Maan alla

Mieltäni on kiihoittanut jo vuosikausia GT-karttaan merkitty tähti nähtävyyden merkiksi ja siinä mainittu luola. Komeat luontokohteet ja erityisesti luolat kun ovat aina kiinnostaneet. Paikalle on kuitenkin kotoa suht pitkä matka ja kun se on muutenkin hieman syrjässä normaaleilta reiteiltäni, en ole edes käynyt siellä päin kuin kerran aiemmin. Tässä eräänä iltana sitten löysin juttua tästä luolasta ja sen verran hyvää opastusta paikalle, että viime viikolla sitten tuli käytyä paikkaan tutustumassa. Tässä se sitten on. Suht vaatimattoman kokoisen rapakivikallion alareunasta ison kiven takaa löytyy kurjan ketunkolon näköinen aukko.

Ensimmäisenä mieleeni putkahti näkemäni painajainen, jossa kalliossa on juuri tällainen kolo ja sieltä tulee aivan käsittämätön pahuus. Huh, tästä huolimatta rohkeasti vaan hämähäkin seitistä ja hyytävästä kylmyydestä välittämättä sisään. Ensin piti vaan arpoa, että meneekö jalat vai pää edellä.

Eteisestä, jossa mahtuu olemaan kontallaan, alkaa kaksi käytävää. Vasemman puoleinen on vain muutaman metrin pituinen ja siellä mahtuu hyvin oleskelemaan. Tästä tilasta löytyy myös geokätkö.

Oikealle käännyttäessä käytävä putoaa jyrkästi alaspäin ja samalla korkeus nousee niin suureksi, että sinne mahtuu seisomaan.

Kulman taakse mennessä katto alkaa jyrkästi laskeutumaan ja lattialla olevat isot kivenlohkareet tekevät etenemisestä erittäin hidasta. Leveyttä luolalla on kuitenkin useita metrejä.

Pian katto putoaa vielä lisää ja muuttuu aivan märäksi. Nuo kuvassa näkyvät kimalteet ovat siis vesipisaroita. Alla olevat kivet ja lattia ovat kuitenkin täysin kuivia. Eteneminen tästä on erittäin raskasta. Eteenpäin päästäkseen pitää ryömiä mahdollisimman matalana noiden suurten kivien ylitse. Selän tai pään ottaessa kiinni kattoon lorahtaa aina aimo annos kylmää vettä. Itse en viitsinyt käydä kovinkaan pitkällä luolassa. Joku notkea lapsi pääsisi varmasti helposti hyvinkin kauas. Tämä on juuri sellainen kohde, jonne olisi erittäin mukavaa lähteä lasten kanssa seikkailemaan, jos vaan olisi niitä lapsia. Hieno paikka totta tosiaan. Suomessa ei ylipäätänsäkään taida olla montaakaan tätä suurempaa luonnon muovaamaa luolaa. Itse en ole koskaan aiemmin edes käynyt missään sellaisessa paikassa, jota voi todellakin rehellisesti sanoa LUOLAKSI.

Samalla reissulla kävin myös bongaamassa nämä kaksi saksalaisten interventtien kunniaksi pystytettyä muistomerkiä. Kumpikin sattui aika sopivasti matkan varrelle.