Adam Malm - Mestaripainija ja Jyryn komppanian päällikkö

Nekrologi Eteenpäin-lehdessä.

Jäppilässä 1892 syntynyt Adam Malm muutti veljensä Villen perässä Kotkaan 15-vuotiaana. Hän pääsi oppiin Vanhalan leipomoon Kirkkokadulle ja oppi siellä leipurin ammatin. Nuori mies oli lahjakas urheilija ja Kotkan Riennon riveissä lajeiksi valikoitui pikajuoksu ja paini, joista jälkimmäinen muodostui olympiavoittaja Koskelon ohjauksessa lopulta menestyksekkäämmäksi.
Alkuvuodesta 1915 Malm herätti Jyryn kisoissa huomiota voittamalla kuuluisan ruotsalaispainijan ja Jyryläiset alkoivat houkutella nuorukaista riveihinsä. Hän muuttikin Helsinkiin, josta työpaikka löytyi Elannon leipomosta. Jyryn riveissä Adam Malm sitten voitti vuonna 1917 painin keskiraskaansarjan (82,5 kg) Suomen mestaruuden, sekä vieläkin kovatasoisemman Helsingin piirin mestaruuden.

Riennon voitokas viestijoukkue, Malm oikealla.

Luokkaristiriitojen kärjistyessä kansalaissodaksi Jyryläiset järjestäytyivät Työväen punaisen kaartin Helsingin piirin II rykmentin IV pataljoonan I komppaniaksi - Jyryn komppaniaksi. Jyryn komppaniaan valittiin vain "parhaan A-luokan" miehiä. Liioitellen heidän on sanottu olleen kauttaaltaan lähes 2-metrisiä, mutta lyhyemmätkin kelpasivat erityisansioilla. Malm oli 182 cm pitkä.
Komppania toimi aluksi Helsingissä vartiotehtävissä, osallistui Mäntsälän puhdistukseen ja siirrettiin helmikuun lopulla Karjalaan Kavantsaaren rintamalle.
Ensimmäisenä johtajana toimi Kalle Säde, mutta häntä pidettiin liian varovaisena, ja tilalle vaihdettiin Hjalmar Marttinen, joka kaatui Antreassa 3. maaliskuuta. Uudeksi johtajaksi valittiin 25-vuotias Adam Malm.
Huhtikuun alussa tuli komennus Lempäälän lohkolle, josta komppania vetäytyi Lahden edustalle, jossa Jyryläiset kohtasivat saksalaisen pioneerikomppanian. Malm haavoittui vaikeasti kranaatin räjähtäessä hänen jalkojensa juuressa. Saksalaiset veivät hänet hevosella hoitoon ja laittoivat kääreitä. Paria viikkoa myöhemmin hänet siirrettiin Lappeenrannan vankileirille.

Kuulusteluissa Adam Malm kertoi liittyneensä punakaartiin 10. maaliskuuta ja toimineensa ensimmäiset kolme viikkoa vahdissa ja sen jälkeen etuvartiossa Lemkaman kylässä Viialassa, josta he olivat perääntyneen Lahteen.
Kuulustelulausunnon mukaan Malm "ei näytä villiltä punaiselta", mutta hänet jätettiin kuitenkin vankeuteen lisäselvitysten saamista varten.
Esikunnan Tiedusteluosasto saikin ennen pitkää toisten punavankien kertomuksista raskauttavia todisteita Malmia vastaan ja elokuun lopulla Valtiorikosoikeus tuomitsi hänet 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan kansalaisluottamusta vailla 15 vuotta yli rangaistuksen. Valtiorikosylioikeus lievensi tuomiota kahdella vuodella ja lopulta Adam Malm vapautui armahdusten myötä keväällä 1920. Hän palasi takaisin Kotkaan Ville-veljen luo, toinen veli Albin oli ammuttu Kotkassa keväällä 1918.

Viimeinen leposija Kotkan Vapaa-ajattelijoiden hautausmaalla.

Painijan ura jatkui vielä 1920-luvulla, selkään ja olkapäihin jääneet kranaatinsirpaleetkin kävivät vaivaamaan suuremmin vasta vanhemmalla iällä.
Saatuaan kansalaisluottamuksensa takaisin Malm osallistui heti yhteiskunnalliseen toimintaan ollen mm. Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1923-31 Sosialistisen Työväenpuolueen edustajana.
Kevättalvella 1931 Adam Malm joutui uudemman kerran vankilaan, tällä kertaa kiellettyjen lentolehtisten jakamisesta syytettynä. Tuomioksi tuli 3 vuotta vankeutta, hän pääsi kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen presidentti Svinhufvudin armahduksella reilua vuotta myöhemmin.

Adam Malm oli avioitunut Siiri Pakarisen kanssa 1925 ja he saivat kaksi lasta. Puoliso kuoli jo 1940 ja vuodesta 1948 lähtien Adam asui susiparina myöskin leskeksi jääneen Aino Valjakan o.s. Parilan kanssa.
Malmit asuivat Haukkavuorenkatu 30:ssä ja vuodesta 1967 lähtien Valjakan ostamassa kerrostalokaksiossa Karhulassa osoitteessa Vallesmanninkatu 6.