Ahvenkosken muistomerkit

Muistomerkkien esittely piti lopettaa vähäksi aikaa, mutta nyt sitten tietysti paljastettiin tämä ihan uusi kohde ja toisekseen kun muistomerkkibongari Willimies lisäsi minut mainion bloginsa suosituslistalle, niin kerta vielä tämän vuoden puolella. Omistettakoon tämä postaus siis Willimiehelle.

Viime lauantaina 7. syyskuuta paljastettiin Ruotsinpyhtäällä sisällissodan päättymisen muistokivi. Hanke syntyi Loviisan kaupunginvaltuutetun Atte Fellmanin  (ennen SDP, nykyään PerSu) aloitteesta ja alunperin tarkoitus oli saada muistomerkki pystytettyä 95-vuotis päiväksi, joten hanke myöhästyi muutamalla kuukaudella. Hankkeen työryhmä haluaa korostaa, ettei kyseessä ole punaisten tai valkoisten , vaan rauhan muistomerkki. Laatassa on päivämäärän 5.5. 1918 lisäksi suomeksi ja ruotsiksi teksti: "Vuoden 1918 sisällissodan taisteluiden päättymisen muistoksi", sekä takana olevassa laatassa lyhyesti tietoa tapahtumista kolmella kielellä.

Itse luin tästä tilaisuudesta harmittavasti vasta seuraavan päivän sanomalehdestä, joten juhlallisuuksiin en päässyt. Niinpä keskiviikkona laitettiin Orbean keula kohti tapahtumapaikkoja. Muistomerkki löytyy Elimäentien ja Savukoskentien risteyksestä.

Saksalaisten noustua maihin Loviisan Valkossa 7.4. ja käytyä seuraavana päivänä kokeilemassa punaisten voimia Kyminlinnassa he vetäytyivät takaisin Tesjoelle. Rintamalinja kulki sen jälkeen Kymijoen läntisimmän haaran Vähä-Ahvenkosken länsipuolella olevien harjujen päällä.
Kuun lopulla alkaneen hyökkäysvaiheen jälkeen punaiset vetäytyivät Ahvenkosken itäpuolelle, mutta saksalaiset eivät onnistuneet ankarista taisteluista huolimatta ylittää jokea.

Saksalaisten kanssa oli aloitettu rauhanneuvottelut 3. toukokuuta. Antautumissopimuksen mukaan aseiden luovutuksen jälkeen tavalliset rivimiehet päästettäisiin kotiin ja vain päällystö vangittaisiin. Kaikki eivät näihin lupauksiin uskoneet, mutta kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut niin ehdot hyväksyttiin, varsinkin kun selustassa olevat Kotkan vallanneet valkoiset vaativat ehdotonta antautumista. Saksalaiset olivat antaneet ehdottomaksi takarajaksi 5. toukokuuta klo 18 ja puolenpäivän aikaan Pyhtään kirkolla ja Ahvenkosken kartanolla olleet joukot järjestäytyivät komppanioittain marssirivistöksi ensimmäisenä esikuntapäällikkö Oskar Vinter valkoista lippua kantaen ja sen jälkeen miehistö komppanioittain, päälliköt edellä ja miehet joukkueittain perässä. Antautuneita oli kaikkiaan n. 800 miestä.
Saksalaiset olivat vastassa pienen sillan länsipäässä, eli juuri tämän muistomerkin kohdalla. Tässä kohtaa on ennen ollut Kymijoen läntisin uoma, mutta se on padottu pohjoispäästä ja kuivunut. Ilmeisesti myös liki sadan vuoden aikana tapahtunut maan kohoaminen on ollut osasyynä uoman kuivumiseen. Myöhemmin rakennettu betonisilta luonnonkivisine reunuksineen on kuitenkin yhä paikalla muistona entisestä uomasta.

Kiväärit määrättin asetettavaksi lähellä rantaa olevan mökin aitaa  vasten. Niitä kertyi niin paljon, että aita kaatui niiden painosta. Loput heittelivät kiväärit samaan kasaan. Aseiden luovutuksen jälkeen ketään ei kuitenkaan lupauksista huolimatta vapautettu, erään kertojan mukaan saksalaiset olisivat tähän suostuneet, mutta suomalaiset suojeluskuntalaiset estivät näin tapahtumasta.
Esikunta erotettiin muista ja joukot ajettiin Pien-Ahvenkosken kylässä olevien Ahlströmin torppareiden karja-aitauksin ensimmäiseksi yöksi. Seuraavana aamuna alkoi marssi kohti Loviisa ja sieltä myöhemmin eri vankileireille, joista moni jäi koskaan palaamatta. Esikuntaan kuuluneista, upseereista ja työväenjärjestöjen nimimiehistä valtaosa teloitettiin Loviisassa Svartholman linnan raunioilla.
Lisää tietoja ja aikalaismuistelmia Ahvenkosken tapahtumista löytyy Seppo Vainion kirjasta "Poliittiset väkivaltaisuudet Itä-Uudellamaalla 1917-1918".

Toinen esiteltävä muistomerkki on myös pystytetty rauhan muistoksi, nimittäin Turun rauhan 250-vuotis muistoksi 7.8. 1993. Kahtia jaettu kivi symboloi sitä seikkaa, että tuolloin valtakunnnan raja, nimittäin ruotsin ja venäjän valtakuntien, piirrettiin juuri tähän. Ruotsalaiset rakensivat rajanylitys paikalle myös linnakkeen 1700-luvun puolivälissä. Varustuksia on kaksi, ylälinnoitusta pidettiin kunnossa 1800-luvun alkuun asti ja se on edelleen kohtalaisessa kunnossa. Toinen varustus on alempana joen rannassa ja siitä erottuu enää maavallit. Lisäksi alueelta löytyy vanha postikonttorin kivijalka. Nämä kaikki löytyvät Savukoskentien itäisestä päästä. Tielle ilmestyi viime vuoden kesänä massiivinen portti turvakameroineen jonkun euroopan omistajan toimesta, mutta siitä ei tarvitse pelästyä, sillä jokamiehenoikeudella tietä pitkin on edelleen täysin luvallista kulkea. Kohteisiin on myös pääsy idästä Savukosken museosillan kautta.

Ruotsinpyhtään kunta kuuluu nykyäään Loviisan kaupunkiin, mutta museosillassa sallittakoon edelleen vanhat nimikyltit.