Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä (eating animals) on saanut melkoista huomiota ja menestystä osakseen, kirjan oikeudet on myyty jo 16 maahan. Onko niin, että kun kuuluisa ja menestynyt kirjailija tarttuu aiheeseen on huomioarvo aivan eritasolla kuin nimettömien aktiivien lennäkeillä, jäsenlehdillä ja pienkustanteilla. Sillä mitään uutta tai mullistavaa tietoa eläinten tehotuotannosta tämä kirja ei tarjoa. Onpahan kuitenkin hyvä ja perusteellinen tutkimus tämän päivän eläintuotannon tilaan Yhdysvalloissa.
Foer käy lahtariesiliinat ja kumihanskat ravassa läpi kaikkein kapisimpia lihantuotannon muotoja; ryöstökalastusta, broilerin-, kalkkunan- ja sianlihankasvatusta sekä teurastamojen sadistisia kauhukuvia.
Lisäksi hän kertoo vierailuistaan "eettisen" tuotannon tiloilla sekä tekee salaisen öisen vierailun kalkkunankasvattamoon, jonka teksti on melko analyyttistä verrattuna vaikkapa aktivistilehtien sissiromantiikalle. Viimeksimainittuja on kyllä huomattavasti hauskempi lukea, mutta ehkäpä tämä Foerin tapa raportoida sopii paremmin tällaiseen laajalle yleisölle tarkoitettuun opukseen.
Kirja tarjoaa myös laajan kattauksen eläinoikeusfilosofiaa kuten pohdintoja spesismin eri muodoista. Voinkin kuvitella kirjan kuluvan akateemisten vegaanien lukupiireissä. Tietty intellektuaalisuus ja asioiden vierestä pohdiskelu johtanee kuitenkin siihen, että aiheesta mitään ennestään tietämätön tuskin jaksaa kirjaa läpi lukea, vaikkei tässä varsinaista tekstiä kuitenkaan kovin paljoa ole. 400:sta sivusta pelkät viitteet vievät jo viidenneksen. Luulen siis Foerin sanojen olevan kyvyttömiä vaikuttaa niihin joille ne ovat tarkoitetut.
Itse teksti on kuitenkin sen verran sujuvaa, että tällainen vähän koulutettu proletaarikin sai tämän luettua neljässä illassa, minkä nyt muulta lukemiselta ja ristikoiden täyttelemiseltä ehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti