Keskikesän juhlaa tullut vietettyä paremman tekemisen puutteessa klassisten propagandaelokuvien parissa.
Kuhle Wampella (1932) aloitetaan. Tämähän tuli viime talvena ensiesityksenä myös TV:stä ja minä onneton huomasin sen vasta puoli tuntia elokuvan päättymisen jälkeen. Tämän Bertolt Brechtin käsikirjoittaman ja Slatan Dudovin ohjaaman elokuvan juoni on aika hatara tai sanoisinko, että melko olematon, mutta tää onkin taidematskua. Kuvaukset ovat komeita ja Hanns Eislerin säveltämä musiikki ja elokuvan laulut upeaa kuunneltavaa. Varsinkin alun kohtaus, jossa nuoret miehet pyöräilevät ympäri kaupunkia on komiaa katseltavaa. Aiheena työttömyys ja vasemmistopolitiikka Weimarin tasavallan Saksassa. Filmi joutui valmistuttuaan oitis sensuurin hampaisiin ja sittemmin paloi natsien roviolla.
Panssarilaiva Potemkin (Броненосец Потёмкин) oli seuraavana katselussa. Sergei Eisenstein 1925 ohjaama Neuvostoliittolainen mykkäelokuva on kait yksi kaikkein tunnetuimmista propagandaelokuvista. Se perustuu löyhästi tositapahtumiin, aiheena vuoden 1905 levottomuudet Venäjällä. Brysselin maailmannäyttelyssä 1958 se valittiin kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Kelpo raina vielä tänäkin päivänä.
The East is Red (1965) on kiinalainen vallankumousmusikaali, tehty alunperin teatteriesitykseksi (1963), mutta filmatisoitu maailmanlaajuista levitystä varten. Ohjaus on Wang Pingin ja pituutta tällä eepoksella on liki 2 tuntia. Löysin tämän joskus viime syksynä tripla-LP:nä (Paredon P-1007, 1971) ja sitä on tullut kuunneltua melko ahkerasti kuvitellen aina tuhatpäiset ihmismassat liihottamassa taivaallisen rauhan aukiolla suuren ruorimiehen kuvien alla. Tämä koostuu siis yksinomaan näyttämöllä esitetyista laulu- ja tanssiesityksistä ja on kyllä komiaa katsottavaa tämäkin, vaikkei vedä vertoja nykyiselle Pohjois-Korealaiselle näyttämöpropagandalle, tosin tämähän niiden innoittajana ja esimerkkinä on ollut.
Yö ja usva (Nuit et brouillard, Ranska 1955) ei ole varsinaisesti propagandaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta fasismin vastaisena dokumenttina ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Alain Resnaisin ohjaaman klassikon olen nähnyt pariinkin otteeseen televisiosta ja tämähän on tätä lapsilta ja heikkohermoisilta kiellettyä materiaalia. Aiheena holokausti ja Hanns Eisler on tähänkin säveltänyt erittäin iskevän musiikin.
Katsauksen toinen elokuva Sergei Eisensteiniltä on
Lokakuu (Октябрь). 1927 valmistunut filmi esittää lokakuun vallankumouksen tapahtumat kuten bolshevikit sen haluavat muistaa. Tämä ei saavuttanut Panssarilaiva Potemkinin kaltaista suosiota, mutta mielestäni tämä on jopa parempi, ainakin toiminnan määrässä mitattuna.
Kuhle Wampella (1932) aloitetaan. Tämähän tuli viime talvena ensiesityksenä myös TV:stä ja minä onneton huomasin sen vasta puoli tuntia elokuvan päättymisen jälkeen. Tämän Bertolt Brechtin käsikirjoittaman ja Slatan Dudovin ohjaaman elokuvan juoni on aika hatara tai sanoisinko, että melko olematon, mutta tää onkin taidematskua. Kuvaukset ovat komeita ja Hanns Eislerin säveltämä musiikki ja elokuvan laulut upeaa kuunneltavaa. Varsinkin alun kohtaus, jossa nuoret miehet pyöräilevät ympäri kaupunkia on komiaa katseltavaa. Aiheena työttömyys ja vasemmistopolitiikka Weimarin tasavallan Saksassa. Filmi joutui valmistuttuaan oitis sensuurin hampaisiin ja sittemmin paloi natsien roviolla.
Panssarilaiva Potemkin (Броненосец Потёмкин) oli seuraavana katselussa. Sergei Eisenstein 1925 ohjaama Neuvostoliittolainen mykkäelokuva on kait yksi kaikkein tunnetuimmista propagandaelokuvista. Se perustuu löyhästi tositapahtumiin, aiheena vuoden 1905 levottomuudet Venäjällä. Brysselin maailmannäyttelyssä 1958 se valittiin kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Kelpo raina vielä tänäkin päivänä.
The East is Red (1965) on kiinalainen vallankumousmusikaali, tehty alunperin teatteriesitykseksi (1963), mutta filmatisoitu maailmanlaajuista levitystä varten. Ohjaus on Wang Pingin ja pituutta tällä eepoksella on liki 2 tuntia. Löysin tämän joskus viime syksynä tripla-LP:nä (Paredon P-1007, 1971) ja sitä on tullut kuunneltua melko ahkerasti kuvitellen aina tuhatpäiset ihmismassat liihottamassa taivaallisen rauhan aukiolla suuren ruorimiehen kuvien alla. Tämä koostuu siis yksinomaan näyttämöllä esitetyista laulu- ja tanssiesityksistä ja on kyllä komiaa katsottavaa tämäkin, vaikkei vedä vertoja nykyiselle Pohjois-Korealaiselle näyttämöpropagandalle, tosin tämähän niiden innoittajana ja esimerkkinä on ollut.
Yö ja usva (Nuit et brouillard, Ranska 1955) ei ole varsinaisesti propagandaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta fasismin vastaisena dokumenttina ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Alain Resnaisin ohjaaman klassikon olen nähnyt pariinkin otteeseen televisiosta ja tämähän on tätä lapsilta ja heikkohermoisilta kiellettyä materiaalia. Aiheena holokausti ja Hanns Eisler on tähänkin säveltänyt erittäin iskevän musiikin.
Katsauksen toinen elokuva Sergei Eisensteiniltä on Lokakuu (Октябрь). 1927 valmistunut filmi esittää lokakuun vallankumouksen tapahtumat kuten bolshevikit sen haluavat muistaa. Tämä ei saavuttanut Panssarilaiva Potemkinin kaltaista suosiota, mutta mielestäni tämä on jopa parempi, ainakin toiminnan määrässä mitattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti