Perjantain ohjelmasta en sano yhtään mitään, koska en ollut paikalla. Pop-toimittajiltahan tällaisistakin raportoiminen onnistuu yleensä oikein hyvin, sekös sitten naurattaa kun joskus tapahtuu kiinnijäämisiä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.
Töihin jätin anomuksen ylimääräisestä vapaapäivästä jo tammikuussa, vaikkei itse ohjelmasta ollut vielä mitään tietoa. No sen sain, vaikka vielä paria päivää ennen kyseltiin voisinko sittenkin tulla töihin. No en! Koko talvi ollut yhtä joustoa. Näinpä pääsin "hyvissä ajoin" ajoin edellisenä yönä nukkumaan. Ei vaan tämä äkkinäinen rytmin muutos käytännössä toimi - unet jäivät ehkä neljään tuntiin, joten anteeksi väsymyksestä johtuneet mahdolliset oleellisuuksien unohtelut.
Helsinkiin saavuin siis aamulla yhdentoista aikoihin. Ensin piti kuitenkin käydä viisikulmassa tsekkaamasssa levydivarien tarjontaa ja Eroselle ja Digeliukseen tulikin sitten kannettua koko matkabudjetti ja vähän ylikin. Mukaan tarttui 12 LP:tä, mm. Carlos Pueblan, Silvio Rodriguezin ja Luis Enrique Mejia Godoyn levytyksiä. Sitten äkkiä Lasipalatsille.
Huutokauppa oli juuri päättynyt, joten alkuperäiset Fingerpori-stripit jäivät saamatta. Tai no hintakin kohosi kuulemma sataan euroon kappaleelta.
Infopöydiltä tarttui kuitenkin heti mukaan uusi Jonkun on uskallettava tietää-kirja, josta tulee juttua tälle palstalle ihan pian.
Sitten seuraamaan lämpiöön "napakat depatit" keskusteluja. Vastakkain olivat Hannele Luukkainen vs. tutkija Markus Vinnari aiheena lemmikit, Antti Nylen vs. eduskuntavaaliehdokas ja metsästyksen harrrastaja Elina Laavi, aiheena metsästys, sekä koulujen kasvisruokapäivästä keskustelemassa kaupunginvaltuutetut Emma Kari vastaan Juho Romakkaniemi. Viimeksi mainittu oli mielestäni kaikkein kiinnostavin, eikä vähiten sen loistavan You Tube-pätkän ansiosta. Romakkaniemi perusteli tätä suurta vastaisuuttaan sillä, että hän on niin liberaali, että kaikki pakot herättävät hänessä heti automaattisesti suurta vastustusta. Kertoi kuitenkin syövänsä itse oikein mielellään kasvisruokaa ja jopa pitävänsä siitä suuresti.
Aamulla piti valita nukkuuko puoli tuntia enemmän vai syökö aamupuuron - valitsin nukkumisen, joten tervehdin suurella ilolla Wheatyn vegaanimakkaroiden tarjoilua. Niitä pitikin sitten ihan joka sorttia maistella ja täytyy todeta erittäin maukkaiksi. Valokuvattavaksikin pääsin: kuva julkaistaneen Animalian sivuilla ensi viikon aikana kera Suomen tulevalle hallitukselle osoitetuin eläinsuojeluterveisten. Tai no minä käytin universaalia kaikkeen sopivaa iskulausetta.
Tällä välin oli ehtinyt alkaa elokuvasalissa Mark Rissin esitys turkistarhavideoista, sinne suuntasin seuraavaksi. Päivän toinen englanninkielinen esitys seurasi sen jälkeen taas lämpiössä: esitelmöitsijänä Mark Griffiths. Kielitaitoni on sen verran heikko tahi sanoisinko hidas, joten ei siitä enempää, varsinkin kun tuli keskityttyä enemmän uuden kirjan lukemiseen ja julkkisten bongailuun (mm. Kaisa Leka). Varsinaisia tuttuja paikalla ei ollut oikeastaan juuri ketään, itseasiassa Hefu oli ainoa joka moikkasi. Olihan siellä näitä monia Animalialaisia joita on tullut vuosien mittaan tavattua, mutta ei heistäkään kukaan mua enää muistanut (tai halunnut muistaa/tulla juttelemaan).
Loppukeskusteluna sitten "Eläinten asema vuonna 2061", jossa mukana Salla ja Kati Animaliasta, Vegaaniliiton Niklas Piiparinen, yksi tulevan ilmastoystävällisen keittokirjan tekijöistä Tuuli Kaskinen sekä Laura Hänninen Helsingin yliopistolta.
Mitään konkreetttista ennustusta ei oikein saatu aikaan, sellaista jonka voisi laittaa paperille ja katsoa 50 vuoden kuluttua miten pieleen on menty. Keskustelu pyöri lähinnä vegetarismin yleistymisen ympärillä.
Sitten oli osaltani vielä edessä osallistuminen kutsuvieras päivällisille Korjaamolla. Ruoka oli oikein hyvää, sanotaan aikas loistavaa, varsinkin falafelit oli ihan muuta kuin itsetekemäni. Lautaset oli kovasti kyllä pienet, eikä kehdannut santsata kuin kerran. Kati parkkeerasi pöydässä viereeni ja jopa muisti minut! Näin ollen ei tarvinnut ihan koko päivää olla yksinään, päivällisseurasta kiitokset vielä myös vastapäätä istuneelle ex-hallituslaiselle + hänen puolisolleen, joidenka nimet jäivät mysteeriksi. Ruokailun ohella kuultiin veteraanien haastetteluja vanhoista ajoista. Aika samoja stoorejahan tuohon kirjaankin (jonka arvostelu tulee siis ihan pian) on päätynyt.
Eläin! bileet jäivät multa väliin. Esiintyjät ei ollut oikein omia suosikkeja: Mariskalta mulla ei ole mitään muuta kuin Oheisvasaran Vapaan liikkumisen kirous EP, joka on kyllä aika huono + Kenen joukoissa seisot soudtrackilta löytyvä Pedon merkki, joka on kyllä ihan kiintoisa, mutta sillä ei siis ole mitään tekemistä Mariskan nykyisen linjan kanssa. Scandinavian Music Group taas ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Ultra Bran ensilevyn, jossa on noin 4 hyvää biisiä.
Ei siis viitsinyt mennä sinne yksin haahuilemaan. Se on tällaisissa tilaisuuksissa aika ikävää kuin ei tunne ketään ja kaikilla muilla näyttää aina olevan niin hauskaa keskenään ja itse murjottaa yksinään jossain nurkassa. Tämä tilaisuus oli sitten lähestulkoon loppuunmyyty.
Kameraa ei ollut mukana, joten kuvia laitan myöhemmin jos saan niitä jostain pöllittyä tai joku lukijoistani niitä mulle lähettää. Tai ei mulla kyllä taida olla ketään muita säännöllisiä lukijoita kuin Karkkinami?
Eiköhän tätä joku muukin lue :) Mun mielestä ainakin on tosi mahtavaa, että kirjoitat niin monesta asiasta. Just eilen muuten mietin, että mitäs muita vegaanisia life style -blogeja on olemassa kuin sun blogi ja Jenna Johanna. MElkein kaikki muut mun tietämät vegaaniblogit on enemmän tai vähemmän pelkästään ruokablogeja.
VastaaPoista