Fixi/sinkula kuume iski tännekkin joskus talvella 2006, joten sellainen tuli rakennettua.
Ja kun omasta takaa löytyi paljon sopivia osia, niin projekti oli aika nopea ja huokea toteuttaa. Rungoksi otin vanhan Nishiki Roadmaster "harjoituskilpapyörän". Pyörä on ostettu 1990 ja itse hankin sen vähän käytettynä muutamaa vuotta myöhemmin. Ajeltua tuli aika paljon, pisin reissu oli Lahteen ja takaisin, 208km.
Seuraavana keväänä ostin kunnollisen maantiepyörän ja Nishiki jäi vähemmälle käytölle. Uusia osia en siihen enää viitsinyt ostella, joten se oli päässyt jo melko huonoon kuntoon seisten viimeiset pari vuotta käyttämättömänä.
Ensin purin kaikki osat pois. Runko, etuhaarukka + ohjainlaakeri yhdistelmälle punnitsin painoa huikeat 3,9 Kg. Näissä wanhoissa rungoissahan on takahaarukassa drop-outtia sen verran, että ketjun saa kiristettyä, varsinkin kun poistaa stoppari-ruuvit. Alkuperäinen valko-lila maalaus oli mielestäni aika ruma, joten maalasin tuollaisen musta-valkoisen ruutulippu koristein. Pystyputkeen tietysti asiaan kuuluvat Yksi auto vähemmän -tarrat.
Salomaan Jukalla oli vuosikausia myynnissä Colnagon rata-pyörä, jonka rungosta hän rakensi Nexuksen rullajarruin varustetun city-pyörän. Ajattelin, että ehkäpä se alkuperäinen ratanapa löytyisi hänen varastostaan; no takahuoneessa oli laatikollinen ikivanhoja, ehkä jopa 1970-luvulta peräisin olevia merkittömiä ratanapoja. Sellaisen ostin. Uusi vanne piti myös tilata samalla. Navat olivat 32 reikäiset ja Nishikin alkuperäiskiekot 36:t. Vanteeksi valitsin Mavicin MA3:t. Lisäksi uudet pinnat, Nexuksen ketju ja Campagnolon 16 piikkinen takaratas, ilman vapaaratasta tietysti. 15 piikkistä kokeilin ensin, mutta ei olisi jäänyt juurikaan kiristysvaraa drop-outteihin. Eturatas oli sen verran kulunut, että uusi 42 piikkinen laitettiin myös tilaukseen. 42x16 yhdistelmä tekee nopeudeksi sadan kierroksen pyörityksellä vajaat 33km/h, joka on aika passeli vauhti.
Vanha keskiö oli myös ihan loppu, joten uudeksi ostin modernin Shimano UN53 kasettikeskiön. Sitten vielä uusi korkkinauha ja pyörää pääsi kasaamaan. Alkuperäisosista kelpuutin mukaan Suginon 170 milliset kammet, satulatolpan, mutkan, pullotelineen sekä Dia-Compen etujarrun ja kahvan. Takajarruahan ei tietenkään fixiin asenneta. Etukiekko palveli myös sellaisenaan vuoden päivät. Sekakiekot pisti kuitenkin sen verran silmään, että kävin myöhemmin hakemassa Jukalta samaan sarjaan kuuluvan korkealaippaisen etunavan, hintaa oli 5e. Intersportista työsuhde-etuna halvalla taas Mavic MA3 vanne ja pinnojakaan ei tarvinnut; korkealaippainen napa ja 32 reikää vaatii ihan vastaavan mittaiset pinnat kuin normaali napa + 36 reikää.
Alkuperäinen tanko oli kaatumisen takia "hieman" nyrjähtänyt, mutta aika-ajo projektistani oli jäänyt yli hyvä Cinellin tanko kuten myös Codan satula. Alkuperäinen möhkö-mallin penkki on kyllä erittäin mukava ja hyväkuntoinen, mutta vaihdoin kuitenkin modernimman. Nakeiksi löytyi niin ikään omista romppeista ikivanhat 25 milliset Continentalin Grand Prixit teräskaapelein, niistä toinen oli jopa dyykattu. Sisäkumeiksi vanhat paikatut. Polkimia lainailin toisista pyöristä aina käytön mukaan. Näillä eväillä sai "uuden" pyörän liikenteeseen. Hintaa kertyi reilut 100e.
Sittemmin oon hankkinut tuohon vielä edellä mainitun etukiekon lisäksi uudeksi takakumiksi Continental Contactin 28 millisenä versiona, Shimanon halvimmat SPD-SL polkimet Intersportin loppuunmyynnistä 90%:n alennuksella sekä uuden hieman pidemmän ohjainkannattimen. Näin sain ajoasennosta lähes saman kuin ykköspyörässäni Orbea Orcassa on. Kilometrejä on kertynyt lähes 5000. Olen ajellut tolla paljon syksyn märillä keleillä. Muuten on kiva fiilistellä kaupungilla tai ajella lyhyempiä (n.50km) maantielenkkejä pyöritystekniikkaan keskittyen.
Pyörä on oikein kiva ajettava. Tiettyä rautakangella ratsastamistahan tuo on, mutta eipä sitä ole kermaperseille tarkoitettukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti