Kriittinen pyöräretki

Helsingin Yliopiston Maan Ystävät ovat järjestelleet Kriittisiä Pyöräretkiä Helsingissä jo usean vuoden ajan. Nykyään järjestelijäksi on perustettu erityinen työryhmä johon kuuluu Maan Ystävien lisäksi myös Helsingin Polkupyöräilijät. Retkiä järjestettiin aluksi autottomana päivänä syyskussa, sittemmin kesäaikaan kerran kuussa ja joskus jopa talvella.
Solidaarisuutena Helsinkiläispyöräilijöitä ja heidän tavoitteitaan kohtaan (ja koska täällä meilläpäin ei ole tällaista kivaa) olen lähes alusta asti käynyt ajelemassa retkiä Helsingissä, miten on lomia ja vapaita sattunut oikeille päiville. Niin myös eilen, jolloin järjestettiin tämän vuoden toinen ajelu.

Matkaa lähtöpaikalle kertyy noin 134 kilometriä ja tietty takaisinkin pitää ajella aina saman päivän aikana, joten päivää kohti kertyy matkaa komeasti noin 280 km., kun siis itse retkellä on pituutta ollut kymmenkunta kilometriä. Edellisellä viikolla aloitin kesäloman ja keskiviikkona kävin kokeilemassa kuinka 143 kilometriä sujuu lähes 30:n asteen helteellä ja lauantaina vielä 111 kilometriä treeniä. Tokihan näitä yli satasen matkoja on tullut ajeltua huhtikuulta alkaen lähes joka viikko, joten oman kunnon kestäminen oli aika varma asia.


Edellisenä päivänä tuli hyvinkin tarkkaan katseltua säätutkaa & lämpökarttoja ja mietittyä mitä tarvitsee mukaan. Ajaminen on sitä mukavampaa, mitä vähemmän tavaraa on mukana, joten ihan kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Säätiedotukset lupailivat aika hyvää keliä, joten muuta ylimääräistä vaatetusta en ottanut mukaan kuin ohuet irtohihat. Ajopaidan alle laitoin ohuen hikipaidan + paksumman tuulisuojatun paidan, jotka sittemmin osoittautuivat erittäin hyväksi valinnaksi.
Muuta mukaan mahtuvaa tavaraa oli satulalaukkuun (joka on tietysti mahdollisimman pieni) sisäkumi + pieni pullollinen ketjuöljyä & rätti sen levittämiseen - reilumpi sadekuuro vie aika äkkiä voitelun ketjusta. Lisäksi vielä parit paikat jos sattuisi useampi rengasrikko matkalle ja tietysti minipumppu sekä rahaa evästäydennyksiin sekä bussilippuun, joka on aika äärimmäisen epätodennäköinen vaihtoehto - siis en ole vielä kertaakaan joutunut näin noloon tilanteeseen.
Taskut vielä lähtiessä täyteen ruokaa: pussillinen rusinoita, 4 Elovenan välipalakeksiä sekä 2 banaania.

Matkaan pääsin lähtemään klo. 12.15. Ilma oli hieman kolea pilvipouta, tuulta ei juuri ollenkaan, joten aika hyvä pyöräilykeli. Sadekuurotkin pysyivät loitolla koko menomatkan. Juomapullon täyttöä Loviisissa ja Porvoossa sekä Boxin Salesta evästäydennykseksi 3 banaania. Lähtöpaikalla Lasipalatsilla olin 17.15 eli hyvissä ajoin ennen klo. 18.00 tapahtuvaa lähtöä. Saipa vähän lepuutettua jalkoja.


Porukka oli tällä kertaa mukana varsin mukava määrä, laskettiin noin 143 osallistujaa, joten yksityisautoilijat pääsivät taas kiroamaan tien vallanneita saatanan hippejä. 8 kilometriä kierreltiin puolen tunnin aikana pitkin Helsingin katuja pirikellojen iloisen räminän säestyksellä ja sitten puistoon piknikille. Itse katsoin kyllä parhaaksi lähteä pian kotimatkalle. Hieman tuli harhailtua aluksi Kalliossa, en oikein tunne näitä sujuvia reittejä sielläpäin.


Sipoossa iski ensimmäinen haukotus ja väsymyksen tunne siinä 170:n kilometrin kohdalla. Boxissa taas kaupasta evästäydennykseksi 3 banaania ja paketti kaurakeksejä. Ihmettelin kun kaupan katolta valuu vettä ja pianhan se ensimmäinen sadealue tuli kohdalle. Porvooseen saakka tihkutti aina välillä tai oli hieman kosteat tienpinnat ja ei tietenkään lokasuojia. Kyllä se tyyli täytyy säilyttää mahdollisimman pitkään. Onneksi aika heikkoa sadetta, joten suuremmalta kastumiselta vältyin sillä erää. Porvoossa viimeinen pysähdys juomapullojen täyttämisen yhteydessä. Loppumatka menikin sitten yhdeltä istumalta.
230:n kilometrin kohdalla alkoi satula tuntua aivan julmetun kovalta ja teki jatkuvasti mieli nostaa takapuoli ylös penkistä, vaan eivät jalat tätä pitkää kestä. Ylämäissäkin piti ottaa aina kaikkein kevyin välitys, 39/25 ei silti tuntunut yhtään liian kevyeltä. Olkapäitä ja niskaakin alkoi särkeä aika vietävästi. Nopeus putosi suorallakin aina huomaamatta jonnekkin 25-26 kilometriin. Sitten kun sitä yritti nostaa normaaliin kolmeenkymppiin, niin heti iski hirveä tuska jalkoihin. 6 kilometriä ennen "maalia" alkoikin sitten sataa oikein kunnolla, joten viimeiset kilometrit sai ajella hyvin varovasti, oli näkyvyys aika nollissa pimeyden takia, vaikka lehdestä luin, että pimeys alkaa 0.37. No kotona olin 0.23 ja kun tavoitteena oli vartin yli puolenyön, niin ei se nyt niin hirveän huonosti mennyt. Keskinopeudeksi jäi tasan 27 Km/h, kun itse retkeä ei lasketa mukaan. Parhaina vuosina olen pystynyt pitämään jopa yli 29:n keskinopeutta, joten kuntopohja ei ole enää entisellään. Toisaalta tuska ei ollut yhtään sen pahempaa kuin edellisinäkään kertoina.

Väsymys oli kyllä aika ankara, ei jaksanut muuta ruokaa tehdä kuin kattilallisen puuroa keittää. Kokemuksesta kyllä tiedän, ettei tällaisten päivien jälkeen se ruokahalu ole kaikkein paras. Nälkä iskee sitten seuraavana päivänä, kuten on tänään tapahtunutkin. Olo ollut aika väsynyt koko päivän ja päätä särkenyt, mutta näin iltaa kohti kyllä olo parantunut. Eiköhän sitten taas viimeistään perjantaina olla maantiellä.

Seuraava Kriittinen Pyöräretki järjestetään 12. heinäkuuta ja kokoontuminen taas Lasipalatsin takana klo. 17.30 alkaen. Itselläni taitaa olla tuolloin kesäloman viimeinen päivä, joten jätän ehkä väliin. Ehtisi siis tunnin verran lepäillä ennen töihin lähtöä ja tämäkin on koettu, joten voin kertoa, ettei se "työpäivä" ollut niitä kaikkein helpoimpia.