Kesällä 1973 Berliinissä järjestettyjä kymmenensiä Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaaleja juhlistettiin tällä LP-levyllä. 14 kappaleesta puolet ovat ihan uusia varta vasten tätä levyä varten tehtyjä, loppujen ollessa muutaman edellisen vuoden aikana ilmestyneitä hittejä.
Levyn aloittaa Agit-Prop kvartetin esittämä nimikappale Rauha, ystävyys, solidaarisuus ja tämä on kyllä mielestäni yksi poliittisen laululiikkeen huikeimpia suorituksia. Hyvää putkea jatkaa hienolla junakompilla kulkeva Heimo Anttiroikon käsialaa oleva ja Sinikka Sokan ja Annariitta Minkkisen esittämä Ystävyyden juna, joka toimii kuin junan vessa. Muita hyviä tsibaleita on Otto Donnerin Itämeri rauhanmeri ja Reijo Frankin Käsi, kaukainen ystävä anna. Ennen julkaistut kappaleet kuten Kenen joukoissa seisot ja Laulu Spartakuksesta ovat tietysti komeita esityksiä, mutta kun niitä oli tullut kuuneltua muilta levyiltä jo satoja kertoja tämän levyn saatuani, niin ne eivät enää myöhemmin ole iskeneet sillä tavalla kuin nämä ennen julkaisettomat raidat.
Agit-Propin esittämä nimikappale aiheutti aikoinaan pienoisen kohun, kun julkisen sanan neuvoston jäsen Valdemar Hakama väitti kuulleensa siitä radiossa version, jossa laulettiin Kuinka voisin tappaa eniten amerikkalaisia / kuinka voisin auttaa eniten Neuvostoliittoa. Hakaman mielestä säkeet olivat täysin sopimattomat. Asiaa tutkittaessa kävi ilmi, että kappale oli soitettu Tänään iltapäivällä -ohjelmassa. Ylen mukaan ohjelmassa soitettu kappale oli kuitenkin täsmälleen sama kuin levyllä oleva, jonka säkeet kuuluvat siis Miten Neuvostoliittoa autamme / kun maailmanrauhaa rakentaa se / aina rauhanomaisimman tien valiten / miten kansanmurhat voi lopettaa / miten jenkkiarmeijan horjumaan saa / miten Vietnam saavuttaa vapauden lopullisen. Hakama piti kuitenkin kiinni väitteestään, että kappaleesta on olemassa toinen rankemmilla sanoilla varustettu versio. Tammikuussa 1974 Julkisen sanan neuvosto kuunteli kappaleen kokouksessaan, eikä nähnyt mitään aihetta kanteluun. Aihetta koetti vielä lämmitellä Aamulahtari, joka otsikoi juttunsa näytävästi "Yleisradion Watergate - nauha uusiutui siistiin sana-asuun".
Levyn hieno kansi on KOM-teatterin lavastajan Måns Hedströmin käsialaa. Hedström kuvitti useita muitakin albumeja Love recordsille ja monista niistä on tullut klassikkoja, jotka vielä nykyäänkin mainitaan kaikkien aikojen hienoimpia kotimaisia levyn kansia listattaessa. Avautuvien kansien liittenä on vihko, josta löytyy kappaleiden sanoitukset englannin-, saksan- ja venäjänkielisine käännöksineen. Levyä lienee painettu ja myyty aikoinaan melko paljon, koska sitä näkee nykyäänkin myynnissä suht usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti