Tuli sekin nyt taasen mieleen. Tai parina edellisenä päivänä on ollut kelien puolesta erittäin hyvä ajella. Pakkasta -0, joka on aivan täydellistä. Kylmemmässä on vakiona varpaiden ja sormien kylmettyminen. Normaalia myös olkapäiden ja käsivarsien totaalinen jumitus, pyykkilautatiet kun hakkaavat pari-kolme tuntia ohjaustangon kautta + kylmä ajoviima, niin se pistää kropan koville.
Omaluku sitten tietysti pystyssä pysyminen jäisillä ja sohjoisilla teillä. No eipä tässä ole suurempia ongelmia ollut, kyllä se ajosilmä ja tien lukemistaito kasvavat kilometrien karttuessa.
Pimeys tietysti suurimpia haittoja näin talvella, ei oikein ehdi valoisaan aikaan joulu-tammikuussa ajelemaan. Nythän alkaa olla jo iltapäivälläkin pitkään valoisaa.
Pahimpina vuosina tuli ajeltua läpi talven 2-4 kertaa 50-70 kilometrin lenkkiä joka viikko, joskus jopa satakin kilometriä kerralla. Tää talvi on mennyt aika laiskasti, pari kertaa viikossa 20-40 kilometriä, aina ei sitäkään. Tosin nytten on alkanut taas kilometrejä ja tunteja karttua. Eilen 65 ja tänään 57 kilsaa. Keskinopeus on kyllä aikas vaatimaton 22-23 km/h. Lihasmassaa kadonnut hurjasti ja pläskiä tullut tilalle, kuten kuvistakin näkee.
Hei! mulla on siis nykyään sellainen turhake kuin oma digikamera! Siispä tällaisia täysin turhanpäiväisiä juttujakin luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti