Edessä vasemmalta Hjalmar Tuomioja, Anton Puhakka, Martti Valve, Vilho Holopainen, Hiskias Hokkanen ja Toivo Korjula. Keskirivissä Oskar Kelkka, Einar Strandman, Jalmari Posti, Niilo Salo, Robert Puhakka, Bruno Bromberg ja August Posti. Takana vasemmalta Kalle Tuomioja, Väinö Strandman, Oskar Nikkola, Ville Mattson, Evert Korjula, Evert Tuomioja ja Niilo Pöyhönen.
Kymijoen suistossa sijaitsevaan Hietasen saareen perustettiin ensimmäinen saha vuonna 1874 viipurilaisen yrityksen Paul Wahl & Co. toimesta. Wahlin konkurssin jälkeen saha siirtyi W. Gutzeitin omistukseen vuonna 1909. Sahan ja lautatarhan yhteydessä oli myös työläisten asuinalue ja herrojen pytingit. Saaren asukasluku oli tuolloin 500 henkeä.
Luokkaristiriitoja kasvatti sahan isännöitsijäksi 1914 tullut ruotsalaissyntyinen majuri Hjalmar Sucksdorff, joka toimi myös Kotkan vastaavana poliisimestarina. Sucksdorff osoittautui kovan linjan mieheksi jo poliisimestarina ja Kotkan alueen sahojen omistajat tekivät hänestä palkkaneuvottelujen johtajan. Hietaseen hän hankki alaisekseen järjestyspoliisin, savolaismiehen, jolle saarelaisten ymmärtäväinen huumori antoi lisänimen "Pohkee". Isännöitsijän silmissä ei huumori tai lempeys saanut sijaa, sen hietaslaiset saivat pian kokea. Saaren väestä kitkettiin viimeisetkin hurskaat ajatukset yhtiön "isällisyydestä" työläisiään kohtaan.
Vastakkainasettelun kiristyessä syksyllä 1917, Kotkan Rykmentin järjestyskaartiin liittyi 43 Hietasen työmiestä. Marraskuun suurlakon aikana Ali Aaltosen johtama Kotkan Rykmentti lähetettiin avuksi Lahteen, jossa se riisui aseista ja vangitsi Lahden suojeluskuntalaisia. Osa kotkalaisista matkusti vielä tämän jälkeen pariksi päiväksi Viipurin avustamaan sikäläistä järjestyskaartia. Hietasen komppanian ja kuvan miehiä oli mukana näillä molemmilla retkillä. Loppuvuosi Hietasessa meni rauhallisemmin työn merkeissä, kunnes tammikuun 1918 lopulla työt loppuivat. Järjestyskaartin muututtua punakaartiksi ja vallankumouksen alettua Hietasen miehet kuvauttivat itsensä.
Minään aivan yhtenäisenä joukkona kuvan miehet eivät vuoden 1918 sotaan osallistuneen. Suuri osa kuului Kotkan I rykmentin II pataljoonan III komppaniaan. Tämä oli muonituskomppania, joka kierteli pitkin Kymenlaaksoa plutoonanpäällikkö Kaarlo Niemisen johdolla "suurilukuisena ja aseistettuna joukkona", erään kertojan mukaan heitä oli 22, aina Elimäkeä myöten inventoimassa talollisten viljavarastoja, määräten sitten talonväen viemään ylimääräiset asemalle kaupunkeihin toimitettavaksi. Samalla etsittiin myös piilotettuja aseita. Sodan loppuvaiheessa komppania siirrettiin Ahvenkosken rintamalle, jossa he antautuivat toukokuussa saksalaisille.
Hietasen komppanian miehiä osallistui myös talvella Mäntyharjun rintaman taisteluihin, kuvan miehistä Anton Puhakka oli mukana Valtolan taistelussa. Kyminlinnan taisteluun osallistui ainakin Hietasen komppanian kirjuri Salomon Halme.
Hietasen miehiä päätyi lähinnä Lahden ja Riihimäen vankileireille. Valtiorikosoikeuksissa muonitus- eli takavarikoimisosastoon kuuluneet saivat myös tuomioita ryöstöstä valtiopetoksen avunannon lisäksi. Kovimmat rangaistukset kuvan miehistä saivat Oskar Nikkola 11 vuotta, Hjalmar Tuomioja, Hiskias Hokkanen ja August Posti 9 vuotta sekä Anton Puhakka ja Einar Strandman 8 vuotta vankeutta. Ehdollisella selvisivät Oskar Kelkka, Niilo Salo, Martti Valve ja Vilho Holopainen. Ville Mattsonilta löytyy vankikortti Lahdesta, muttei VRO-papereita. Bruno Bromberg on ainoa, jolta ei löydy vankikorttia tai VRO-aktia. Nimi tosin saattaa olla väärinkin kirjoitettu, sillä muonitusosastoon on mainittu kuuluneen Bruno Rönbergin sekä Trönbergin, joilla nimillä en myöskään ole löytänyt sopivaa henkilöä. Mitään sakilaisia kuvassa ei ole. Kaikki löytämäni miehet nauttivat kansalaisluottamusta puhdasmaineisina. Tutkijalautakuntaan kuulunut Hietasen sahan työnjohtaja Emil Vakkari ja konttoristi W. Hovi mm. lähettivät paljon puoltavia kirjelmiä valtiorikosoikeuksille. Suojeluskuntakin antoi useita positiivisia lausuntoja, mm. Anton Puhakka ja Jalmari Posti tunnettiin suojeluskunnassa kaikin puolin kunnollisiksi miehiksi.
Kotiin jäivät palaamatta Hennalassa kuolleet Kalle Tuomioja ja Robert Puhakka sekä Riihimäellä menehtynyt Evert Korjula. Muita menehtyneitä hietaslaisia olivat ammutuksi tulleet Ismael Hägglund, Elin Heino, Juho Manner ja Hugo Pajari. Hennalassa kuoli lisäksi myös Adolf Strandman ja Ville Holopainen. Antti Tupsu kuoli kotiin päästyään.
Vankileirikuolemia olisi saattanut tulla enemmänkin, mutta pelastajiksi tulivat entiset urheilukumppanit Hillon veljekset, jotka olivat Wahlin konkurssin jälkeen ryhtyneet itsenäisiksi yrittäjiksi ja perustaneet sahan Kausalaan. Juho Hillo toimi Sysmän Sotilaspiirin suojeluskuntien päällikkönä, joten vaikutusvaltaa lienee ollut riittävästi. He hakivat Hennalasta tuttuja miehiä töihin. Näin pelastuivat ainakin Halmeen veljekset ja parikymmentä muuta hietaslaista sahatyöläistä.
Lähteet:
Ahti Kansa, Esko Salmela: Sahan väkeä
Lauri Honkanen: Kotkan rykmentti
Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto. KA
Kuvat: Kymenlaakson Museo
Päivitys, Bruno Brombergiksi nimetty löytyy Valtiorikosoikeuksien arkistosta nimellä Bruno Dromberg. Hän oli syntynyt 1900 ja kuului useimpien muiden tavoin muonituskomppaniaan. Selvisi ehdollisella tuomiolla.
VastaaPoista