Liikkalan maalinnoitus rakennettiin venäläisten toimesta 1791-1792 osaksi Pietarin puolustusketjua. Sen tarkoitus oli turvata Haminan ja Kouvolan välinen maantie. Suomen sodan (1808-1809) jälkeen valtakunnan raja siirtyi Pohjanlahteen ja linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Vanhoista rakennuksista ei ole enää mitään jäljellä ja vallitkin ovat jo osittain tuhoutuneet. Linnoituksen muodot ovat kyllä edelleen hyvin näkyvissä maastossa ja entinen kaivokin on yhä olemassa.
Toukokuun alussa 1918 linnoitus oli täynnä punaisia. Se oli
suunniteltu viimeiseksi tukikohdaksi ja sillanpääasemaksi turvaamaan joukkojen vetäytymistä kohti
Kotkan ja Haminan satamia. Taisteluja ei kuitenkaan syntynyt, sillä
punaiset totesivat tilanteen toivottomaksi ja antautuivat vastarinnatta.
3. toukokuuta paikkakunnalle saapuivat pohjoisesta Mäntyharjun kautta Pohjois-Pohjanmaan rykmentin I pataljoona sekä idästä Karjalan armeijakunnan joukot sekä Savitaipaleelta tulleet ruotsalaisen tykistökapteeni Einar Förbergin joukot tykistöineen. Pidätykset ja valkoinen terrori alkoivat heti.
Johonkin tähän vallien ja VPK-talon väliin ammuttiin välittömästi 22-vuotias Jalmari Ukkola.
Seuraavana päivänä pohjalaiset saapuivat Metsäkylään. Ensin haettiin Haminasta viinaa, vihreää bolssia. Tunnelma oli sotainen. Naukkailun lomassa kiihoitettiin mieliä väkivaltaan ja valmistauduttiin suureen päivään.
Huovilan talo seisoo yhä paikallaan kolmen tien risteyksessä. Talon vanha navetta, jonka katto oli pahasti notkollaan, sortui lopullisesti tässä eräänä lumitalvena. Rauniot olivat pitkään pystyssä, mutta nyt niitä on hiljalleen korjattu pois. Talon takana on näkyvissä vieläkin iso kasa kiviä muistuttamassa entisestä rakennuksesta.
1918 Huovilan talossa toimi suojeluskunnan esikunta. Vangittuja Metsäkylän punaisia tuotiin jatkuvasti sisään. Vähän ajan kuluttua suojeluskuntalaiset tulivat vankeineen ulos ja lähtivät kulkemaan Merkjärven tietä pitkin kohti metsää, josta kuului pian laukauksia. Maanantaina 6. toukokuuta pidätykset ulotetiin naapurikylään Reitkalliin. Vangit suljettiin ilmeisesti Huovilan talon liiteriin muutaman tunnin kuulustelujen jälkeen. Jotkut muistavat kyseessä olleen "sahan liiterin". Keskiviikkoaamuna 8. toukokuuta heidät määrättiin ulos ja marssimaan kohti Haminaa.
Tasan kilometriä myöhemmin vangit komennettiin tien vasemmalla puolella olevaa rinnettä vasten ja ammuttiin siihen. Teloitettuja oli kaikkiaan 18 miestä. Paikka tunnetaan nimellä Anttilan veripelto.
Viikkoa myöhemmin vainajien omaisille Reikalliin tuli käsky hakea ruumiit pois ja toimittaa ne Myllykylän hautausmaalle. Siellä oli jo ennestään tuntemattomien punaisten ruumiita. Vainajia ei kuitenkaan sallittu haudata aidan sisäpuolelle, vaan tilapäinen hauta kaivettiin hautausmaan ulkopuolelle. Vasta paria kuukautta myöhemmin saivat omaiset siirtää vainajat aitojen sisäpuolelle, mutta ei silloinkaan sukuhautoihin, vaan kaikki samaan joukkohautaan jossa he edelleen lepäävät.
Vehkalahden sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö pystytti Eino Marttilan kiviveistämön valmistaman muistokiven 1947 Vehkalahden kunnan avustuksella. Se on omistettu vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille 172 toverille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti