Rauhan puolesta 4/11

+ Lätkäasiaa

Uusi Rauhan Puolesta -lehti löytyi perjantai-aamuna eteisen lattialta ja tämän numeron mielenkiintoisin artikkeli on ehdottomasti jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosen haastattelu.

Syksyllä Suhonen oli ottanut kantaa jääkiekon Karjala-turnauksen mainontaan, jossa jääkiekko yhdistettiin talvisotaan. "Suurta kaupallista potaskaa, ihmisten kärsimysten tänään ja eilen yhdistäminen jääkiekkoon on epäinhimillistä ja vastuutonta. Kun ei ole enää mitään arvoja, yritetään myydä nationalismia", kirjoitti Suhonen Facebook-sivullaan. Samaa tarinaa jatketaan tässä haastatelussa. Vihapuheet ja rasismi ovat tulleet kuvaan mukaan. Eriarvoisuus ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat lisääntyneet. Tämä näkyy myös jääkiekkokatsomoissa. Sieltä löytyy hyvin erilaisia yhteiskuntaluokkia; sponsoriloosheissaan istuvasta yläluokasta fanikatsomon työttömiin skinheadeihin. Kontrastit ovat suuria.

Harvinaisen asiallista tekstiä varsinkin jääkiekkopiireistä kuultuna. Jääkiekon oikeistolaistuttua 1980-luvulta lähtien kiekkoilijoiden yhteiskunnallinen statushan on noussut ylä- ja keskiluokkaan. "Varakkaimmista perheistä tulevat lapset pelaavat lätkää koska se on kallis laji" Suhonen jyrähtää ja ottaa tiukasti myös kantaa viime aikoina kovasti otsikoissa olleeseen jääkiekkoväkivaltaan; Ei ole pitkäkään aika siitä, kun kaksi juniorijoukkuetta tappeli pelin jälkeen keskenään. Tästä kirjoitettiin lehdistössäkin. Kaiken annetaan kuitenkin tapahtua. Jääkiekkoliitto, valmentajat, joukkueenjohtajat ja jopa vanhemmat väittävät sen olevan normaalia, tai että väkivalta kuuluu jääkiekkoon. Vallitsee tällainen kummallinen äijäkulttuuri, joka on hikeä, verta ja poikkinaisia luita. Arvokkuudesta on tehty irvokkuutta.
Tästä jääkiekkoväkivallasta voisin kirjoittaa pitkänkin jutun, mutta kun kiinnostus kyseistä lajia kohtaan nyt kuitenkin on aika nolla niin antaa olla. Noin niin kuin vertailun vuoksi kuvitelkaapa millainen meteli tulisi jos vaikkapa Snookerissa Ronnie the Rocket löisi kepillä vaikkapa Higginsiltä hampaat sisään. Hänellä ei olisi sen jälkeen enää koskaan mitään asiaa pelikentille. Lätkässä tulee muutaman minuutin jäähy tai korkeintaan jonkun ottelun ajaksi pelikieltoa. Tämä kaikki katsotaan vain ansioiksi ja näistä väkivallan käyttäjistä tehdään suuria sankareita ja kansallisia idoleita. Myös katsomokäyttäytymisen ero paljastaa mikä on sivistynyttä urheilua. "Quiet please" tuomarin suusta riittää hiljentämään snookerkatsomon täysin, lätkärunkkujen ala-arvoiset mölinät kaikkine homofobioineen ovat... sanotaan nyt vaan että, säälittävää kuultavaa.

Alpo Suhonen on myös aseistakieltäytyjä ja sivari 1960-luvun lopulta, jolloin se oli todellakin sissitouhua. Olin jo ennen kutsuntoja päätynyt pasifistiksi. Myös kulttuuri kuuluu urheilun lisäksi vahvasti hänen elämäänsä; hän on ehtinyt toimia myös Turun kaupunginteatterin johtajana, Pori Jazzin toiminnanjohtajana, kirjailijana sekä teatteriohjaajana. Kaiken lisäksi hän on naimisissa suuren rakkauteni eli Sinikka Sokan kanssa. Hieno haastattelu.

Onhan tässä lehdessä tietysti paljon muutakin, mielenkiintoisimpina vaikkapa ensivuonna 100 vuotta täyttävän ANC:n historiikki. Totutusti taas paljon poimintoja uusista Rauhanpuolustajien julkaisemista kirjoista. Liity Rauhanpuolustajien jäseneksi.