Tiia Aarnipuu - Jonkun on uskallettava katsoa.

Animalian täyttäessä puoli vuosisataa katsottiin aiheelliseksi laittaa siihenastinen historia yksiin kansiin. Kirjan tekijäksi valittiin tietokirjailija Tiia Aarnipuu ja täytyy heti todeta, että olen ollut kovasti innoissani tästä teoksesta.

Eäinsuojeluliitto Animalia, alkuperäiseltä nimeltään Pohjoismaiden liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi - Suomen osasto (och samma på svenska) perustettiin ruotsalaisen Johan Börtzin kymmentä päivää aiemmin pitämän esitelmän innoittamana 22. maaliskuuta 1961. Perustajajoukko koostui pääasiassa iäkkäämmän puoleisista suomenruotsalaisista porvareista, yksi perustajista, Teo Snellman omasi jopa avoimen kansallissosialistisia aatteita (!!!) Niin, eläinsuojeluliikkeisiin on aina ja edelleen pesiytynyt hämmästyttävän runsaasti myös jyrkän oikeistolaisiakin aatteita omaavia henkilöitä. Mukana oli myös heti ihan alusta asti tuolloin vasta 15-vuotias Linnea Ruda, jonka haastattelu on ollut aivan korvaamatonta ja erittäin mielenkiintoista muistitiedon tallennusta. Mainittakoon, että neiti Ruda (sinuttelu ei tullut tuolloin kuuloonkaan perustajien keskuudessa) on myöhemmin pyrkinyt eduskuntaan Vasemmistoliiton listalta.

Kirjassa käydään lähes kronologisessa järjestyksessä lävitse kaikki viisi vuosikymmentä keskeisten vaikuttajien, kuten em. Linnea Rudan (muut perustajat lienevät edesmenneitä jo aikapäiviä sitten), 1970-80 lukujen suurimman dynamon Hannele Luukkaisen, Riitta Salmen ja monien muiden haastattelujen sekä runsaan lähdeaineiston kautta. Sujuvaa tekstiä elävöittää graafikko Vera Liinasaaren mainiosti valitsema ja itselleni ainakin varsin nostalginen kuva-aineisto. Niin monta kirjan sivuilla esiteltyä julistetta on koristanut meidänkin seiniä.

Suurinta riemua koin kun kirjassa kerrottiin kuinka aluetoiminta kasvoi niin paljon, että järjestöllä oli 1992 yhteensä 21 toimivaa alueosastoa, jotka järjestivät paikkakunnillaan hyvinkin näyttäviä tapahtumia. Erikseen mainitaan kuinka lokakuussa Kotkassa järjestetty Rotta-Rock houkutteli paikalle satamäärin innokasta yleisöä. Niin, mä en enää muista tarkalleen kuinka paljon maksaneita oli tuolloin paikalla. Lähetimme tapahtumasta jutun Animalia-lehteen, jonka olen kait vuosien saatossa hukannut, joten en voi tarkistaa mitä siinä kerroimme, mutta voin vakuuttaa, että satamäärin on kyllä jonkun sortin liioittelua. Lipuista muistan pyydetyn 10 markkaa, ja saimme siitä huolimatta voittoa "useamman satasen", joten kyllä niitä maksaneita taisi olla lähemmäs 200 henkeä, johon kyllä olimme kovasti tyytyväisiä. Ilman olemassaoloani Animalian kirjoitettu historia olisi siis hieman toisenlainen.

Kirjassa käsitellään tietysti myös 1990-luvun jälkipuoliskon vaikeat vuodet, jolloin uusi radikaali eläinoikeusliike ravisteli aika rankasti vanhoja rakenteita. Aika mielenkiintoinen on Hannele Luukkaisen väite, että ilman Pohjanmaan turkistarhaiskuja "Olisimme luultavasti saaneet turkistarhauksen lakkautettua tai pantua sen ainakin tosi ahtaalle."

Vaikka en kyllä pystykkään arviomaan tätä teosta täysin objektiivisesti, niin pitääpä silti sanoa, että aivan loistava teos ja ehdottomasti suosittelen ihan kaikille suomalaisesta eläinsuojelu- ja oikeusliikkeistä ja niiden historiasta kiinnostuneille. Tykkäsin älyttömästi!!!