää edelleen Kouvolaan kuulusteltaviksi. Saattajiksi määrättiin Mooses Pakkanen Inkeroisista ja Einari Pitkänen Kymin Kaarniemestä, heitä kun ei tunnettu Karhulassa. Pakkasta, Pitkästä ja Veliniä yhdisti Kaipiainen, jossa he kaikki olivat olleet töissä ennen sotaa. Vartijoita evästettiin vielä, että elleivät vangit hyvällä kulje, voidaan he ampua matkalla. Vangit ja vartijat lähtivät kävellen muutaman sadan metrin päässä olevaa rautatieasemaa kohti.
Ylikäytävän kohdalla vangit tekivät lakon ja kieltäytyivät ampumisen uhallakaan jatkamasta matkaa. Miesten sanaillessa paikalle sattui myös kotimatkalla ollut punakaartin postinkuljettaja Arvid Eklund. Pakkasen kertoman mukaan päällikkönauhoja kantanut Eklund veti esiin revolverin ja käski ampumaan vangit mikäli nämä eivät tottele. Tämän oli kuullut myös eräs ohi mennyt tyttö. Eklundin itsensä mukaan hän oli vain varoittanut vankeja. Tuloksena oli kuitenkin, että Mooses Pakkanen ampui Bertil Forsiuksen ja Einari Pitkänen Rolf Nassokinin, sen "laihemman ja kivulloisen." Nassokin oli ilmeiseti ollut sairaana, toinenkin lähde kertoo, ettei hän ollut aivan terve. Paikalle ensimmäisenä rientänyt Waldemar Velin survaisi vielä maassa loikovaa Forsiusta pistimellä rintaan. Myöhemmin Kouvolaan lähetetyssä raportissa todettiin: "Vangit lähtivät karkuun, jolloin meidän vahti ampusi ne molemmat."

Lauantai-iltana kahdeksan jälkeen oli vielä runsaasti väkeä liikkeellä, kun radalta kuului 6-7 laukausta. Pian alkoi väkijoukosta kuulumaan puhetta, että siellä ovat punaiset ampuneet ihmisiä. Uteliaita riensi katsomaan mitä oli tapahtunut. "Ei saa mennä sinne, siellä on punakaartilaisia", joku varoitti.
Tähän työväenkasarmi Port Arturin pohjoispäätyyn kerääntyi joukko katselijoita, etupäässä naisväkeä. Vaikka oli jo hämärää, radalla nähtiin kävelemässä erittäin hermostuneina kaksi tai kolme aseistettua miestä. Kolmas apulaisen tapaiselta näyttävä lyhyenläntä mies oli ilman asetta. Paikalle tuli työväentalolta lisää kaartilaisia jotka kantoivat ruumiit sivuun ja peittivät laudoilla, kunnes ne yön turvin korjattiin pois. Jotain oli silti ehditty näkemään. Nassokinin kyljessä nähtiin pistinhaava ja päähän oli ammuttu kaksi luotia. Forsiuksen sanottiin olleen vieläkin pahemman näköinen. Kummaltakin toinen silmä pois. Näin huhuttiin.

Valkoiset saapuivat Karhulaan 4. toukokuuta. Seuraavana päivänä alkoivat teloitukset läheisellä halkotarhalla. Aatu Ahola oli yksi ensimmäisistä ammutuista. Kaipiaisten lentävät olivat onnekseen ehtineet saamaan siirron Viipurin rintamalle. Velin vangittiin Naulasaaressa, Pakkanen ja Pitkänen Tienhaarassa. Surmien selvittely venyi syksyyn asti, olihan yksi päätekijöistä ammuttu ilman kunnollisia kuulusteluja. Pakkanen oli jo kertaalleen ehditty tuomita ja laskea ehdonalaiseen vapauteen. Uudessa oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin kuolemaan. Saman tuomion sai myös Pitkänen. Jutun käsittelyn venyminen myöhäiseen syksyyn pelasti kuitenkin molempien henget, sillä kuolemaantuomioita ei enää laitettu täytäntöön, vaan ne muutettiin elinkautisiksi. Miehet vapautuivat viimeisten armahdusten myötä. Veliniä pidettiin sen verran tärkeänä tekijänä, että hänet lähetettiin Viipurista Kotkaan kuulusteluihin. Hän onnistui kuitenkin karkaamaan kaikkiaan kolmasti. Etsintäkuulutuksessa mainittiin tuntomerkiksi ison koon lisäksi musta silmä, mikä kertoo kaiken kuulustelumetodeista. Ilmeisesti Velin pääsi pakenemaan Ruotsiin ja vältti kaikki seuraamukset.
Arvid Eklund välttyi murhasyytteiltä, hänet tuomittiin vain valtiopetoksesta, tosin varsin kovaan kymmenen vuoden tuomioon. Valtiorikosylioikeus pudotti tuomion 8 vuoteen.
Surmapaikka kartalla. Alkuperäinen kapearaiteinen rautatie kulki vuoteen 1927 asti nykyisen Aumakadun paikalla. Työväenkasarmi Port Artur, eli talo numero 310 B, sijaitsi osoitteessa Kokkolankatu 9. Se on purettu muistelijoiden mukaan 1970-luvulla. Kymin työväentalo tuhoutui tulipalossa helmikuussa 1955. Karhulan tuolloinen rautatieasema, myöhempi Ahlströmin virkailijakerho purettiin 1996. Paikalla ei ole mitään mikä muistuttaisi tästä tapahtumasta.

Lähteet:
Valtiorikosylioikeuden aktit 5670, 25357 ja 27285
Etelä-Suomi 23.11. 1918
Rakennustaito 15.6. 1918
Olli Korjus: Hamina 1918

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti